Maailmaa ympäri ja ämpäri!

Tokyo ja paluu arkeen.

2009-06-28T12:02:00.000-07:00

Kuvia

Palasin Bangkokiin jossa kävin koppaamassa pukuni ja painelin hyvissä ajoin lentokentälle, koska olin muuttanut lentoja ja niissä voisi olla ongelmia. Pienen odotuksen jälkeen JALin tiski aukesi ja pääsin ottamaan bordingpassia. Virkailija sanoi, että lippunne on peruttu. Että anteeksi mitä? Lippunne on peruttu. Tässä vaiheessa iskee älyton epätoivo ja sitten olivat elämäni pisimmät 30 minuuttia, kun hän soitteli ja kyseli muilta miten minut saataisiin koneeseen. Onneksi sekaannukseen saatiin kotjattua ja pääsin koneeseen leveä hymy naamalla.

Tokyo oli kuin olisin saapunut tuttuun paikkaan. Kaikki animet ja elokuvat mitä olen nähnyt Tokyosta pitivät kutinsa. Kalliihko hintataso, mielettömästi jengiä, paljon automaatteja, kauppoja joissa on hylly tolkulla mangaa, etc. Majoitun halpaan hostelliin pariksi yöksi ja käväisin päivisin katsastamassa ilmaisia nähtävyyksiä. Viimein perjantaina lähdin kohti lentokenttää ja kohti Suomea.

Helsinki-Vantaalla naureskelin kävellessä ulos koneesta, täällähän on kesäkuu ja aivan jäätävän kylmä. Tapoin aikaa kentällä ennen kuin pääsin lähtemään Joensuuhun, kaikesta luppoajasta huolimatta, melkein jäin koneesta.

Kottiin paluu on juhlaa.

Ko Samui, Ko Pha-Ngan, Ko Tao

2009-05-31T17:31:00.000-07:00

Kuvia

Juuri ennen kuin lahdin juna-asemalle, tapasin hotellilla tuttuja Laosista. He olivat juuri saapuneet ja mina olin juuri lahdossa, menimmepa pahemman kerran ristiin. Otin taksin junalle ja astelin laiturille odottamaan. Juna lahti hiljalleen liikkeelle ja pysahteli aika ajoin ottamaan lisaa kyytiin. Aikanaan sangyt pedattiin ja oli aika menna nukkumaan, tai ainakin siirtya makuulle.

Herasin aamulla kun olin kierriskelemassa omassa hiessani ja sain kuulla etta olimme perilla. Asemalla ostin lipun Samuin saarelle. Kolmen bussin, veneen ja taxin jalkeen saavuin perille Hat Chawengille, Samuille. Jaon huoneeni parin Skottilaisen kanssa guest housessa, joihin olin tutustunut taxissa. Saa oli aika huono ja istuimme alas ottamaan iltapaivakaljaa, lahdimme jatkamaan iltaelmaan. Sita ei tarvitse pitkaan kavella kun Thai-tyttoset(ulkonaollisesti) olivat jo huutelemassa ja kinuamassa baareihin. Jos he eivat olisi prostituoutuja, olisin taivaassa.

Seuraavana aamuna... iltapaivana, herasimme ja lahdimme katsastamaan rannan. Turisteja oli aika vahan liikenteessa ja tama oli todellakin paikka jota en haluaisi nahda high-seasonina. Ostimme liput Pha-Ngan saarelle ja vietimme illan tsillailen, James ja Gordon lahtivat kaymaan thaiboxin matsissa. Itse totesin lipun olevan liian hinnakas, joten jain hyodyntamaan GHn nopeaa internettia.

Lauantaina vaihdoimme maisemaa Hat Riniin, Pha-Nganille. Perilla otimme pienoisen kierroksen kaupungilla ennen kuin menimme hotelliin, mihin olimme suunnitelleet menevamme. Aloitimme valmistautumisen illan juhliin ja maalailimme itsemme ja muut hotellin vieraat. Taxilla Dark-Moon partyyn ja taxilla pois. Paikalla saa vaistella akkoja, jotka tulevat hieromaan munia ja yrittavat samalla keikata lompakkoa.

Kolme paivaa kului reippaillessa salilla ja hengaillen saarella ja sen ymparistossa. Maanantaina sitten oli hotellillamme Pool-Partyt, aloitimme juomapeleilla ja surkean menestykseni johdosta loysin itseni altaan puolelta... alasti. Aamu valkeni ja samalla valkeni etta olin havittanyt muistini lisaksi myos shortsini. No makasin sangyssa iltaan asti ennen kuin uskaltauduin syomaan. Sainkin paljon hymyja osakseni kaveleksiessani hotellilla. Jep jep.

Tiistaina vaihdoin saarta ja jouduin heittamaan hyvastit Gordonille ja Jamesille. Perililla Taolla sain ujutettua laukkuni yhteen dive-shoppiin, siksi aikaa kunnes loytaisin majoituksen ja dive-shopin jossa laatu ja hinta kohtaisivat. Loysinkin sellaisen, Ko Tao Easy Divers. Kyseinen pulju teki tarjouksen josta ei voinut kieltaytya, 10 sukellusta 150e. Vertailuksi Honduras 2 sukellusta 55 dollaria, Indonesia 1 tankki 35 dollaria. Sukellus Taolla on nyt varsin sameaa ja hiljaista talla hetkella. Mutta silti saarella kukoistaa kaikkien sukellus paikkojen mekka.

Vietinkin paivani paatissa tehden sukelluksia ja illat toipuen rasittavista koitoksista. Pian olinkin suorittanut sukellukseni ja oli aika lahtea kohti uusia koitoksia ja kohti manner Thaimaata.

Bangkok

2009-05-20T01:23:00.000-07:00

Kuvia

Lento oli peruttu aamulta ja pitaisi odottaa iltapaivaan. Kiva, olisinkin vounut viettaa aamun sangyssa. No eikun vaan painelemaan kaupungille ja hommaamaan aamiaista ja tappamaan aikaa. Aikansa tapettua paasimme viimein takaisin lentokentalle ja koneeseen. Perilla paukinkin suoraan bussiin ja Khao Sen Streetille. Kyseessa on Backpackerkehto, josta pitaisi loytya kaikki mita tarvitsisin. Loysinkin nopeasti raatalin ja he rupesivat ottamaan mittoja.

Palasin huoneeseni ja totesin, etta kyseisessa kopissa ei ollut yhtakaan pistorasiaa. No nokkelana pokkelana sitten asartelin itse sellaisen. Seuraavana paivana lahdinkin kiertamaan nahtavyyksia. Tuktuk oli aika halpa ja juoni paljastuikin aika nopeasti. Jouduin kaymaan muutamassa liikkeessa sisalla jotta kuski saisi lipun, jolla saisi 5 litraa bensaa. No ei se mitn. Kavaisin suurella
Budhalla ja kiertelin komeita temppeleita kokopaivan. Palattuani illalla oli jo sovitus pukuun, nopeaa toimintaa.

Keskiviikkona rupesin hoitamaan lentojen muutoksia ja junaa etelan suuntaan. Sainkin kaiken mallikkaasti hoidettua ja siina valissa taas sovitettua pukua ja paitoja. Illalla sitten lahdinkin etelan suuntaan youjunan kuljettamana.

Vang Vieng & Luang Prabang

2009-05-17T04:34:00.001-07:00

Kuvia

Vang Viengiin saapuminen oli aika yllari. Moni oli sanonut etta tata paikkaa joko rakastaa tai sitten vihaa. Tai sitten molempia. Itse paadyin rakastamaan paikkaa, silla se ei ollut yhtaan niin paha kuin oletin.

Otimme huoneen erittain kaukaa keskustasta, koska suositeltu paikka oli sillan toisella puolen. Sillan kaytosta piti kuitenkin maksaa joka kerta 0,5$ joten ei kiitos. Olimme jo vasyneita ja halusimme vain johonkin lepaamaan, ja vaihtaisimme huoneen seuraavana paivana (voitte varmaan jo arvata miten siina kavi).

Seuraavat 7 paivaa vierahti rattoisasti, kannissa. 5 kannissa ja 2 krapulassa. En ala erittelemaan paivien antia, mutta tubing on aivan sika hauskaa (varsinkin hirveessa tuubassa). Tai siis sen yhden kerran, sen jalkeen sita tajuaa etta se on aivan ylihintaista ja baareihin voi menna muutenkin vaan hengailemaan ja tapaamaan ihmisia ja kayttaa sitten niiden rengasta.

Viimein itse kontrolli otti ohjat torstaina ja onnistuimme jattamaan paikan ja suuntasimme kohti pohjoista Luang Prabangia. Matka oli pitka, kiemurainen ja hieman ehka jopa pelottava. Kaupungissa ei varsinaisesti temppeleiden ja vesiputousten lisaksi ollut mitaan erikoista, paitsi sauna. Sauna olikin koko kohokohta kyseisessa paikassa. Ostin lentolipun Bangkokiin ja matka Taikamaahan voi alkaa.

Laosin etelainen kierros.

2009-05-07T18:02:00.000-07:00

Kuvia

Saavuimme muutaman ukotusyrityksen jalkeen rajan yli ja sitten Don Knogiin. Matkallani oli tarrautunut Adamin ja Peterin seuraan, jotka olivat myos menossa 4000 saarelle. Paikka nyt ei varsinaisesti ole 4000 saaren paikka, mutta jos jokaisen pienen sarakkeen laskee saareksi, tulee sitten varmaan totuus lahemmaksi. Heitimme tavarat nurkkaan ja lahdimme kiertamaan kylaa. Kyla oli varsin tyhja ja onnistuimme nakemaan vain yhden turistin meidan lisaksi. Varasimmekin veneretken seuraavalle paivalle saaristoon.

Aamulla lahdimme veneella kohti Don Detia. Matka alavirtaan oli pitka ja naimmekin varmaan satoja kalastajia matkalla. Perilla kuski ilmoitti etta han hakee meidat kolmelta. Se siita veneretkesta sitten. Lahdimme kavelemaan vesiputouksille (10 minuutin matka) ja saavuimme perille 40 minuutissa. Putoukset nahtyamme lahdimme patikoimaan takaisin. Manailimmekin pitkaa matkaa ja kuumaa ilmaa, kunnes autopysahtyi ja tarjosi kyytia kylaan pikkukorvauksella. Don Det on paikka jossa on vahan tekemista, mutta paljon rentoutumista. Siella naimmekin parisenkymmenta travelleria ja hinnat olivat kilpailun myota halvemmat.

Seuraavana paivana otimme bussin Pakseen. Maksoimme bussimatkasta vahemman kuin veneretkesta, no minkas teet. Matkasimme ilmastoidussa bussissa mukavasti muutaman tunnin ja olimme perilla. Pakseessa aloitimme vapun juhlimisen ja seuraava paiva olikin sen mukainen. sunnuntaina Britit vuokrasivat skootterin kiertaakseen vesiputouksia. Mina kaytin paivan pyoraillessa ympari lahikaupunkia. Loysin kaupungin laitamilta hylatyn hotellin, jota oltiin aloitettu rakentaa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Aivan ylisuuri ja liian suurrealistinen hanke, joten ei ollut ihme.

Maanantai meni korjaillessa Adamin podia, jonka allekirjoittanut onnistui pyyhkimaan puhtaaksi kopioidessani musiikkia. Tiistaina Adam ja Peter ottivat taas skootterin ja lahtivat kaymaan katsomassa etelassa temppelia ennen yobussia. Itse lahdin kiertamaan etelaista kierrosta skootterilla muutamaksi paivaksi. Suuntasin ensin Tad Lo:hon vesiputouksen kautta. Matkalla sainkin hetikattelyssa parikertaa rengasrikon. Tad Lo oli varsin mukava ja kaunis pikku kyla, eniten ihosin hetkea seuraavana aamuna, jolloin jouduin jattamaan kylan taakseni. Tanne tulen viela takaisin.

Thateng, Sekong, Hualy Ho ja Pakxong. Sitten eksyinkin vesiputousta etsiessani Nong Louang kylaan. Paasin kotimajoitukseen ja sain syotavaa, kohtuu hintaa, kai. Seuraavana aamuna ajoin huonokuntoisen tien paahan asti ja loysin parkkipaikan. Lahdin seuraamaan polkua viidakkoon. Aikani patikoituani ja muutamat joet ylitettyani keppien avulla, aloin miettia etta taalla ei varmaan turisteja paljon kay. Mielessani oli myos UXOt, eli rajahtamattomat pommit joita on viela vaikka kuinkapaljon maastossa. Polku haarautui liian moneen kertaan ja paatin palata takaisin ennenkuin eksyisin. Parkkipaikalla huomasin tien viela jatkuvan eteen pain ja niin loysinkin "pyhan"kiven. Paikalla ei ollut ristinsieluakaan ja lahdin kiertamaan ja kiipeilemaan kivelle. Ylhaalla kuulin putouksen jyrinaa ja lahdin seuraamaan aanta. Aikani kiipeiltyani ja kikkailtuani loysinkin putouksen ja etta naky oli komia, ja mina ainoana siella.

Pysahdyin parilla putouksella takasin tullessa ja Tat Fan oli kylla komea ja se oli elamani pelottavin lookoutti. Ei kaidetta, ei portaita. 50 metria alas ja kalteva pinta. Kuvat otettua kiipeilinkin takaisin ja ajoin loput matkasta Pakseen. Paatin lahtea kaymaan etelassa katsomassa temppeleita. Onnistuin kuitenkin ajamaan 40km vaaraan suuntaan. Palasinkin takaisin ja aloitin huolellisen kuosituksen.

Illalla otinkin yobussin ja sovimme Adamin kanssa tapaavamme seuraavana aamuna Youth Innissa, Vientianessa ja ottaisin saman bussin heidan kanssaan Vang Vieniin. Uusiutuuko vappu, kuinka kaykaan ensi episoodissa...

Siem Reap & Pnhom Penh, Scambodia

2009-04-29T04:32:00.000-07:00

Kuvia

Singaporeen saapuminen oli pienoinen budjetin ylitys. Eurooppalaisittain hintataso on halpa, mutta muuhun aasiaan verrattuna hintava. Nukuin yoni lentoasemalla. Ulkona satoi ja valista paistoi, paadyinkin istumaan ravintolan ulkopuolella kayttaen ilmaista nettia. Palasin takaisin lentokentalle nukkumaan ja ottamaan aamulennon Siem Reappiin.

Lento saapui ja tapasin kentalla Danielin, jonka kanssa taksilla hotellille. Kiersimme paripaivaa temppeleita, hintaa tuli 3 paivan temppelipassille huikeat 40$, no se menee (toivottavasti) temppeleiden kunnossapitoon. Aivan mielettomat Indiana Jones maisemat, paitsi etta en muista nahneeni niinkaan Japanilaisia niissa leffoissa. Turismi on ottanut paikan haltuun ja hintataso onkin muuta maata kalliimpi. Vaikka kyseessa onkin low-season, oli turisteja liikaa, en haluaisi olla paikalla high-seasonilla.

Lahdimme lauantaina kohti Phong Penhia. Bussin jalkeen kiersimme hallitsian temppeleita ja paikallista museo antia. Lahdimme illalla katsastamaan viela paikallista yoelamaa After Darkkiin, joka oli todella vilkas baari. Seuraavana paivana kapusimme krapuloissamme riksaan ja aloitimme tutkimaan Kmeerien hirmuteoista kertovia Killing Fieldsia ja S21 Museota. S21 huoneet ja kuvat sen seinilla kertomassa mita siella on tapahtunut.

Seuraavana paivana Daniel lahti Taikamaahan ja mina jain viettamaan leppoista viisumi rallia. Kavaisin viisumia odotellessa Bogie & Bacallissa. Paikkaa pitaa vanha Britti mies, joka jarjestaa ruokintaa 450 lapselle, jotka joutuvat painamaan duunia aamusta iltaan kaupungin kaatiksella. Kavaisimme katsomassa paikallista kaatista ja sen koulua, johon lapset menevat jos heilla on lain vaatima koulupuku. Lahjoitin toimintaan 20$, jolla voi ruokkia 60 lasta. Samalla reissulla selvisi miksi Pnhom Penhin kaduilla on hienoja ja uusia luksusautoja. Vuonna 2007 Gambodia sai avustuksia 700 miljoonaa dollaria. Money well spend. Miettikaa sita seuraavan kerran kun pistatte rahaa hyvantekevaisyyteen.

Ostin lipun Don Knongiin, Laosin puolelle ja seuraavana aamuna hyppasin bussiin. Bussi menee ensin Stung Trengiin ja seuraavana paivana Laosin puolelle. Konnari vei kuitenkin minun jatkolipun mukanaan ja jouduin hyppaamaan liikkuvasta bussista. Juoksin pitkin asemaa etsien konnaria. Viimein loydettyani nappasin jatkolipun takaisin ja huomasin bussin kadonneen. Perkele. Juoksin risteykseen ja nain bussin seisomassa liikenne valoissa. Juoksin kuin hullu aamuliikenteen seassa, kun he painelivat toottia ja vaistelivat minua. Hyppasin liikkuvaan bussiin ja viimein matka voi alkaa.

Stung Trengista en sano mitaan, koska ei siita ole mitaan sanottavaa. Ja seuraavana paivana Laosiin.

Aikansa Kutakin

2009-04-21T22:58:00.001-07:00

Kuvia

Saavuimme kutalle, mina ensimmaista, Chris ja Jane toista kertaa. Kuta on hyva esimerkki miten turismi menee vikaan. Makkaria, pitsahuttia ja kooafseeta vilisee jokapaikassa, Ruottalaisia ja Britteja joka kulmalla. Jos joku tulee Kutalle ja sanoo olleensa Indoneesiassa, on sama kuin menisi Ruotsinlaivalle ja sanoisi kayneensa ruotsissa kaymatta satamaa pidemmalla.

Otimme huoneen Kedin's Innista, mukava hotelli ja ravintola varustettuna puhtailla ja ilmastoiduilla huoneilla ja kaiken kruunaavalla uimaaltaalla. Astetuimme taloksi ja alotin selvittamaan missa minun Norjalainen amigo Jon-Olav luuraa, sainkin nopeasti selville, etta han majailee samaisessa hotellissa. Jalleennakemisen iloa ilmassa lahdimme syomaan ravintolaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pari paivaa kului ottaen rennosti ja unohtaen kiireen, nauttien loistavasta palvelusta Floresin jalkeen. Aloitin surfauksen opettelun ja huomasinkin etta se on varsin mukavaa ja helppoa. Viikko vieri ja Jane ja Chris jattivat Kutan ja oli tullut aika jaa hyvaisten. Jain Jonin kanssa pitamaan paikkaa viela muutamaksi paivaksi jotka ajattelin kayttaa ahkeraan surfaukseen.

Lauantaina lahdimme aamururfauksien jalkeen kohti Ubudia. Matka taittui pikkubussilla joka oli ahdettu tayteen gringoja. Perilla kappailimme hotelliin jota oltiin sositeltu meille, perilla odotti nakymat riisipellolle ja mukavat huoneet. Majoituimme Teresan, Brandonin ja Henriikan kanssa kyseiseen paikkaan. Parina seuraavana paivana kiersimme kuskin ja auton kera paikallisia nahtavyyksia. Tiistaina otimme skootterit alle ja kavaisimme 50km paassa olevalla temppelilla jossa oli menossa isoimmat seremoniat 10 vuoteen. Payttavat laummat menivat ja tulivat temppelilta. Paikalla ei nakynyt kuin muutamia gringoja ja meininki oli koko matkan arvoinen.

Aikansa kutakin. Nyt oli taakse jaamassa Ubud ja Indoneesia. Aika vierahti aivan luvattoman nopeasti, mutta nyt oli suunnattava kohti Singaporia ja Siam Reappia, Gambodiaa.

Labuan Bajo, Flores

2009-04-12T00:19:00.000-07:00

Kuvia

Alkujarkytusesta selvittya, Labuan Bajo paljastui todella viihtyisaksi ja mukavaksi kaupungiksi. Majoituin laivassa olleen Chrissin kanssa mukavaan pikku hotelliin. Pari paivaa meni sukeltaessa maailman parhailla mestoilla. Manta ray, Eagle ray ja Stone fish tuli nahtya ja kylla oli upeaa. Sillaaikaa kun olin sukeltelemassa Jane ja Chris hoitivat meille auton ja kuskin seuraaviksi 4 paivaksi.

Torstaina sitten paukautimme liikkeelle aamulla varhain. Matka taittui tiukkoja kurveja ja kuoppia taynna olevaa tieta pitkin. Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa johon kuski meidat vei. allistys oli ilmeinen, koko ateria maksoi 42 tuhatta per perse. Samalla rahalla saa kunnon ateria hienossa ravitolassa. Pysahdyimme muutamalle nahtavyydelle ja sitten olimmekin perilla Rutengissa. Olimme kuulleet etta kyseinen kaupungissa ei ole mitaan tekemista ja kello oli vasta jalkeen puolen paivan. Ei kay, kuski sanoin. Mita helvettia. Miksi? Ei vastausta. Miksi? Liian myoha, ei kerkea ennen pimeaa. Aikamme pommitettuamme, han sanoi etta ei kuulu ohjelmaan. No johan on. Meille oltiin siis tyonnetty paketti ratkaisu vapaan valinnan sijaan. No menimme sitten hotelliin ja katsoimme pari leffaa ja nukuimme.

Seuraavat paiva meni istuessa autossa ja tutustuessa seuraavaan kaupunkiin. Kuskimme karsi paasarysta ja pysahtyi kolme kertaa matkalla. 'Ten minutes' ja aija maksasi puoli tuntia asfaltilla. Joimme taskulamminta kaljaa ja luimme aaneen lonely planettia. Lauantaina kavaisimme orginaali kylassa ja paikallisella marketilla. Kokemus menee kylla meikan listassa kirkkaaseen karkeen. Paikalliset olivat todella ystavallisia ja aitoja. Paasimme Endeen ja pysahdyimme syomaan. Kuski vei meidat taas johonkin ravitolaan. Kavaisimme ja kysaisimme hintaa, 18 tuhatta kanasta. Eihan nyt saatana. Vaadimme kuskia viemaan meidat toiseen ravintolaan. Kolmaskin ravintola oli samanlainen kuin edelliset joten sanoimme etta Friends Cafe. Kuskilla paloi kaamit aivan totaalisesti, mutta vei meidat kuitenkin sinne.

Lahdimme kahvilasta ja kysyimme voisimmeko paasta internettiin. Kuski sanoi etta ei, se on kiinni. No me sitten etta eiko sita voisi kayda varmistamassa. Seuraavassa kylassa on netti. Kuski painoi hullua kyytia pitkin huonoja teita, mietin etta naikohan sita tulee hengel lahto, kun ei suostunut syomaan siina paikassa missa kuskikin soi muutaman dollarin tahden. Paasimme perille Kilimatuun (varmasti kirjotin sen vaarin) ja emme jalleen asettautuneet siihen mihin kuski meidat vei. Halusimme valita majapaikamme ihan itse. Yritimme viela saada kuskia viemaan meidan kraateri jarville, mutta turhaan, ei kuulu ohjelmaan. Kuski lahti takaisin ja olimme siis maksaneet 4 paivaa kuskille ja se otti laksi kesken 3 paivan. Olin jo alkanut laulelemaan joka valissa Kummeleiden tuttua savelta 'Apinaa koijataan, apinaa puijataan'

Kavaisimme kraateri jarvilla paikallisten mopokuskien avulla ja kylla maisemat olivat upea. Kukaan muu ei ollut paikalla, koska kaikki tulevat jostain riivatun syysta aamulla ennen auringon nousua. Vaikka keskipaivalla naky on kaikkein paras. Jarvet muuttavat vara sponttaanisti ja selitysta ei tiedeta. Kylassa kaikki oli kiinni, koska Flores on paassaantoisesti katollinen ja nythan oli paasiainen.

Otimme seuraavana paivana kuskin Endeen ja majoituimme hotelliin ja jarjestimme kyydin takaisin Balille. Jon-Olav on siella main kohta ja ehka kohtaamme.

Bali, Kili Twaranga & Komodo Cruise

2009-04-06T01:38:00.000-07:00

Kuvia

Lentokentalta viinojen tullauksen jalkeen menin taksilla Dembasariin yoksi. Hong Kongissa nukkumatta jaaneet yot rysahtivat niskaan ja painoivat minut sankyyn. Seuraavana paivana otin yobussin Lombogiin ja sitten veneella Kili Twarangalle. Jaoin huoneen parin Ruotsalaisen kanssa, joten maksettavaa ei tullut nimeksikaan. Saari oli aika turistinen ja taynna Ruotsalaisia, mutta tsilli mesta, koska nyt oli low season. Saarella on yksi paakatu jota reunustaa tasaisesti Diveshopit ja ravintolat. Sukeltaminen on aika kallista, joten panostin ja ostin kunnon snorkalaus setin, laskin etta se maksaa itsensa takaisin 100 paivassa.

Seuraavat paivat kuluivat rannalla snorkalten, kortallit ovat karsineet dynamiittikalastuksesta, mutta onnistuin nakemaan viisi merikilpikonnaa, meduusoja ja 50 senttisen kalmarin. Neljantena paivana aloin olla aika taynna saarta ja otin varauksen Komodo risteilylle.

Torstai aamuna alkoi matka veneella ja bussilla kohti paattia. Perilla oli moni poika hiljaa, kaikki katsoivat paattia ja miettivat etta tuohon pitaisi mahduttaa 15 lankkaria ja 4 paikallista miehistoa. Veneessa oli pelastusliivit, kannen alla ja kasisammutinta ei nakynyt missaan. Alku jarkytyksesta selvittya paatti osoittautui todella mukavaksi ja matkaseura oli viela mukavampaa.

Sita tottui nopeasti nukkumaan moottorin pauhatessa ja sita nimittain sai kuunnella. Matka kulki pitkin saaristoa ja pysahdyimme rannoille ja hyville snorklaus paikoille. Kavaisimme parissa kansallispuistossa ja naimme maailman isoimman liskon, Komodo Dragonin. Tama 3 metrinen ja sata kiloinen lohikaarme syo aina valista paikallisia, jotka eivat ole varovaisia liikkuessaan metsassa. Viimeinen yo vietettiin lahella pusikkoa jossa eleli tuhansia lepakoita, jotka lahtivat liikkeelle auringon laskettua luoden kauniita siluetteja horisonttiin. Yolla kavaisimme snorklaamassa vedessa joka oli sysimustaa ja taynna planktonia joka hotaa valoa. Olo oli kuin olisi uinut kosmoksessa ja jokaisella kaden heilautusella luonut satoja uusia tahtia.

Sunnuntaina saavuimme perille Labuan Bajoon, olin kuullut etta kyseessa olisi kristitty kaupunki, mutta moskeijasta kaikuinkin itkuvirsi. Aikamme metsastettyamme loysimme kaupan josta sai ostettua kaljaa ja jaita. Menimme syomaan ravintolaan ja melkein kyynel vierahti poskelle, kun puraisin lihaa neljan paivan kasviskuurin jalkeen. Porukkaa oli kiitettavasti ja paikallista olutta meni kurkuista alas litra tolkulla. Palasimme viela veneelle jatkamaan bileita, koska ravintolat sulkevat aikaisin. Kukaan ei nukkunut satamassa sina yona kun me bailasimme.

Aamulla aurinko korventaa poskea ja heraan kannelta. Siirryin maihin hotelliin ja odottelemaan suihkua. Sita alkaa jo pikkaisen haista neljan paivan jalkeen.

Hong Kong & Macau

2009-03-26T12:42:00.000-07:00

Viteo

Koska yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, niin varmaan liikkuva kuva vastaa liikkuvaa sanaa samassa suhteessa. Empa rupea siis runoilemaan mitaan, veikkaan etta viedeosta selviaa mita oikein taalla olen touhunnut.

Pala paratiisia, Tonga. Pala taivaspaikkaa, Aukland feat. Strom

2009-03-25T07:17:00.000-07:00

Kuvia.

Maanantai, kuumuus, kosteus, tama on Tonga. Harhailin lentokentalta ulos ja rupesin miettimaan jatkoa. Ennen kuin ajatus oli kerennyt herattaa vakavia toimenpiteita, huomasin Tony's Guest House kyltin kentalla. Kavaisin kysymassa etta onko huoneita vapaana ja pian olimmekin matkalla Tonylle. Samaan pakuun ahtautui kanssani Jussi Suomesta ja Storm Etela-Afrikassa tai siis syntynyt siella ja saarnaaja sukua, asuun nykyisin NZ:ssa.

Tony on tuttu Madventuresista ja kaikki sanoivat sen olevan paras hinta laatu suhde mita voi saada. Talo on kaukana keskustasta, mutta kaupungilla ei pahemmin mitaan ole ja Tony jarjestaa kyydin kaupunkiin yhdella Tongan taalalla. Kaupunki on aika tyhjan oloinen ja syy siihen on se etta kansalaiset mellakoivat Kiinalaisia siirtolaisia kohtaa ja polttivat puoli kaupunkia Kiinalaisten kauppojen mukana. Tottakai oli pakko ottaa Tonyn kiertue saaren ympari ja oppia tuntemaan minka nakoinen on mormooni kirkko.

Vuokrasimme autonkin ja kiertelimme saarta ominpain muutaman paivaa. Kavaisimme luolassa, rannoilla ja saarella snorklailemassa ja rentoutumassa. Uponneet laivat ja krisallin kirkas vesi kaloineen, elin lapsuuden unelmaa. Lapsuudessa tuli myos poltettua nahkaakin ja sen tein nytkin, onnistuin polttamaan selkani vaikka olin olevinaa varovainen. Tulivuorenpurkaus, perjantainen maanjaristys ja sateinen sunnuntai olivat oikeita pisteita iin paalle tekemaan koko reissussa ikimuistoisen.

Tongan hintataso on aika korkea, mutta onneksi kokkailin ja jatin kaljan juonnin vahemmalle. Kahden kaljan hinnalla (kaupasta), saa illan kavasession Tonyn kanssa. Kavaa tulikin juotua parina iltana. Paikallinen viski on aika helppoa juotavaa ja halpaa, siksi opinkin juomaan sita suoraan ilman lantrinkia.

Viikko viuhahti kuin Ari Ruisrokissa ja oli tullut aika jattaa Tonga. Mahtavia ihmisia ja mahtavia muistoja, tanne sielu halajaa takaisin. Maanantaina ajoimme omalla autolla lentokentalle ja tarjosimme kyydin myos parille joka oli menossa samalle lennolle. He tarjoutuivat antamaan kyydin lahemmas keskustaa, oli jo myoha ja he tarjosivat viela yosijankin.

Seuraavana aamuna lahdin vierailemaan Stromin luona, lupasin myos kayda hanenkin luonani ennen lahtoa. Lisaksi lainasin hanelle vara kameraani koska han oli unohtanut omansa ja minulla oli kaikki kuvat. Storm eli siskonsa kanssa aika etaisessa, mutta sitakin mukavammassa ja rauhallisemmassa lahiossa. Heilla on hyvin uskonnollinen elaman tyyli ja sainkin vaistella vahan raamattua. He eivat kayta tai halua kuulla kirosanoja tai vaikka sanaa neekeri, vaikka esittaja olisi Dave Shapelle. Heitimme hyvastit ja seuraavana paivana ja lupasin tulla uudestaan visiitille kun palaan NZtaan. Meninkin sitten kentalle ja alotin matkani kohti Hong Kongia.

Ps. Youtube video (legenda) Italian man goes Malta, sai koko huushollin peittamaan korvansa ja katsomaan seinaa. Ei taida heidan jumalansa olla huumori miehia. Mutta kaikesta huolimatta ymmarran miksi he voivat olla onnellisia, toisin kuin he eivat vaan voineet kasittaa miten mina voin olla onnellinen pakanallinen.

Alussa oli suo, kuokka ja Whangamomona

2009-03-14T23:03:00.000-07:00

Kuvia

Sunnuntaina saavuin Stratfordiin Steffanin kanssa. Olimme tavanneet lauantaina ja lahdimme yhta matkaa kohti Mt.Taranakia. Keli oli mahtava ja maisemat komiat. Saimme yon viela kohtuu halvasta hostellista. Seuraavana paivana keli olikin sitten toinen, vetta satoi ja oli kylma. Paatimme lykata vuoren valloitusta ja lahdimme kohti Whangamomonaa, kokeileppa sanoa tuo monta kertaa perajalkeen. Stef on ammatti kerija ja menisimme tapaamaan hanen tyokaverinsa perhetta joka asuisi siella.

Saavuimme perille paikalliseen kuppilaan (jotka ovat parhaita tiedustelupaikkoja) ja jaimme odottamaan etta joku sattuisi olemaan kotona. Kuppilassa oli myos hotelli ja ravintola yhdessa, jota koristaa vanhat valokuvat ja muistoesineet. Tunnin odottelun jalkeen tapasimmekin tiskilla jonne paikalliset kokoontuvat aina tyopaivan paatteeksi. Muutaman tuopin jalkeen lahdimme maatilalle. Talossa oli tilaa muutamalle matkaajalle, koska melkein kaikki kahdeksan lasta olivat muuttaneet maailmalle.

Aamulla aloitimme lampaiden ruiskuttamisen torjunta-aineella, eli dippauksen. Ajoimme lampaat aitaukseen koirien avulla ja juoksutimme ne koneen lapi, joka ruiskauttaa aineet villaan. Iltapaivalla kokeilin jopa vahan kerintaakin ja teimme halal -lihaa, valitettavasti emme kerenneet rukoilemaan allahia samalla, mutta veikkaan etta lopputulos on aika yks yhteen. Illalla suuntasimme bubiin kaljalle ja kun saavuimme myohemmin takaisin mokille, Stef kysyi haluaisinko tehda ihan palkallista tyota seuraavana paivana.

Keskiviikko vierahtikin sitten siivilla. Oli nimittain sen verta intensiivinen paiva. Stef opetti minulle samalla miten villaa kasitellaan ja miten se erotellaan. Tahti oli kova ja villa irtosi nahasta. Valista keriat huusivat "fly blow!" se tarkoittaa etta karpaset ovat munineet villaan ja siella kuhisee matoja. Aivan jarkyttavan paljon iljettavia lampaita, kyseinen farmari on kuulemma tunnettu siita etta han ei dippaa lampaitaan. Nelja keriaa hoiteli paivanaikaan 1000 lammasta. Ja illalla taas bubiin, kuinkas muuten.

Torstai menikin mukavasti kaydessa kylilla ja kirjastossa. Perjantaina kavaisimme maastossa aamutuimaan, ennen kuin alotimme iltapaivalla kerimaan lampaita. Lampaat olivat puhtaita ja komella kerialla verkkaisesti tehtyna, kerkesi enemma perehtya villankasittelyn saloihin. Kerinnan jalkeen grillasimme ja kokkasimme oluiset samassa vajassa.

Lauantaina lahdimme kaupunkiin, josta Stef otti kyydin Auklandiin ja mina jain odottelemaan sunnuntain bussia. Sain yopaikan perhetutulta Stratfordista, ei voi kun ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta. Tama on sita paljon puhuttua, Uuden-Seelannin vieraanvaraisuutta.

Mt.Holdsworth & Golden Search

2009-03-11T02:13:00.000-07:00

Kuvia

Wellingtonissa kavelin yon pimeydessa keskustaa kohti raskaine kantamusteni. Paadyin yoksi hostelliin juna-asemaa vasta paata. Hostelli oli rakennettu vanhaan hotelliin ja liian iso minun makuuni. Seuraavana paivana lahdin junalla suoraan Mastertoniin, jossa tarkoitukseni olisi paukkia vuorille. Perilla marssin hostelliin, DOC officeen, kauppaan ja sitten soittamaan puistonvartialle. Ystavallinen rangeri jarkkasi minulle kyydin seuraavaksi paivaksi. Jatin kaiken ylimaaraisen hostelliin sailytyksesta. Hostelli kuulemma tulisi olemaan tupaten taynna keskiviikkosta lahtien torstaina alkavan kultaisen kerinnan takia.

Seuraavana paivana rangerin kaveri, Sam tarjosi minulle kyydin Mt.Holdsworth trekin aloitus paikalle. Kiitin kyydista ja lahdin patikoimaan ylos rinnetta. Paasin juuri ennen pimeaa Powel Hutille, samaisella majalla oli myos pari israelilaista. Aloitin matkani kohti seuraavaa majaa vasta puoliltapaivin. Taivalsin verkkaisesti vuoristossa ja ihailin maisemia.
Saavuin Jumbo Hutille kahden jalkeen ja aloin tappamaan aikaa tekemalla polttopuita, lukemalla kirjoaa ja siemailemalla viinia. Illan mukana tuoma myrsky heratti minut kahden aikaan, enka saanut enaa unta. Mokki natisi, rapisi ja ulvoi tuulessa. Tunnin pyorimisen jalkeen taytin korvan pumpulilla ja sain unen paasta kiinni.

Aamulla havaitsin etta kaikki rapina ei ollut tullut mokista lahtoisin, mokissa oli myos olut hiiri, jolle oli maistunut eritoten Venalainen Fudge. Puolilta paivin lahdin taas patikoimaan. Seuraava mokki, Atiwhakatu Hut oli aika kolkko ja viereen olikin alettu rakentaa uutta mokkia. Muutin suunnitelmia ja lahdin viiden aikoihin painelemaan Holdsworth Lodgelle. Perilla en kerennyt pitkaan olemaan yksin silla majalle saapui myos vanhempaa tramppaajaa.

Lauantaina lahdin rangerin talolle kiittamaan heita kyydista. Valitettavasti vartija ei ollut kotona, mutta hanen vaimonsa kylla oli, han tarjosikin minulle heidan suihkuaan ja pyyhetta lainaan. Ei voi kuin ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta ja vieraanvaraisuutta. Lahdin suihkun ja kiitosten jalkeen patikoimaan takaisin kaupunkiin. Taaskaan ei kerennyt pitkaan tarjota peukkua tien varressa, kun ystavalliset ihmiset tarjosivat kyytia ihan ovelle asti. Hostellilla oli ollut sopivasti peruutus paikka joten valtyin telttailulta.

Kavasin ostamassa lipun iltaiseen Golden Shears finaaliin ja sainkin samaan rahaan viela kierroksen back stagelle, jossa nain miten tuomarointi ja lampaiden valinta tapahtuu. Illalla olikin sitten nayton paikka, katsomot olivat tayteen pakattu ja tunnelma katossa.

Greymouth, Abel Tasman, Nelson

2009-03-02T14:17:00.000-08:00

Kuvia

Aloitimme Paivin kanssa valmistelut Arthur Passin valloitukseen, kavimme ostamassa ruokaa ja tarvikkeita joita tarvitsisimme. Lauantaina lahdimme bussilla kohti Arthur Passia, jonne saavuimme perille pieneen vuoristo kylaan ennen kymmenta. Kavaisimme DOC officessa (department of conservation) ja saimme kuulla etta sade on niin paha etta kaikki trekit on suljettu, menisi viela 2-3 paivaa sateiden jalkeen ennen kuin olisi mahdollista aloittaa. Paatimme palata hanta koipien valissa takaisin Duke's hostelliin ja miettia seuraavaa liiketta.

Seuraavana paivana kavaisimme paikallisessa olutpanimossa, jossa tehtiin olutta jo kultaryntayksen aikaan janoisille mainareille. Kierroksen paatteeksi paasi itse testailemaan miten se olut kaadetaan hanasta lasiin. Harjoitus tekee mestarin, joten otin oikein monta toistoa sina iltapaivana. Maanantaina totesimme Paivin kanssa, etta odottaisimme Jon-Olavia, joka olisi menossa tiistaina samaan suuntaan.

Jon-Olav saapui pinkilla salamallaan ja aloitimme matkamme kohti Abel Tasmania. Seuraavana paivana aloitimme matkamme ja taitoimme 21km 6,5 tuntiin. Matkalla kohtasimme Lord Of The Stringsit ja vuoroveden kuivattaman lahden. Perilla laitoimme ruokaa ja majalimme teltassa. Aamulla otimme kevyen startin ja lahdimme tarpomaan vahan ennen yhtatoista. Teimme muutaman vuorovesi ylityksen ja aloimme taistella aikaa vastaan. Saavuimme perille 20.30 juuri ennen valon kaikkoamista. Olimme taittaneet paivan aikana 24.5km ja nyt oli aika vasy olo. Korjalin viela teltan ennen kuin paasimme maaten.

Seuraavana paivana Paivi lahti takasin vene taksilla, mutta minun ja Jon-Olavin mielesta venetaksi on niin kallis etta mielummin kavelemme takaisin sisamaata pitkin. Lahdimme tarpomaan vahan ennen puoltapaivaa makea ylos. Alku matka oli mukavaa "pikku" nousua, mutta sitten maki jyrkkeni ja parin paivan saldo painoi jo jaloissa. Paivi oli tehnyt aivan oikean ratkaisun, meilla (kahdella masokistillakaan) ei ollut enaa yhtaan kivaa. Kello oli vasta vaille viisi ja olimme taittaneet vasta 15km, mutta paatimme pysahtya Awapoto majalle lepaamaan ja jatkaa matkaa huomenna.

Olimme olleet onnekkaita jo pari paivaa saiden suhteen, mutta nyt se loppui kuin seinaan. vetta alkoi sataa heti aamusta kun startasimme matkaan 9.30. Parin tunnin jalkeen totesin etta se on ihan sama astua veteen, ei ne jalat siita enaa enempaa kastu. Polut olivat veden vallassa ja reitti paikoin jopa vaarallinen. Tarvoimme viimeiset 24.5km vasyneina, markina ja aivan hajalla. Saavuimme viimein takasin aloitus pisteelle 19.50 lauantaina. Olimme olleet matkalla 4 paivaa, 3 yota ja taittaneet yli 85km. Paivi tarjosi heti ensimmaisena huurteiset kouraan kun lysahdimme kuistille.

Sunnuntaina lahdimme Nelsoniin, josta jokainen lahtisi sitten maanantaina omaan suuntaansa. Vietimme viimeisen illan Paradisossa, grillailen, saunoen ja nauttien huurteisia. Aamulla tiemme erosivat ja mina lahdin kohti Pictonia, josta ottaisin lautan Wellingtoniin, pohjois saarelle.

Intecargill ja liftilla eteen pain.

2009-02-23T13:13:00.000-08:00

Kuvia

Intercargill ei ollut varsin erikoinen, kuitenkin kaunis pikkukaupunki. Vietimme muutaman paivan kierrellen kaupunkia ja toisen yon jalkeen Raphael lahti Stuer islandille. valitettavasti lautta oli liian kallis minun budjetilleni. Tiemme erosivat ja aloin selailemaan naamakirjaa. Jon-Olav oli sopivasti online, joten kysaisin missa mennaan. Meidan oli tarkoitus tormailla jossain vaiheessa matkaamme, viimeistaan Indoneesiassa. Kerroin Jonille missa olin ja han tokaisi etta on vain tien toisella puolen olevassa nettikahvilassa.

Jalleen nakemisen remua oli ilmassa. Jon oli juuri lahdossa kaupungista ja ajatteli kayda katsomassa jos mina olisin ollut online. Jon lykkasi lahtoa ja otti huoneen samasta hostellista. Kavaisimme kaupungilla ostamassa kaljaa ja menimme rantaan paistattelemaan paivaa, nauttimaan maltaisia ja kertaamaan kuulumisia. Totesimme etta olisimme Indoneesiassa samalla lentokentalla melko samaan aikaa. Sovimme etta tapaamme siella ja aloitamme matkamme kohti Thaimaata yhdessa.

Korin tyhjennyttya lahdimme autolle jossa Jonilla olikin vanhaa tuttua Fijilaista hullua rommia. Kietaisimme raakiletta huuleen ja painelimme valikaljalle pubiin, ennen Drum & Bass baariin siirtymista. Ennen sita kuitenkin vetaisimme taas pienet totsyt. Eihan se baari mitaa DnB soittanut, mutta hauskaa oli silti. Aamulla herailimmekin sitten hostellin keittiosta, ilmeisesti oli ollut hyva ilta.

Lahdimme selvittyamme kohti Te Anua. Jon oli menossa tekemaan Kepler trekin, itse olin jo sen suorittanut, joten ottaisin askeleeni lahemmaksi lansirannikkoa liftaillen. Telttailimme yon ja aamulla tiemme erosivat jalleen. Jon lahti painelemaan trekkia ja mina lahdin liftaamaan.

Pari tuntia liftattuani olin jo luovuttamassa. Rinkka on kuin kivireki ja lisaksi omistin viela lappari laukun. Aikani kaveltya ja peukkua tarjottuani paikalle sattui paikallinen nuoriso joka tarjosi muutaman kilometrin kyydin. Kiitin kyydista ja mietin etta hyvinhan tama taitaa menna. Seuraavan kerran kun tarjosin peukkua auto pysahtyi ja hyppasin kyytiin.

Olin onnistunut liftaamaan parin Belgialaisen kyytiin, nimeltaan Manu ja Jophilippe. Heilla taittui englanti vahvasti Ranskalaisittain murtaen ja kommunikaatiota piti vahan hakea. Selvisi etta he olivat menossa samaan suuntaan ja samoille mestoille. Kokkailimme ja telttailimme illan ilmaisella leirintaalueella Cromwellissa. Seuraavana paivana ajoimme Fox Glasierille ja teimme pienen kavelyn tahystyspisteelle. Menimme yopymaan joen viereen ja Manu teki lettuja ilapalaksi. Oli oikein mukavaa saada ohuita rasvaisia, vanhan ajan lettuja kaikkien pannukakkujen jalkeen.

Aamulla pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme laheiselle Lake Mathesonille, joka on tunnettu kauniista postikorttikuvista. Jatkoimme Franz Josef Glasirille, jossa teimme 5 tunnin kavelyn jaatikon tahystyspisteelle. Illalla painelimme kuumille altaille rentoutumaan, 36, 38, ja 40 asteinen vesi veti olon todella vetelaksi. Visiitti vierahti pitkaksi joten jouduimme etsimaan yosijan pimeassa. Aamulla herasimme mukavista jarvimaisemista.

Saavuimme Graymouthiin ja tapasin Paivin pitkasta aikaa. Han oli tullut toihin puoleksi vuodeksi tanne. Heitin hyvastit ja Jophilippe ja Manu lahtivat jatkamaan matkaa.

Te Anau, Milford Sound, Keplet Track

2009-02-15T01:34:00.000-08:00

Kuvia ja sitten lisaa kuvia.

Maanantaina lahdimme aamulla ajamaan kohti Milford Soundia. Maisemat olivat aivan mielettomat ja keli kaamea, vetta tuli kuin aisaa. Otimme parin tunnin paatti reissun jylhissa maisemissa. Normaalisti alue saa 7 metria sadetta vuodessa, saassa oli sentaan jotain hyvaa, naimme paljon vesiputouksia. Aloitimme paluu matkan ja sade vain yltyi.

Te Anaussa pistimme ylimaaraiset kamat sailytykseen, pakkasimme kamat rinkkoihin ja ajoimme aloitus pisteelle. Aloitimme patikoinin kello 18 aikoihin ja tarkoitus oli paasta ensimmaiselle telttapaikalle, Brod Baylle. Yo sujui melko rauhaisasti, muutamat elukat rapistelivat, mutta ruuat olivat turvassa korkeuksissa. Jatkoimme seuraavana paivana 9 maissa, taitoimme koko vuoristo osuuden ja saavuimme Iris Burnsille 19 aikoihin. Pysahdyimme valissa Luxmore Hutissa, luolassa ja vuorenhuipulla. Maisemat olivat kerrassaan upeat, kuvat puhukoot puolestaan.

Yot olivat varsin kylmat, joten Tsekkoslovakialaiset(TM) tulivat tarpeeseen. Aamulla lahdimme 11 aikoihin kavaisemaan vesiputouksella. Varsinainen putous tapahtui, kun yritin saada parempaa kuvakulmaa ja molskahdin koskeen. Saavuimme takaisin ja kuivailin kenkia hetken, samalla kun pakkasimme teltan. Samassa jalkani olivat taynna Makaraisia (Sand Flies), karvistelin hetkisen ja vetaisin kengat takaisin jalkaan.

Vetaisimme rinkat selkaan ja aloitimme taipaleen. Saavuimme Moturau Hutille 17 aikoihin. Hengailimme majalla ja laitoimme ruokaa kaasuliesilla. Lahdimme ennen auringonlaskua Shallow Baylle, jossa olisi ilmainen leiriytyminen (majat maksaa 40$/hlo ja teltta 15$/hlo$). Pistimme valkeat rannalle ja hengailimme nuotiolla. Kello lahenteli yhtatoista ja paatimme menna nukkumaan majaan, koska kukaan ei ollut vartioimassa ja emme jaksaneet viritella telttaa. Valinta osottautui virheelliseksi. Aivan mieleton hyttyshelvetti oli seurana koko yon, telta olisi ollut sittenkin parempi.

Aamulla soimme vimeiset ruuat, olimme arvioineet ruuan menekin aika nappiin. Jatkoimme matkaa 8 maissa ja saavuimme autolle 11 jalkeen, 60 kilometria oli taitettu. Lahdimme ostamaan Subwayta ja pesemaan pyykkia. Unohdimme melkein kirjautua ulos trekilta. Ennen lahtoa ilmoitetaan toimistoon, milloin palaa takaisin, muuten lahtee etsintapartio peraan.

Henkilokohtaisenhuollon jalkeen hyppasimme autoon ja aloitimme matkan kohti Invercargillia.

Queenstown

2009-02-08T02:45:00.000-08:00

Kuvia

Perilla odotti laukun tarkastus. Tarkoitus oli tarkistaa etten tuo mukanani multaa teltta pussissa, jutustelimme virkaijian kanssa samalla niita naita. Parkkipaikalla ollut mies naytti minulle missa on bussi pysakki ja hyppasin keskustaan vievaan bussiin. Kerroin kuskille mihin olen menossa ja viimein bussi pysahtyy tien reunaan. Kusi ja muut matkustajat neuvovat minulle tieta ja bussi seisoo. Kavelen motelliin ja kysaisen neuvoa, saan mukaani ohjeet ja kartan. Voiko ystavallisempaa tervetuloa maahan saada?

Heitin kamat hostelliin ja lahdin kiertamaan kaupunkia, jossa kauniit pikku talot ja mukava tunnelma ymparoi katuja. Palasin illalla takaisin hostellille ja lahdimme saman tien haukkaamaan legendaarista FergBurgeria. Maku oli taivaallinen. Kipaisimme Buffalo Clubissa parilla ja katsomassa paikallista coveri bandia, palasimme perinteisesti takaisin yon pikkutunneilla. Jatkoimme istumista hostellin lougessa, kunnes tajunta jatti ruumiin ja ruumis lougen.

Aamulla, tai siis paremminkin paivalla lahdin taas kiertelemaan rantaa ja hengailemaan kaupungille. Kavaisin kaupassa ja rupesin kokkailemaan hostellilla pereinteista makaronilaatikkoa. Juttelimme niita naita, kunnes Lontoolainen Ben loi poytaan pullollisen vahvaa Fijilaista rommia. Rommikolaa maistellessa rupesi nuppi tutiseemaan aika nopeasti ja lahdimme katsastamaan Buffalo Clubille heidan versiotaan Coyote Uglysta. Ilta vierahti taas kaljan huuruisille pikkutunneille ja ilmeisesti olin loytanyt tieni takaisin baarista.

Seuraava paiva meni jumittaessa nurmikolla ja pelaillessa frispie golfia. Rata on ilmainen, tarvitset vain oman frispien. Onneksi olimme tasaisesti surkeita, joten matsista tuli tiukka. Illalla muokkailin kuvia ja lukaisin uutisia. Netti maksaa hunajaa, 10c megalta ja windows paatti paivittaa itsensa ystavallisesti minulta salaa ja tyhjensi nettitilini.

Lauanataina lahdin patikoimaan Fernhill Loopin. Reitti oli rauhallinen ja muita patikoitsijoita ei nakynyt. Maisema muistutti aika paljon kotosuomea. Mita korkeammalle nousin, sita kauniimmat maisemat avautuivat. Kun viimein paasin puurajan yli sain silmailla majesteettista vuorimaisemaa. Palailin hostellille, jossa muut olivat juuri lahdossa pelailemaan frispie golfia. Eikun kentalle kalja kaupankautta ja illalla taas kaupunki kierrokselle.

Sunnuntaina kello herattaa muutaman tunnin unien jalkeen. Pakkailen kamat ja taapertelen alakertaan, jossa tapaan Rafalin. Tapasimme perjantaina ja paatin lahtea hanen kanssaan samaan suuntaan. Laitamme laukut Rafalin autoon ja lahdemme kohti Te Anau:a.

Katoomba, Blue Mountains

2009-02-04T17:47:00.000-08:00

Kuvia

Paikallisjuna eteni verkkaisesti ja pysahteli jokaiselle asemalle. Vanhat asemarakennukset vilisivat ikkunoiden ohi. Viimein se pysahtyi Katoombaan ja paasin pienen patikoinnin jalkeen hostellille.

Maanantaina pistin kengat jalkaan ja lahdin patikoimaan ympari kanjonia. Kauniit putoukset ja jylhat kalliot ymparoivat vuorotellen polkuja. Aikani patikoituani, paatin viela jatkaa matkaa ja otin lisa lenkkia. Viimeiset askeleet kohti kolmea sisarusta alkoivat olla jo aika raskaita 7 tunnin patikoinnin paatteeksi. Vetaisin grillilta hampparin huuleen ja raahauduin takaisin hostellille. Reppua avatessani tajusin, etta olin unohtanut (jalleen kerran) pyyhkeeni edelliseen hostelliin.

Tiistaina kavaisin kiertamassa vahan kaupunkia ja illalla olikin sitten grilli juhlat. Mielettomat maarat ruokaa, viinia, olutta ja hyvaa seuraa. Ilta venyikin sitten pikku tunneille ja ajattelin etta en mene nukkumaan ollenkaan, vaan painelen suoraan asemalle. Junaa odottaessani nukahdin ja herasin siihen kun juna saapui. Yrintin siina unen popperossa ja pienessa kannissa aukoa junan ovea, siina kuitenkaan onnistumatta ja juna lahti liikkeelle. Seuraavalla kerralla onni ja taito oli paremin pain, silla tajusin liuttaa ovea. Paasin ajoissa lentoasemalle ja nokka kohti Queenstownia, Uutta Seeelantia.

Sydney

2009-01-31T22:38:00.000-08:00

Kuvia

Varsin suolaisen 15$ junamatkan jalkeen saavuin keskustaan, joka on taynna upeita vanhoja rakennuksia, leveita ja helppokulkuisia katuja. Hostelli on varsin hyva, ottaen huomioon sijainin ja hinnan, 15$. Yksi euro vastaa 2 australian dollaria, hinta taso on varsin edullinen euromatkaajalle. Kaupassa herattaa pienta ihmetysta tiettyjen brandien nimet, esim. Axe on Lynx, jostain kumman syysta. Ja Hungry Jack muistuttaa aika vahvasti Burger Kingia.

Torstaina lahdin heti aamusta museo kierrokselle. Kavasin matkalla myos parturissa ja kiinalaisessa puutarhassa. Museossa oli meneillaan, Star Wars kohtaa todellisuuden, nayttely. Muilta osastoilta loytyi mm. vanhaa tietokonekalustoa ja pala avaruusasemaa. Kavellessani nayttelyn vanhaa rautatieasemanlaituria pitkin, tunsin melkein olevani Poirot leffassa. Vietin museossa koko paivan, lahdin vasta kun he olivat sulkemassa. Nahtavaa oli todella paljon.

Perjantaina kiersin ympari kaupungin puistoja ja vierailin kuuluisalla maamerkilla, Sydneyn oopperatalolla. Valittettavasti oopperatalo on rumempi lahelta, kuin mita se antaa ymmartaa kaukaa. Kavaisin myos ilmaisella kierroksella kuvernoorintalolla, valitettavasti valokuvaus oli kielletty talon sisalla. Kyseinen talo on viela nykyisin kaytossa harvakseltaan ja meidan kierroksen jalkeen sinne oli saapumassa poliittinen joukko pitamaan kesteja.

Launantaina kiersin Sydneyn kaupungin museon, josta loytyy mm. dinosaurus ja valokuva nayttelyita. Valitettavasti dino osasto oli pienempi kuin olisin osannut odottaa, mutta muuta nahtavaa oli paljon. Sunnuntaina hyppasin 12$ junaan ja suunta kohti Blue Mountainsia.

Hawaii

2009-01-30T23:16:00.001-08:00

Kuvia

Ensimmainen paiva meni ihmetellessa kauppojen hintoja ja kylmyytta. Silla lahes kaikki tuodaan muualta, hinnat ovat jarkyttavat. Iltaisin olo kay kylmaksi, koska tuuli pureutuu vaatteiden lapi. Kuulemma nyt on normaalia kylmempaa ja kukaan ei tieda miksi.

Perjantaina lahdin kohti Diamond Headia, tulivuoren kraateriin rakennettua sotaaikaista bunkkeria. Dollarin sisaanpaasyn, pienoisen patikoinin ja tunneleiden jalkeen paasinkin huipulle. Illalla kokkailin spakettin ja kastikkeet. Hintaa tuli aika suolaiset 15$, ottaen huomioon etta viereisesta Jack In The Boxista saa 3$ hampurilaisen, 2 tacoa ja ranskikset.

Lauantaina lahdin laguunille, sisaan 5$ ja sen jalkeen joutui katsomaan pienen opetusfilmin. Alhaalla virittelin kamerani sukelluspussiin ja hyppasin aaltoihin. Meri elama oli aivan mieleton, heti rannassa tormasi kaloihin ja mita syvemmalle meni, sita enemman niita tuli vastaan. Aikani sukelleltua hyppasin bussiin ja vaihdoin sijaintia blow holelle, joka olikin aika blow. Mutta onneksi siita ei tarvinnut pulittaa penniakaan.

Sunnuntaina kiersin koko saaren paikallista bussia hyvaksikayttaen. Sateinen ilma onnistui rokottamaan kokemuksesta teravimman karjen, mutta onneksi iltainen grillaus ja maukkaat ripsit pelastivat paivan. Lahdimme parin ruotsalaisen kanssa ottamaan mittaa paikallisista kuppiloista, no mitta jai kotiin ja eika mitattavaa olisi liemmin ollut. Kalja oli kuitenkin halpaa ja hyvaa, esimerkiksi Guines irtosi 3$.

Maanantain kului sadetta pidellen ja illan tultua painelinkin takaisin lentokentalle. Nukuin kaytannossa ulkona, silla terminaalissa ei ollut kuin katto. Aamulla 27 paiva hyppasinkin koneeseen ja lento saapui perille 28 paiva, kymmenen tuntia myohemmin. Kokeileppa nyt siina sitten jarkeilla.

Miami, Ameriikka ja ettei elama olisi liian helppoa.

2009-01-22T13:24:00.000-08:00

Kuvia

South Beach, eli etela ranta, alue jossa huomaa etta ihmisilla on irtorahaa ja autot ja kromi loistaa. Alueen kalleus jarkyttaa (varsinkin Hondurasin ja Nicaraguan jalkeen), mutta onneksi hostellin saa niinkin edullisesti kuin 12 taalaan. Hostelli osoittautui varsin viihtyisaksi, vaikka siella remontointi ja siita aiheutuva meteli alkoi joka aamu kahdeksalta.

Paivat kuluivat etsiessa lapparia ja objektiivia kameraan. Ja lopulta monien paivien missioiden jalkeen, sain molemmat haltuuni ja viela kohtuullisen edullisesti. Tapasin hostellissa Adamin (jenkki) ja Rossin (scotti), joiden kanssa tuli vietettya muutamia iltoja paikallisessa kuppilassa. Tulimme hyvin toimeen juomakulttuurimme pohjalta, kunnes Ross lensi pihalle kulttuurisen yliannostuksen saaneena.

Vaikka Miami beach on pitka ja upea, en kertaakaan kaynyt uimassa, miksi? Vesi on todella kylmaa ja nyt on talvi. Yot olivat aika jarkyttavan kylmia ja jos aurinko ei paistanut paivalla, ei ollut ulos asiaa ilman hupparia. Yolla vedin jalkaani wanhat kunnon Tsekkoslovakialaiset.

Tapasin loppuviikosta ryhman Seelantilaisia, jotka olivat olleet samoilla mestoilla Meksikossa, kyllakin eri aikaan kuin mina. Lauantaina kulttuuriset yhteispiirteet osuivat taas kerran nappiin ja meno oli huimaa. Lahdimme kaymaan paikallisessa yokerhossa johon paasimme hostelli kautta 5 taalalla sisaan. Juomat maksoivat sisalla 12 taalaa, joten tyydyin kiskomaan taskussa kuljettamistani pulloista. Livahdin jossain vaiheessa myos VIP-alueelle nauttimaan "paremmasta" seurasta ja ilmaisista juomista. Aamulla vaihdoin hostellia, koska pari lisa yota olisi maksanut kohtuuttomasti.

Tiistaina lahdin takaisin lentokentalle, jossa sain taas huomata etta olin kussut lippujeni kanssa. Kun vaihdoin lentopaivia aiemmin, ei matkanvalittaja muistanut mainita etta tasta koituu 120 taalaa lisakustannuksia, ja eika myoskaan sita etta nyt minut elektroninenlippu oli vaihdettava paperisiin. Eli toisin sanoen jos havitan paperi versiot, ei ole kotiin tulemista. Pienoisessa ketutuksessa nousin koneeseen, joka saapui LA:han viela myohassa, joten menetin jatkolentoni. Sain hyvitykseksi yon ja ruuan Hiltonissa, mika ei varsinaisesti haitannut minua, silla olin aikonut nukkua yon lentokentalla.

Keskiviikkona saavuin viimein Hawaiille... Etta taalla on kylma!

Utila

2009-01-14T07:13:00.000-08:00

Kuvia

Utila on pienin Hondurasin Bay Island ryhmaan kuuluvista saarista, ja myos kaikista halvin ja rennoin. Tarvoimme Tinan kanssa kohti Ecomarinea, jossa minun olisi tarkoitus suorittaa Open Water ja Advanced. Tapasimme Tinan kanssa jo Leonissa, mutta tiemme erkanivat ja nyt olimme sattuneet samalle lautalle.

Paiva kului opiskellessa ja illalla olikin sitten luvassa joulujuhla. Juhliessa meni pullotolkulla rommia, tequilaa ja vodkaa. Aamulla monella olikin sitten hiljaisempi hetki. Joulun pyhat menivat sukellellessa, opiskellessa ja iltaisin ravintoloissa. Utila on niin halpa etta paivat menivat reippaasti alle 30 taalan, vaikka elikin "leveasti".

Uusivuosi olikin sitten vahan huonompi. Oksennus tauti joka oli piinannut muita tarttui minuun ja Jackiin (sukellus opettajani). Meilla kului ilta oksennellessa ja maatessa sangyssa. Parissa paivassa olo olikin jo parempi ja paasin taas veteen sukeltelemaan. Muutin myos lento paivaani, etta saisin suorittaa ilmaiset Fun Divet ihan rauhassa ja niissa kohteissa joissa tahdoin.

Lahdon aika tuli viimein ja kaikki tuntui eiliselta, vaikka olin ollu saarella jo 2vkoa. Heitimme hyvastit ja lahdin matkalle kohti San Josea. Matkaan kului 2 yota ja 3 paivaa ja olin kylla todella vasynyt kaiken bussissa istumisen ja rajan ylitysten jalkeen. Oli mukava nahda tuttuja naamoja taas ja vaihtaa kuulumisia.

Lauantaina 10 paivana lahdin etenemaan lentokentalle, josta sitten lensin Usahan Miamiin. Nukuin ensimmaisen yon lentokentalla ja Sunnuntaina aamutuimaan saavuinkin sitten South Beachille.

Leon & Esteli

2008-12-22T16:16:00.000-08:00

Kuvia.

Saavuimme Davyn kanssa parin (Tica)Pikabussin jalkeen Leoniin, josta seikkailimme Via Via hostelliin. Asetuimme taloksi dormiin joka avautuu kauniiseen sisapuutarhaan. Rauhallinen ,siisti ja kaikin puolin edullinen. Kohtasimme huoneessa myos Lewisin, joka oli ollut Granadassa. Lahdin heti varaamaan retkea tulivuorilautailuun, joka tulisi olemaan taydenkuunvalossa.

Odotellessani kyytia, tapasin jalleen hyvat ystavamme Norjasta ja Yh.valloista. Hyppasimme autoihin, jotka veivat meidat tulivuoren juurelle josta kiipeaisimme ylos. Huipulla nakyvyys ei ollut kovinkaan hyva mustan kiven ja hiekan takia. Kun paalle laitettiin viela haalari ja suojalasit, oli nakyvyys aika lailla lahella nollaa. Kivet ja hiekka lensi suoraan naamaan, samalla kun kelkka kiisi makea alas. Suihkuun ja Leonin yoelamaan katsastamaan.

Aamulla muiden lahtiessa kohti Hondurasia, jain hostelliin potemaan kohmeloa ja huomasin parin tutun aussin saapuneen samaan mestaan. Sunnuntaina lahdimme kohti paikallista kukkotappelua, joka jarjestetaan joka sunnuntai Leonin sivukylilla. Loimme vetoa keskenamme ja nautimme ilmaisista oluista kukkojen otellessa keskenaan. Lewis veti pitemman korren vedoissa ja jatti harmalaiset, belgialaiset ja aussit taakseen.

Maanantaina vietimme kulttuuri paivan Leonin ymparistossa. Paikkalla on paljon historiaa ja kaikkea ei ole kirjoitettu, koska sota ja julmuudet ovat viela tuoreessa muistissa ja syylliset vapaana. Tiistaina lahdimme kokkauskurssille, jossa valmistimme iguanaa. Pelailimme myos paikallisten kanssa vanhan kunnon texasholdemia.

Torstaina lahdimme kavaisemaan paikallisella simpukka farmilla ja mangroveessa. Illalla paraytimme tarykalvojamme paikallisella metallilla. Baarin pitaja oli vanha Britti joka sanoi etta, olimme ensimmaiset gringot pitkaan aikaan. Paikallinen taso yllatti ja viela enemman yllatti, baari oli melkein tyhja. Se ei menoa haitannut, vaan rommia virtasi kurkusta alas, samalla kun moshasimme paikallisten kanssa.

Lauantaina lahdimme samaiseen baariin, koska olimme saaneet vinkin etta siella jarjestetaan Miss Gay juhlat. Varsinaisten kilpailujen jalkeen meno yltyi entisestaan ja saimme nauttia kunnon kekkereista. Muistakaa toki etta olemme maassa jossa homous on lailla kielletty. Sunnuntaina hyppasimme bussiin joka kuljetti meidat Esteliin.

Estelissa toivuimme monien juhlien jaljilta ja otimme iisisti. Kiersimme paikallisen sikaritehtaan, jossa valmistetaan myos mm. Kuubalaisia. Kumma kylla ne ovat paljon parempia kuin itse Kuubasta tulleet, koska taalla he kehittavat aktiivisesti tupakka kasvejaan. Ostimme muutaman patukan jouluksi ja uudeksi vuodeksi.

Tiistaina oli aika jattaa hyvastit, kun lahdin kohti La Ceibaa, josta ottaisin laivan Utillalle. Lyottaydyin parin brittin matkaan ja aloitimme matkamme kello nelja aamulla. Neljan bussin ja 16 tuntisen bussissa istumisen jalkeen olin perilla ja hyvin nukutun yon jalkeen olinkin jo matkalla kohti Utillaa.

Ometepe & Granada

2008-12-10T14:24:00.000-08:00

Kuvia

Aamiainen unisiin suihin ja sitten juoksujalkaa bussiin. Tunti bussissa, taksilla lautalle ja puolitoista tuntia lautalla, ja olemme perilla Moyogalpassa. Otamme huoneen hostellista ja lahdemme syomaan paikalliseen pitseriaan. Kyllaisina lahdemme kiertamaan kylaa. Kylapahanen ei oikein savayttanyt ja trekkien hinnat eivat olleet mieluisat, joten paatimme vaihtaa paikkaa. Hyppasimme bussiin joka neljan tunnin jalkeen oli perilla Meridassa ja otimme yosijan Monkey Islandilta.

Aamulla herasimme varhain ja lahdimme ottamaan aamiaista, ennen kuin lahtisimme valloittamaan saaren pienempaa tulivuorta, Maderasta joka kohoaa yli 1394 metriin. Jyrkkaa ja mutaista makea ylos kavellen ja valilla kiiveten ja apinaa leikkien. Pilvet ymparoivat meidat lopulta ja huipulla tuuli kay kylmana. Neljan tunnin jalkeen olimme perilla tulivuoren sisalla olevalla laguunilla. Uiskentelimme vahan ennen kuin lahdimme etenemaan. En tieda kumpaa se oli, uimista vai ryomimista, koska laguunissa oli 30cm vetta ja loput mutaa. Paatimme ottaa toisen reittin takaisin pain, se olikin sitten paljon helpompi.

Launataina lahdimme kaymaan Ojo de aqualla. Paiva kuluikin sitten kirjaa lukiessa ja pulahdellessa altaassa todella leppoisasti. Tapasimme myos altaan reunalla vanhat tuttumme San Juanista, tytto kolmikko oli tullut samalle saarelle. Ilalla otimme Jun-Ulan kanssa terassilla viimeista kertaa kaljaa, silla huomenna han jattaisi saaren.

Sunnuntaina heitimme hyvastit ja lupasimme, etta tapaamme Indoneesiassa ensi vuonna huhtikuussa. Jun-Ulan lahti kavelemaan reppunsa kanssa ja mina jain lekottelemaan riippumattoon. Varsinainen joukkopako oli kaynyt, majapaikassa oli vain enaa jaljella mina ja kaksi itavaltalaista. Paivalla paatimme yhdessa tuumin lahtea kaymaan vesiputouksella, joka olisi ihan muutaman kilometrin paassa. Kiipesimme ylos sateen huuhtomaa rinnetta ja kapeita polkuja. Kilometri pylvaat eivat pitaneet paikkaansa ja jalkani olivat vielakin vasyneet perjantaisesta. Perilla kuitenkin odotti aivan upea naky, joka oli matkan arvoinen.

Illalla lahdin kaymaan paikallisessa paattajaisjuhlassa. Seurasin musiikin pauhua melkein pari, kolme kilometria ennen kuin olin perilla. Huomasin aika nopeasti, etta taidan olla ainoa gringo, no kaljaa halvalla koko ilta ja sitten yon pikkutunneilla valumaan takaisin. Seuraava paiva kuluikin sitten riippumatossa ja korjaillessa oloa.

Tiistaina lahdin bussilla kohti algatrasia, josta olisi tarkoitus ottaa laiva granadaan. Kaveleksin puolisen tuntia satamaan ja sain siella sitten tietaa, ettei laivaa ole menossa ennen puolta yota. Sain onneksi takaisin kylaan jeeppi kyydin muutamalta turistilta, josta sitten otin bussin lautalle. Jalleen muutaman bussi tunnin ja lautan ja jalleen muutaman bussi tunnin paatteeksi saavuin Granadaan. Majottauduin Bearded Monkey nimiseen hostelliin ja huomasin varsin nopeasti, etta samat tutut naamat olivat majottautuneet sinne.

Tostaina lahdin kaymaan Davyn kanssa laheisella laguunilla, muiden lahtiessa jatkamaan matkaansa. Otimme paivaretken, mutta perilla tajusin tehneeni virheen. Paikka oli aivan loistava tsillausmesta ja se oli buukattu tayteen, olin myohassa ja en saanut huonetta, patjaa tai riippumattoa. Paiva meni rentoilessa ja illalla palasimme takaisin ja seuraavana paivana paasisin pulkkamakeen.

San Juan Del Sur

2008-12-02T07:49:00.000-08:00

Kuvia.

Kello herattaa uniset matkaajat koleaan aamuun ennen viitta. Pihalla astellessa ja aamiaista odotellessa, katson kuinka selkea keli muuttuu pilviseksi juuri ennen kuin aurinko nousee horisonttiin. Syomme aamiaisen pienoisella kiireella ja lahdemme bussiasemalle, josta ostamme lipun ja matka alkaa. Bussi kiitaa sateen syovyttamia teita ja valilla pohja raapii tiukoissa mutkissa, katto vuotaa ja penkki on marka. Ensimmaisella vaihdolla heitamme Rafalille pikaiset hyvastit, ennen kuin hyppaamme ulos. Saavumme kolme bussin vaihdon, rajalla jonotuksen ja taas muutaman bussin jalkeen San Juan Del Suriin. Aikaa kului vain vaivaiset yhdeksan tuntia.

Aurinko lammitti taas poskia, kuinka kaipasinkaan aurinkoa kaiken sen vuorilla olemisen jalkeen. Istuimme Jun-Ulan kanssa rantakahvilassa nauttimassa olutta Jeremyn ja Barbaran kanssa, joihin olimme tutustuneet bussissa. Pulahdus meressa, kasilla kavelya ja rommia paikallisten kanssa, kaunis auringonlasku, tuntui kuin olisi ollut paratiisissa, ehka olinkin.

Varasimme kilpikonnakiertueen rannalle ja haukkasimme nopeasti jotain ennen lahtoa. Pienen luennon jalkeen pakkaannuimme kahteen jeeppiin, jotka kuljettaisivat tunnin verran meita karuja teitapitkin rantaan. Perilla naimme pienia kilpikonnien poikasia jotka viipeltivat merta kohti, jossa ehka joka 100 paasisi aikuiseksi asti. Naaraita, jotka raahautuvat kymmenia metreja paastakseen munimaan ja nain jatkamaan sukua. Kello alkoi olla jo yli puolen yon, kun lahdimme takaisin. Olimme rattivasyneita, unituli tarpeeseen.

Seuraava paiva kului kierrellessa kaupunkia ja keraten voimia. Viimeiset nelja paivaa olivat olleet tapahtumia taynna ja nyt olisi aika ottaa lepoa tuleviin koitoksiin. Kavimme illalla isolla porukalla syomassa halpaa kanaa ja ottamassa muutaman oluen.

Aamulla vuokrasin pyoran ja lahdin polkemaan etelaiselle rannalle. Sade oli tehnyt tehtavansa ja tulvavesi vienyt tiet mennessaan, mutta maastopyoralle se on vain pienoinen este. Perilla odotti kaunis ja tyhja ranta. Pistin pyoran parkkiin ja lahdin kavelemaan rantakalliota pitkin eteenpain. Kauniit ja jylhat maisemat, tidal poolit ja koskemattomat pitkat rannat. Kaveleksin kunnes vastaan tuli sellainen seina jota ei enaa uskaltanut kiiveta, joten kaannyin takaisin. Paluu matkalla polkimeni sanoi sopimuksensa irti kesken makinousun ja turpa lento oli enemman kuin lahella, onneksi en ollut enaa kaukana. Palauttaessa pyoraani vuokraajat rupesivat melkein vaatimaa lisaa rahaa, onneksi supliikkina sain selitettya onnettomuuteni.

Illalla kavimme nauttimassa muutamat juomat happyhour hinnoilla laheisessa resortissa ja suuntasimme lopulta kapakkaan. Tuttuja tuttujen peraan, kaikki aikaisemmin tapaamamme travellerit olivat paikalla, tai ainakin silta se tuntui. Tappiin asti Tonjaa huuleen ja sitten pehkuihin. Huomenna lahtisimme kohti Ometepea.

La Fortuna & Monte Verde

2008-11-30T15:12:00.000-08:00

Kuvia taalla.

Pari paivaa kului sairasteluun, kunnes keskiviikkona lahdin etenemaan. Koska sade oli vienyt mennessaan tien karibian puolelle, lahdin kohti La Fortunaa. Lyottaydyin Cristiinan ja Jun-Ulan matkaan, jotka olivat menossa samaan suuntaan. Bussimatkan jalkeen asettauduimme Gringo Peten hostelliin, joka oli huokea hinnaltaan ja kotoisa olemuksellaan.

Seuraavana paivana otimme Junulan kanssa pyorat alle ja lahdimme kohti vesiputousta. Matka oli aikalailla makinen ja jyrkka, joten perilla pieni pulahdus putouksessa oli paikallaan. Alaspain matka oli huomattavasti helpompi ja vauhdikkaampi. Jos minulla olisi ollut kypara, niin olisin laskenut viela kovempaa vauhtia. Varasimme pyorat viideksi tunniksi, mutta kaytimme vain kolme, ja saimme ihme kylla hyvityksen kahdesta tunnista. Pienta purtavaa ja sitten aloitimme matkamme kohti tulivuoren laavaa.

Automatkan jalkeen siirryimme patikoimaan. Tunnin patikoinnin jalkeen olimme perilla tarkkailupisteella, joka oli vain aukko viidakossa. Pimea tuli nopeasti ja parin tunnin istuskelun aikana naimme muutaman laava kiven vierivan alas. Palasimme alas samaa reittia, joka oli muuttunut jo aika haasteelliseksi pimeyden takia. Alhaalla saimme ilmaista rommia ja tarkkailimme vuorta kauempaa, ja juuri sillon naimme ison vyoryn. Olisimpa silloin ollut siella tarkkailupisteella kuvaamassa. Paluumatkalla pysahdyimme viela uiskentelemaan ilmaiselle lahteelle.

Seuraavana paivana teimme canopyn, eli vaijeriradan viidakossa. Vaihdoimme kameroita kuvauksellisista syista ja yhdella valitasanteella Junulan oli kadottanut kamerani. Ei kai taas. No jatkoimme aktiviteetin loppuun. Saimme miehen macheten kanssa auttamaan meita kameran etsinnoissa. Viidakko oli melkein lapitunkematon, olin jo heittaa toivon kameran loytymisesta. Paatin viela tarkastaa yhden puun ja siella se killotti, kamera. Jos se olisi tippunut kolme metria myohemmin se olisi tippunut syvaan rotkoon, ja tuskin olisi loytynyt. Siirryimme altaille uiskentelemaan ja nauttimaan virvokkeita.

Lauantai aamuna Cristiinan ja meidan muiden tiet erosivat, kun lahdimme kohti Monte Verdea. Matka taittuisi pikkubussilla jarvelle, josta otaisimme veneen toiselle rannalle, josta jatkaisimme loppu matkan pikkubussilla. Matkassa oli itseni lisaksi Rafal ja Junulan. Venematka oli mukavaa istumista ja maisemien ihailua. Bussi taas poukkoista ja hurjaa, kun kiisimme sateiden syovyttamia teita. Viimein parin tunnin ajon ja kipeiden pakaroiden jalkeen olimme perilla ja saimme asettautua Sleep Sheaper hostelliin.

Lahdimme kavelemaan ilmaiselle trailille kohti Cerro Amigosia. Mutaiset ja jyrkat maet, kostea ja hikinen olo, mutta viimein perilla. Maisemat eivat oikein avautuneet pilvien takia, mutta tulipahan tehtya. Paluu matka olikin jo sitten kinkkisempi, oli alkanut sataa ja muta oli liukasta. Jyrkassa maessa otinkin sitten pienoisen lennon ja likasin itseni kunnolla, ei kun vaatteet koneeseen ja pesuun. Saimme vaatteet takaisin samana paivana, joten voisin kayttaa niita seuraavana paivana luonnonpuistossa.

Sunnuntaina suuntasimme Santa Elenan puistoa, koska se olisi rauhallisempi ja vahemman turistoituneempi. Perilla paukimme kaikista pisimman reitin ja huomasimme neljan tunnin kiertoajan olevan hieman ylakanttiin. Maisemat olivat perus viidakkoa, paljon kasveja ja ei elaimia. Varsinainen kohokohta oli paikka josta naki tulivuorelle, mutta pilvet, kun ne tuppaa olemaan tiella. Ainakin kolibreja siella riitti ja rauhallista oli, juuri kun lahdimme takaisin saapui iso ryhma puistoon.

Ilta kokkailen ja pesettaen vaatteita, jotta saisi lahtea aamulla raikkaana ja levanneena kohti Liberiaa.

Quepos & Jaco

2008-11-24T12:02:00.000-08:00

Bussi kiisi pitkin mutkaista tietta ja saapui viimein Queposiin. Menimme yoksi wide mouth frogiin, joka vaikutti erittain viihtyisalta. Pistin vaatteeni pesuun ja sitten painelimme rannalle. Manuel Antonion rannat ovat pitkat ja aallot korkeat, sannalla makaa lankkareita karvistamassa ihoaan tai ottamassa hierontaa varjossa. Varsinainen turisti paikka, mutta onneksi nyt on hiljaisempaa.

Herasimme aamulla ja painelimme Antonion luonnonpuistoon. Kova kosteus ja kuumuus piinasi matkaa, mutta silti se oli mukavaa vaihtelua kaupungille. Varsinainen piste iin paalle, oli kierros niemen karjessa ja hiekkarannat puistossa. Lahdimme takaisin syomaan, jonka jalkeen lahdimme kohti Jacoa.

Jacossa vietimme iltaa syoden leipaa, hedelmia ja nauttien pina coladaa. Kavimem pyorahtamassa kaupungilla katsomassa yoelamaa, jota ei todellakaan siella ollut. Aamulla siirryimme rannalle, jossa sain lainata vahan surfilautaa. Varsinainen surffaus jai haaveeksi, kaatuessani laudalla uudestaan ja uudestaan.

Maanantaina lahdin takaisin San Joseen, josta siirtyisin taas Karibian puolelle. Ja tietenkin uppaisin kuvat joita te olette odottaneet.

Kuuba, Havanna.

San Jose & Puerto Viejo

Quepos & Jaco

Costa Rica, San Jose, Puerto Viejo

2008-11-20T07:45:00.000-08:00

Mc Donalds, Wendys, Burger King, valomainokset iskivat kirkkaana vasten kasvoja samalla kun taksi kiisi pitkin moottoritieta. Kuuban jalkeen tama tuntui jo pienoiselta kulttuurishokilta, olinko vahingossa lentanyt takaisin jenkkeihin? Saavuin Bekuo hostelliin, joka osottautui todella rennoksi ja siistiksi paikaksi, ilma oli viilea ja kuiva, tama oli juhlaa Kuuban jalkeen.

Viikolla kavin antamassa Annemarille kameran jonka ostin hanelle Panamasta, he jatkoivat matkaansa kohti Nigaraguaa ja mina paatin... rentoutua. Paivat kuluivat tsillailessa ja jutustellessa muiden travelereiden kanssa. Viikonloppuna kavimme illalla pyorahtamassa paikallisessa baari korttelissa, suljettu kortteli jonka sisalla oli kymmenia baareja ja ravintoloita.

Paivat vierivat ja olin ollut niin kiireinen rentoutuessani, etta en meinannut paasta enaa liikkeelle. Liian helppoa jumahtaa paikoilleen, joten otin ja lahdin keskiviikkona kohti Puerto Viejoa. Neli tuntisen bussimatkan jalkeen olin jo perilla. Otin telttapaikan Sunrice hostellista, josta se irtosi huokeaan 4$ hintaan.

Aamulla otin pyoran alle ja lahdin ajelemaan ympariinsa. Iltapaivalla saavuin Punta Uva rannalle, josta loysin loisto paikan. Telttailu aivan rannan tuntumassa ja loikoilua riippumatossa, tama on mun mesta. Seuraavana aamuna loysin kaupasta viela snorklaus-setin ja siirryinkin sitten bussilla seuraavalle rannalle. Sukeltelin koralleissa ja kalojen keskella, katselin puissa olevia apinoita, kavelin pitkin rantaa auringon laskiessa, olin paratiisissa.

Maanantaina pakkasin kamat ja jatin paikan taakse, siirryin seuraavalle rannalle, Manzanillo:on. Apinat pitivat metelia paivalla ja varsinkin yolla, pissien ja kakkien suoraan telttani paalle. Niimpa jouduin pesemaan sen meressa ennen kuin lahdin jatkamaan matkaani. Valitettavasti tuuli yltyi ja huoneet olivat kalliita 15$ minimi, joten paadyin takaisin Puerto Viejo:on. Pysahdyin samaan hostelliin ja paatin nyt maksaa extra dollarin, jotta paasisin nukkumaan sankyyn.

Tiistaina hypparin bussiin ja 6 tunnin jalkeen paasin viimein takaisin San Joseen. Ja jatkoinkin siita sitten parissa paivassa kohti Queposta ja Manuel Antonion rantoja.

Viva La Cuba Pt.2

2008-11-10T06:48:00.000-08:00

Kuvia saadaan, kunhan saan ne ensin jotenkin itselleni.

Sunnuntaina lahdin kohti Trinidadia. Bussi kyyti oli kuoppainen ja todella kylma, ilmastoinnissa taitaa olla vain on ja off nappi. Perilla odotti sitten laumma casan tarjoajia, valkkasin nopeasti halvimman ja lahdin tarpomaan siihen suuntaan.

Seuraavana aamuna herailin kukonlauluun ja sikojen rohkimiseen. Oli oikein raikas ja hiljainen aamu. Lahdin kiertamaan kaupunkia, sita vahaa mita siita on olemassa. Eraassa baarissa tapasin Tonyn ja Saanan, jotka olivat niin ikaan suomesta. Jutustelimme aikamme ja paatimme lahtea illalla ulos. Tony soitteli kitaraa, kun tsillailimme Trinidadin pikkukuppilan terassilla.

Kavimme pyorahtamassa seuraavana paivana vesiputouksella. Matkamme ei taittuisi todellakaan autolla, jalan, vaan hevosella. Hyppasimme ratsaille ja aloitimme matkamme polkua pitkin. Menimme pitkin kapeita ja jyrkkia polkuja, avaria peltoja ja jokien poikki. Putouksilla olimme ensimmaisena, saimme nauttia virkistavasta pulikoinnista ihan itse. Paluumatka alkoi olla jo aika koetusta kannikalle, ratsastaminen ja varsinkin ravaaminen on varsin uuvuttavaa.

Seuraavana paivana lahdimme sukeltamaan rantaan. Sukeltelin korallien ja kalojen keskella, 8 metrin syvyydessa. Aivan mahtava kokemus, pakko saada omat valineet, etta paasee harrastamaan millon haluaa. Illalla lahdimme taas kapakkaan ja soittelemaan. Tapasimme paikallisia muusikoita, jotka halusivat jammailla Tonyn kanssa.

Aika kului ja koitti perjantai, lahdimme kohti San Diegoa. Otimme yksityis auton, jotta saastaisimme aikaa vaihtaessamme bussia Sancti Spirituksessa. Yo bussi oli kylma ja toyssyinen, mutta paasimme perille. Perilla meita odotti casan omistaja kuskin kera. Kuski halusi pikku matkasta 3 per nena. Sanoin suoraan etta matka oli lyhyt ja etta 5 on maksimi, prkl. Vaihdoimme paikkan kuitenkin nopeasti sellaiseen jossa oli kattoterassi.

Vietimme muutamia iltoja hengaillen katolla, ihaillen maisemia ja siemaillen rommikolaa. Kavimme myos paikallisessa ravintolassa. Ensin sanottiin ovella etta on taytta ja vasta pienoisen taistelun jalkeen saimme ruokalistan. Hinnat olivat naurettavia, soimme ja joimme kaikki kolme alle 5Cuc:lla yhteensa.

Siiryimme aamubussilla Trinidadiin ja tapasimme sattumalta Annemarin ja Oprin bussiasemalla. Matka kulki kapeiden vuoristoteiden lapi ja maisemat olivat upeat. Paasimme perille ja lahdimme kohti casaa jossa olisi kattoterassi (suosittelen lampimasti terasseja). Pistimme vaatteet pesuun ja lahdimme kiertamaan kaupunkia. Kaupunki oli karsinyt kovaa tuhoa myrskyssa ja moni muisti mainita siita katta ojentaessaan. Kaikki olisi kelvannut mita vain irti saisivat.

Vietimme paivia ottaen aurinkoa terassilla ja lukien kirjoja. Eraana iltana paatimme kuitenkin jarjestaa Suomi juhlan. Otimme rommikolaa, kaljaa parvekkeella ja Tony soitteli kitaraa ja me lauloimme. Lahdimme siita sitten ranta baariin jossa tilasin poytaan heti 10 kaljaa. Kylla oli paikallisilla ihmettelemista, kun nakevat Suomalaiset juomassa. Aamulla aamiaisella selvisi etta casan omistajat eivat olleet kovin iloisia viimeillan juhlista.

Oli aika jattaa Trinidad ja pian Kuuba. Lahdimme pitkalle bussimatkalle kohti Havannaa. 22 tuntisen bussimatkan jalkeen, palasin casaan josta lahdin. Pakkasin reppuni tayteen ja kavin nauttimassa viela viimeisen kerran Havannan illasta. Aamulla otin taksin lentoasemalle jossa odotti pitka jono. Tuhlasin viimeiset rahat kioskiin ja painelin koneeseen.

Tekisimme valilaskun Panamassa, ja sillon juostaa. Elektroniikka on torkean kallista Costa Ricassa ja Panama olisi viimeinen paikka saada "halvalla". Juoksin kuin hullu ympari terminaalia ja vertasin kameroita ja hintaa. Pistin 200 taalaa likoon ja ostin perus pokkarin taskunpohjalle. Painelin koneeseen tyytyvaisena (vaikka tuli maksettua ylihintaa verrattuna Suomeen) ja matka jatkuin San Joseen, Costa Ricaan.

Viva La Cuba Pt.1

2008-11-03T12:38:00.000-08:00

Kentta oli likainen ja kostea. Laukkuja sai odotella tovin, kunnes paasi ulkopuolelle odottelemaan ja kuuntelemaan "TAXI!¿!" huutoja. Ilma oli kuin kylmassa, kosteassa saunassa. Saimme taksin ja lahdimme kohti Havannan keskustaa. Perilla meidat jaettiin majapaikkoihimme joista palaisimme sitten nauttimaan ruokaa, kuosittautumisen jalkeen.

Illallinen oli kallis 12CUC joka vastaa 10e. Paatin otta myos aamiaisen samaisessa paikassa seuraavana aamuna, ennen kuin lahdin kaupungille kiertelemaan. Riivaajia ilmestyi joka kulmalla kauppaamaan kuka mitakin. Paikallinen hinta taso akisti seurattuna tuntui olevan vahintaakin hirvea, budjettitravellerille. Itsellani oli viela ongelmia korttien kanssa ja taskussani oli vain 54 CUC:ta. Olin velkaa ruuasta 16 ja yopymisesta 20. Oliko Kuuban kuukauden kierros tassa?

Kavin aamulla syomassa taas aamiaista ja kuulin etta voisin nostaa rahaa toisesta pankista passin kera. Lahdin nostelemaan rahaa ja sainkin sen hoidettua varsin mallikkaasti. Iso kivi vierahti rinnalta. Kai tassa voi kuukauden parjata.

Illantulle lahdin syomaan paikkaan jonka olin kuullut olevan halpa. Saavuin tyhjaan ravintolaan, poydassa istui joku pieni paikallisten ryhma ja live bandi viritteli kamojaan. Istuin alas ja tilasin tarjoilian suositteleman annoksen, joka vaikutti monipuoliselta. Lautanen sisalsi possua, katkarapuja ja nautaa, ja oli todella, todella pieni. Bandi kiersi (olinhan siis ainoa asiakas) keraamassa kolehtia heti ensimmaisen kappaleen jalkeen. Heitin heille yhden CUC:n ja menivat heti tauolle. PRKL. Armottomaan pettymykseen tilasin halvemman ja paljon isomman annoksen heti peraan. Kaikesta huolimatta koko lasku oli alle 14CUC.

Aamulla tapasin casassani Russin. Han oli tullut pari paivaa sitten, mutta olimme onnistuneet valttamaan toisiamme taidokkaasti. Lahdimme kiertamaan kaupunkin ja Russ lupasi tarjota aamiaisen. Kavelimme pieneen ikkumaan josta han antoi minulle pienia makeita taikinarullia. Han antoi myyjalle kolikon (0.50) ja sai takaisin seteleita. Olin allikalta lyoty, mita tapahtui, paljon se oikein maksoi, mita rahaa sait takaisin?

Paikalliset kayttavat ensisijaisesti kansallisia pesoja, 25 pesoa on 1 CUC. Nyt alkoi lyyti kirjoittaa. Nain han taalla voi viettaa enemman halvemmalla. Kirtelimme paivat aina kaupunkia ja soimme halvalla kojuissa. Illalla taas otimme kiinni paivan saastot, soimme ja joimme paremmissa paikoissa, jotka eivat edes niin kalliita ole. Viikko vierahti ja Russin oli aika palata takaisin Kanadaan ja sorvin aareen. Hyvastelimme toisemme ja Russ sanoi etta hanen lattialla on aina tilaa minulle jos Torontoon olen tulossa.

Tiistaina tapasin Britti parin joka oli matkaillut Kuubaa jo vahan aikaa. Kavimme syomassa ja jutustelemassa illalla. Molemmat olivat matkanneet maailmaa sikin sokin. Michael oli matkaillut enemmankin reppu selassa, mutta hanen tyttoystavansa, Sarah oli ensikertaa reppumatkalla. Kova pudotus 5 tahden hotelleista perus reissarin elamaan, mutta kylla se siita. He jatkoivat matkaansa Vinalesiin seuraavana paivana ja mina paukin Plaza Revolusionille.

Tapasin Plazalla Annemarin ja Oprin josta lahdimme kaupungille kiertelemaan. Tytot lahtivat kaymaan cassassa ja sovimme etta tapaamme illalla keskuspuiston hotellissa. Hotellissa kaydessani tapasin jalleen Julian, olimme tormanneet ohimennen sunnuntaina. Kysyin haluaisiko han lahtea mukaamme myohemmin syomaan ja viettamaan iltaa, johon han suostui mielellaan. Tapasimme kaikki kello kuusi hotellilla ja lahdimme kiertamaan tuttua rinkia, 1 CUC:n mojitot ja sitten ruoka.

Torstaina kavimme syomassa Maleconilla (Rannalla) ja jaimme istumaan iltaa. Tytot paativat lahtea nukkumaan, mina ja Julia jaimme istumaan kahvilaan. Yhdessa vaiheessa huomasin laukkuni kadonneen. Ei voi olla mahdollista, ei nain voi kayda, istuimme keskella valoa eika ymparilla ollut muita. Muutamat perkeleet paasivat suustani, kun ajattelin etta minulla oli ollut laukussa kaikki. Kamera, lappari ja kannykka (joka oli ollut tytoilla latauksessa ja vain siita syysta nyt mukana) olivat poissa.

Teimme poliisille ilmoituksen ja menimme asemalle. Yksinaisen matriisikirjoittimen ratina kaikui ontoissa saleissa ja paska haisi kaytavilla ja vessoista, joissa ei ollut vetta nahty sitten Chen. Koko laitoksessa ei ollut yhtakaan poliisia joka olisi osannut englantia. Onneksi tarjoilia oli mukana ja auttoi, hitaassa, mutta vakuutuksen kannalta erittain tarkeassa projeksissa. Kirjoitin kaiken ensin kasin, sitten tietokoneelle. Tunsin itseni rikolliseksi, kun meita pompoteltiin empari asemaa ja siksi vietimme poliisiasemalla 5 tuntia. Poliisi sanoi tulevansa aamulla kaymaan casassa.

Aamulla sain jalleen lappuja joihin kirjoitin kaiken taas uudestaan, kasin. Eihan nyt perkele. Sain kuitenkin laput 2 kirjoittelun ja paperisulkeisten jalkeen. Nyt vain kun saan kaikki vakuutusyhtioon, niin he korvaisivat edes jotain.

Mexico City

2008-10-07T08:34:00.000-07:00

Kuvia.

Maanantai: Parin lennon jälkeen olin viimein Mexicossa. Olin väsynyt ja likainen, ja halusin vain nopeasti hostellille. Sain tingittyä taxin 15 taalaan ja pääsin viimein suihkuun. Hostellilla oli tarjolla ilmainen aamiainen ja päivällinen, joten kuosituksen jälkeen rupesin syömään.

Päätin vetää muutaman kaljan alakerran baarissa ennen nukkumaanmenoa. No jokainen voi arvata miten käy kun tequilaa kaadetaan suuhun ja porukka on juhlatuulella. Jatkoimme siitä vielä sitten yökerhoon jossa tirpaisin huiviin 1 litran mansikkamargaritan. Valitettavasti heillä ei ollut blenderiä, joten se oli vain litkua jäiden kera. No halpa se ainakin oli.

Tiistai: Aamulla kellon lyödessä 8:00 pomppasin ylös ja lähdin aamiaiselle. Pienten torkkujen jälkeen lähdin kiertämään kaupungin ulkopuolella sijaitsevia raunioita uuden E-Korealaisen ystäväni kanssa. Olin itsekkin aika raunio illan ja 3 tunnin yöunien jälkeen. Palattuamme lähdimme kokeilemaan modernintaiteen museota.

Matkalla museoon, metrossa joku tönäisi minua niin että kaaduin ihmisten päälle. Astelin metroon ja huomasin että joku oli nussinut minulta taskuista 500 pesoa ja 25 dollaria. PRKL. Onneksi eivät vieneet kännykkää tai avaimia. Muistakaa levittää rahanne moneen taskuun ja älkää pitäkö liikaa mukananne. Turvallisuuteen tuudittautuneena sain maksaa siitä.

Modernintaiteenmuseo oli valitettavasti kiinni, joten joutuisimme tulemaan myöhemmin uudestaan. Kävelimme takaisin hostellille pääkatua pitkin. Käväisimme syömässä ja lähdimme kiertämään yöllä keskustanaukion. Otin vielä muutaman kaljan unilääkkeeksi.

Keskiviikko: Lähdimme kämpisten kanssa kiertämään paikallisen ostoskeskuksen. Hinnat olivat huimia, kenellä on varaa tälläiseen, ei ainakaan Mexicolaisilla. Kauppakeskusta vartioi turvamiehet haulikkojen kanssa. Itse ostari oli varsin hulppea luomus, suuret salit ja värivalaistut suihkulähteet loivat tunnelmaa.

Mi amigos lähtivät takaisin hostellille, mutta minä päätin käydä katsomassa paikallisen torielämän. En voi sanoa pettyneeni, mutta en paljon kyllä yllättynytkään, kun näin torin. Lähdin tarpomaan takaisin.

Hostellilla oli illalla aika kova meno, tequila virtasi ja jengi piti hauskaa. Tänne ei kannata tulla jos haluaa levätä. Alakerran baarimikko kaataa tequilaa suuhun, kyseessä ei ole mikään pikku snapsi. Pari kertaa täyden suullisen vetäistyäni olinkin jo aika juhlakunnossa ja näytin jengille kuinka suomalaiset juhlivat ja juovat!

Torstai: Kankea aamu, enkö ikinä opi. Jengi oli aika huolissaan minun olotilastani, olin kuulemma juonut aika paljon tequilaa. Sanoin että ei tässä kummia, tämä on normaalia Suomessa.

Lähdin kiertämään antropologian museon ja modernin taiteen museon. Tein pikaisen kierroksen ja menin puistoon makaamaan. Näin puistossa miesten kiipeävän korkeaan pylvääseen köysien kera ja sitten pudottautuivat alas pikkuhiljaa ja soittaen samalla musiikkia.

Palasin hostellille ja lähdin kiertämään keskustoria, jonne oli kerääntynyt mieletön laumma juhlioita. Poliiseja tuntui olevan toinen mokoma kiertämässä toria ja partioimassa katuja. Monien katseet tuntuivat seuraavan minua. Ei varmaan ole yleistä nähdä 185 pitkä, vihreä silmäinen, blondi mies.

Palasin hostellille jossa meininki oli taas startannut. Päätin että parempi etten mene nukkumaan ollenkaan, vaan pysyn hereillä 3:00 asti. Mielettömien bileiden jälkeen lähdin lentokentälle. Haikeaa jättää niin hyvä mesta ja niin nopeasti. Palaan takaisin vielä, lupaan sen.

Perjantai: Lensin Panamaan, jossa totesin Torontossa saamieni ohjeiden olleen paskaa. Omistin nimittäin 70 Kanadan dollaria ja he halusivat 20 USD turistiviisumista. Läimäisin 20 euroa käteen ja pääsin koneeseen. Muistakaa kantaa niitä pirun dollareita mukananne. Perille päästyäni vaihdoin KDollarit CUChin. Sain kokonaista 56 CUCta, kylläpä vaihtokurssi on kohdallaan.

Santa Barbara

2008-10-05T14:46:00.000-07:00

Suutelen Arskan tähtee.

Kuvii!

Lähdimme ajelemaan kohti tie numero 1tä, tietä joka seurailee lännen rantoja. Ajelimme motaria pitkin ja pimeys pääsi yllättämään, joten poikkesimme telttailualueella viettämässä yön. Yö oli lämmin ja rauhallinen jos tappelevia mäyriä ei oteta huomioon.

Aamulla aloitimme ajamaan tie nro 1tä. Ajelimme kiemurtelevaa vuoristotietä rantaa pitkin. Matkalla näimme mahtavia rantoja, jotka oli valitettavasti aidattu ja niihin ei ollut mitään asiaa. Ajelimme eteen päin ja törmäsimme merileijoniin. Niitä öriseviä laiskiaisia on ranta mustanaan. Välistä ne ottaa matsia, mutta suurimmaksi osaksi ne lepäilee auringossa.

Ilta alkoi jo painaa päälle ja painelimme joppumatkan pitkin motaria. Hostellimme oli siitä loistava että se on lähellä keskustaa ja rantaa. Perille päästyämme ja kuosittauduttuamme, lähedimme paikalliselle baari kierrokselle. Paikallinen yöelämä on aivan toista mihin olimme ameeriikoissa tottuneet. Paikalliset opiskeliat bailaamassa ja vetämässä rännejä.

Aamulla pienoisessa kohmelossa aloitimme kiertämään kauppakatua. Olimme saaneet Sacramentossa parkkisakon, joten lähetin kirjeen jossa vaadin IBANia että voin maksaa sen pois.

Törmäsimme myös kameraliikkeeseen jossa kävin kiertelemässä ja kysymässä ihan vitsinä paljon Nikon D300 maksaa. Myyjä sanoi hinnaksi 1800 ja olin jo kävelemässä pois, kun hän huikkasi että heiltä löytyy käytetty. Katselin käytettyä kameraa, joka oli aivan loisto kunnossa ja hinta lapussa vain 1300. Entinen omistaja oli kuollut syöpään melkein heti kameran saatuaan. Otin omalle muistikortilleni kuvan kameralla ja lädin hostellille tarkistamaan tietokoneelta monta kuvaa kyseisellä rungolla oli otettu.

Hostellilla totesin kuvien määräksi 388. Melkein juoksu jalkaa painelin takaisin liikkeeseen ja teimme kaupat. Hinnaksi tuli verojen kanssa (perkele kun ne lisää nuo verot vasta viimesenä) 1400 dollaria. Suupielet tavoittelivat erittäin innokkaasti korviani, kun kävelin uuden leluni kanssa pitkin kaupunkia.

Pysähdyimme ostamassa vielä vähän vodkaa ja suuntasimme rannalle istuskelemaan. Tapasimme pari tuttua rannalla hostellistamme ja päätimme yhdessä lähteä juhlistamaan iltaa kaupungille. Hostellilla mukaamme tartui lisää porukkaa ja nyt meitä oli oikein iso kööri talsimassa kohti baaria. Illan meininki oli aika kova, oksat helisivät ja latvat katkesivat, kun Suomi poika näytti miten juhlitaan.

Aamulla kankkusen kopistellessa pääkopassa, heräsin 5 minuuttia ennen sheckouttia. Kamat kauheella kyydillä autoon ja nokka kohti Hollywoodia. Tähtien katu ei kummoinen ollut ja kyltti näytti paljon paremmalta kaukaa, kuin läheltä. Lähdimme samaiseen hotelliin josta 3 viikkoa sitten aloitimme Usan matkamme.

Oma lentoni lähti aamulla 7:05 joten heräsin kello 3:00. 2.5 tunnin yö unien saattelemana lähdin tarpomaan kohti Alamoa, josta kulkee ilmainen bussi LAXille 30 minuutin välein. Pienoinen pelko takaraivossa kuljin pimeitä kujia 7 korttelia, ennen kuin pääsin bussiin.

Tarkastusten läpipäästyäni olinkin kohta jo matkalla kohti Mexico Cityä.

San Fran ja Santa Barbara.

2008-10-01T17:08:00.000-07:00

Ensimmäisenä pahoittelen sitä etten ole kirjoittanut mitään pitkään aikaa. Minulla on ollut kova "kiire".

Tässä kuvia SanFranista.

Green Tortoise oli paljon isompi mitä se antoi ulospäin ymmärtää. Alku kankeuden jälkeen pääsimme huoneeseen ja sänkyyn. Yhteiseen sänkyyn, pari vuode oli ainoa vapaa vaihtoehto. Aamulla käväisimme aamiaisella ja lähdimme käveleksimään kohti kameraliikettä josta minulla oli tarkoitus ostaa linssi kameraani. Kävelimme 20 korttelia vain todetaksemme että kyseistä linssiä ei ole. Mutta myyjä soitti toiseen liikkeeseen josta kyseinen kakkula löytyi.

Lähdin tarpomaan tietäni kohti toista liikettä joka sijaitsee sopivasti toisella puolen kaupunkia. Tällä kertaa otin bussin alle. Aikani tingittyäni ja mietittyäni, kävelin iloisena liikeestä ulos ja 820 dollaria köyhempänä. Matkasin takaisin hostellille kulkien matkalla kiinakaupungin läpi.

Hostellilla odottikin sitten kaljaolympialaiset. Saimme muodostettua oman skandinaavisen tiimimme jonka vahvistuksena oli Tanskalainen Kristian. Voittoisan alun saattelemana ilta eteni ja Kristian ilmoitti menevänsä nukkumaan. Saimme kuitenkin korvattua Kristianin 2 Espanjalaisella tyttösellä. Voittoputken saattelemana putsasimme pöydän ja teimme muista joukkueista hakkelusta.

Seuraavana päivänä olo oli aika hapokas, ilta oli ottanut veronsa. Samoin varmaan viini, vodka, kalja ja ... hmm... Laitoimme illallista ja lähdimme porukalla sitten siitä illalla muutamalle. Päädyimme loppuillasta baariin jossa oli livebändi.

Aamulla herättyämme lähdimme kaupungille. Meidän piti luovuttaa huone, mutta kävelimme pitkin rantaa koko päivän. Lopulta lähdimme kohti Santa Barbaraa.

Dam, Dam Dam & Grand Canyon

2008-09-23T20:06:00.000-07:00

Kuvia täällä.

Lähdimme vegasista kohti Grand Canyonia ja pysähdyimme matkalla WalMartissa, ostamassa muutamia perustarpeita. Huvittavinta isoissa marketeissa on sähkökärryt joita voi ajaa. Suurimmaksi osaksi niitä ajavat läskit ja laiskat ihmiset, jotka eivät jaksa kävellä kaupassa tai muuten yleensä.

Pysähdyimme matkalla Hoover Damille, aikansa suurimmalle vesivoimalalle. Sen rakentaminen aloitettiin suuren laman jälkeen toivoen sen helpottavan USA:n taloutta. Muunmuassa Las Vegasin valot saavat osansa sen tuottamasta 2 gigawatista. Jatkoimme ajoa ja yöksi pysähdyimme johonkin telttaalueelle keskelle pikkukylää. Aamulla aloimme taittaa matkaa kohti GC:ta. Kun saavuimme perille lähdimme kävelemään reunaa pitkin, maisemat olivat aivan mielettömät. Törmäsimme varoituksiin rotkonpohjalle vievästä reitistä, moni on epäonnistunut yrittäessään patikoida kanjonissa. 250 ihmistä pelastetaan kanjonista joka vuosi. Tästähän minä en lannistunut, vaan päätin että 5 vuoden päästä menen ja patikoin sen reitin.

Ilta alkoi taas painaa päälle ja poistuimme kanjonilta. Menimme leirintäalueelle ja aloimme kokkailemaan. Huomasin pahaksi onneksi että trangian polttoneste olikin tarkoitettu lampuille, joten sain todella musta trangian vaihdossa. Päivien ollessa kuumia ja iltojen kylmiä, vähäinen vaatetus ja täysi maha ajoi nopeasti telttaan nukkumaan.

Aamulla sitten hinkkailin trangiaa, kädet mustana ja pienoinen ketutus takaraivossa. Kädet mustina ja hikisinä jatkoimme matkaa. Päätimme matkalla, että ajamme suoraan Sacramentoon, vaikka ajoa tulisi 15 tuntia. Meille jäisi täten 3 päivää San Fransiscoon ja ei olisi enää suuria ajoja. Koko sunnuntai vietettyä ratissa ja perillä 03:30 maanantaina aamulla. Ajoimme tienvarteen ja nukuimme autossa loppu yön, tai mitä siitä oli enää jäljellä.

Heräsimme aikaisin ja lähdimme suorittamaan tandemhypyn laskuvarjolla. Olimme kuulleet Jorelta ja Heidiltä paikasta. Ajoimme Parachute Centerille ja kirjoitimme laput, jossa luivuimme kaikista laillisista oikeuksistamme paikkaa kohtaan ja vartin päästä olimme jo sitten menossa. kone nousi ylös ja hyppäsimme alas. Kokonaisen 4 minuutin vapaapudotuksen jälkeen liitelimme varjolla vartin verran. Suosittelen hyppyä, se on joka taalan arvoinen.

Mahvien vibojen saattelemina lähdimme ajamaan kohti San Fransiscoa ja kohti green Tortoise Hostellia.

Sin City pt2, Las Vegas

2008-09-19T12:23:00.000-07:00

Kuvia täällä näin!!!

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme altaalle, ulkona oli niin kuuma että allas oli ehdoton. Tapasimme altaalla Joren ja Heidin, Suomalaisia syntyjään, mutta muuttaneet töihin Hollantiin. Iltapäivällä nälkä alkoi jo kurnia mahassa ja päätimme grillata yhdessä. Kävimme ostamassa lihaa, salaattia, perunoita ja kaljaa.

Istuimme iltaa grillaten ja jutustellen. Kylläpä oli mukava saada kunnon ruokaa, alkaa jo pikaruoka tökkimään. Heidi ja Jore olivat tulleet Vegasiin tekemään sen mistä se on myös tunnettu, pika häät. He eivät halunneet isoja häitä, pukuja tai sukulaisia paikalle. Se olisi ollut myös vaikeaa, koska sukulaiset elivät ympäriinsä ja kaikki eivät tulleet juttuun keskenään. Yksinkertainen kaava ja videokamera, ja dvd taskuun.

Lähdimme jatkamaan casinolle iltaa, pelailemaan ja nauttimaan ilmaisista juomista. Bussit kulkevat yötäpäivää ja yksi lippu maksaa 2 taalaa ja 24 tuntia 5 taalaa, joten liikkuminen on helppoa. Tarjoilijat kantavat juomaa ilmaiseksi, vaikka pelaisit 1c slotteja. Panokset kovenivat kuitenkin pikkutunneilla ja raha virrat alkoivat liikkumaan. Omat tappiot olivat 70 taalaa, mutta Jore ja Juha vetivät kivat voitot. Las Vegasia ei ole rakennettu voittajien rahoilla, olen siis mukana isompaa kokonaisuutta.

Keskiviikkona Juha jäi nukkumaan, kun minä lähdin kuvailemaan naapurustoa. Käveleksin ympäriini ja takaisin tullessa talonmies John sanoi että ei kannata liikkua sillä alueella, koska sielä oli huumeita ja levotonta. Sillä alueella kameran kaulassa ja ilman paitaa, tulee joku ja vie kameran aseella uhaten tai kytät luulee narkiksi ja vie asemalle.

Lähdimme illalla Juhan kanssa main stipille, kadulle jossa sijaitsee kaikki legendaarisimmat ja suurimmat kasinot. Käveleksimme ja kuvailimme samalla, valitettavasti Bellagion suihkulähteet olivat poissa päältä kun saavuimme sinne. Olimme takaisin 6 tunnin kävelyn jälkeen, kyseessä ei ole mikään pikku katu.

Tortaina kävimme syömässä Saharassa, jossa saa buffeen 7.5 taalaan. Aivan järkyttävä valikoima kaikkea mahdollista. Aivan järkyttävän ähkyn saattelemana lähdimme takaisin. Pysähdyin matkalla Stratospheressä, nousin huipulle. Ylhäällä näki todellisen laajuuden Las Vegasista.

Palasin takaisin ja ulkona oli käynnissä grillibileet, itse en voinut ajatellakkaan ruokaa, mutta juomapuoli meni. Kippasimme pari pulloa vodkaa laulaen karaokea, pelaten juomapingistä ja tutustuen muihin. Loistava ilta kaikenkaikkiaan.

Sin City, Tijuana

2008-09-16T12:35:00.000-07:00

Kuvia tässä.

Kun katsoo missä raja kulkee, huomaa että Meksikon puoli on rakennettu täyteen, aivan kiinni rajaan. Ylityksen jälkeen olimme vapaata riistaa. Kaiken maailman kaupusteliat ja sutenöörit häsläsivät ja yrittivät kaupata kaikkea, kannabiksesta kokkeliin, serkusta siskoon, hevoshormooneista viagraan. Ja en todellakaan vitsaile.

Tijuana on täydellinen vastakohta LA:lle. Täällä ei katsella kieroon jos meinaa pitää vähän hauskaa. Musiikki pauhaa ja baarien sisäänheittäjät, hyvä etteivät kantaneet sisään asti. Jos meinaa selvitä tällä kadulla menettämättä kaikkia rahojaan, on osattava sanoa napakasti EI. Hieman sivummalle mentäessä häslinki kuitenkin loppuu kuin seinään ja alkaa löytymään jo tavan kansalaisten kauppoja.

Otimme hotellin häslikadulta 3 yöksi. Yritimme kovasti virittäytyä juhlimaan, mutta päivä(?) oli väsyttänyt meidät totaalisesti ja nuukahdimme.

Pari päivää tuhosimme litraista pirtupulloa, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Rajun menon uuvuttamana aloitimme marssimaan kohti rajaa ja jenkkejä. Vielä ennen rajaa pysähdyimme ja hommasimme pari vodkapulloa matkaseuraksi. Kotvasen kuluttua pääsimme nopean passintarkastuksen ja läpivalaisun jälkeen takaisin luvattuun maahan.

Ajoimme 500 kilsaa kohti Grand Canyonia, kunnes huomasimme että olemme matkalla Las Vegasiin. Olin kämmännyt navigaattorin kanssa ja olimme ajaneet hieman vinoon. Saimme onneksi muutettua hostellin varausta ja pääsimme suihkuun ja lepäämään.

PS. Osa vodkapulloista vuosi reppuihin.

Los Angel, Los Cerveza, Los Moral

2008-09-14T21:02:00.000-07:00

Kuvia täällä!

Pyörimme keskiviikkona päivän kaupoilla ja illalla saavuimme hostelliin. Hostelli oli ihan rannan vieressä ja saimme auton parkkiin vastapäätä sijainneeseen parkkitaloon. Hostelli oli todella steriili ja alkoholia ei suvaittu. Menimme suihkuun ja petiin.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen kiertämään kylille. Saavuimme markettiin, josta irtosi matkaan 18 pulloa olutta. Menimme puistoon rannan läheisyyteen istumaan ja nauttimaan huurteisia. Toista pulloa jo hörpätessämme, paikalle saapui poliisi. Puistoissa ei saa juoda eikä polttaa, selvisimme nyt pelkällä huomautuksella, seuraavalla kerralla olisi tarjolla ihan sakot. Lähdimme rannalle ja otimme mukaan kokismukit, joihin kaadoimme kaljaa ja täytimme niitä.

Otimme rennosti, uimme meressä ja siemailimme kaljaa kokismukista. Aallot olivat upeat ja rannalla näkyi myös muutamia surfareita. Yritimme päästä vetämään bodysurfingia, mutta aallot vain pyörittelivät meitä ympäriinsä.

Palasimme hostellille ja tapasimme uusia naamoja huoneestamme. Kukaan ei oikein H.I. hostellista, enkä yhtään ihmettele. Lähdimme käymään Juhan kanssa viereisessä bubissa parilla, ennen kuin ne menisivät kiinni 02.00. Pääsimme sisään ja meininki alkoi olla jo kohdillaan, kunnes omistaja tuli ja sanoi ettei passinikopio ollut riittävä.

Vittuuntuneina lähdimme markettiin ja ostimme siksarin kaljaa ja vodkaa. Lähdimme rantaa kohden ja istuunnuimme uimavalvojan kopin tasanteelle. Hetken vitsailimme rantavalvojista jotka tulevat tänne keskellä yötä ja pidättävät meidät. Nauru loppui kun valon heittimet rupesivat peilaamaan viereistä rantakoppia. Otimme nopeasti jalat alle ja juoksimme pois rannalta. Istuimme sivummalle ja joimme kaljaa. Ohitsemme kulki muutama homeboy ja myin heille pullon kaljaa. Vähän ajan kuluttua kauhukseni huomasin, olin ostanut alkoholitonta kaljaa. Voi vitutuksen määrää, käväisin antamassa jätkille rahat takaisin kaljasta ja tarjosin samalla vodkaa. Isutimme vähän aikaa juoden ja *kröhöm* sauhutellen.

Aamulla kävimme ostamassa shortsit ja t-paidan, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti rajaa. Suuntasimme ulos LA:sta ja kylläpä kaupunkia riitti, 60 mailia ennen kuin maisemat kevenivät. Ajoimme motaria kohti Meksikoa ja 200 kilsan jälkeen olimme perillä. Parkkeerasimme auton ja kävelimme rajan yli, kyllä, kävelimme. Rajatarkastusta ei ollut, kävelimme vain rullaovien läpi parikertaa ja olimme Tijuanassa.

Toronto ja uudet kujeet.

2008-09-10T01:15:00.000-07:00

Kuvia.

Sain yhteyden Yoniin FB:n kautta ja sovimme tapaamisen metroasemalle. Torontossa oli juuri alkamassa filmifestivaalit ja kadut olivat täynnä jengiä. Istuimme alas random paikkaan ja tilasimme oluet. Baarimikko oli todella kiireinen ja saimme odottaa tovin. Olimme ilmeisesti hienossa ravintolassa, kun lasku piti tilata ihan tiskiltäkin ja hintaa Heinekeinille, Guinesille ja kokikselle oli kertynyt vajaa 18 dollaria. Huh, nyt pois.

Kiertelimme korttelia ja saimme ilmaisia sipsejä ja kahvia ja starbucks kupongin. Lähdimme lunastamaan kahvimme samantien. Saavuimme vanhalle kaupungintalolle ja ihailimme maisemia samalla kun vetelimme kahvia. Kahvi ei ollut kovin erikoista, mutta onneksi seura ja maisemat veivät huomion muualle. Lähdimme rantaa kohden ja koetimme löytää toisen mestan kaljoitteluun. Kiertelimme rantaa ja emme löytäneet mitään, johtuen ehkä että kello oli 8 ja liikkeellä keskellä viikkoa. Sade alkoi riivata ja ajoi meidät sisätiloihin. Kartanluvun jälkeen Yoni päätti lähteä hostellilleen ja minä kohti lentokenttää, sää ei ollut todellakaan suosiollinen meille. Heitimme hyvästit ja toivotimme hyvää matkaa, lupasimme pitää yhteyttä ja vaihtaa kuvia FB:n kautta.

Lentokentällä nukkuminen ei ole niin kauheaa, tähän alkaa jo tottua. Vietettyäni lentokentällä 20 tuntia, pääsin viimein koneeseen. Lento kesti 5 tuntia ja aloin olla jo aika väsynyt. tapasin koneessa Luca:n, joka oli juuri tulossa Toronton filmifestivaaleilta. Juttelimme valokuvauksesta, Aki Kaurismäestä, Aku Ankasta ja mainioista paikkoista joissa käydä. Saavuimme perille ja vaihdoimme yhteystietoja.

Tapasin Juhan paikallisen ilmaisbussilinjan päässä. Lähdimme hakemaan syömistä ja nyt olemme Sandman Hotellissa. Huomenna suuntana Santa Monica ja ranta!

Niagara, pyöräily ja vesisade.

2008-09-07T19:56:00.000-07:00

Tässä niitä kuvia!

Heräsin sunnuntaina aikaisin ja pakkasin kamani kasaan. Menin alakertaan ja olin jo lähdössä Torontoon, kunnes Patrickin kanssa jutustellessa sanoin meneväni Downtowners Inn:iin. Patrickin silmät suurenivat ja hän vinkkasi että, menen sinne, niin pyydä sänky missä ei ole Bedbuck:seja, niitä jotka syövät sinua kun nukut. Siinä vaiheessa rupesin miettimään vaihtoehtoja, joko menen sinne tai jään tänne vielä päiväksi ja lähden aamulla. Minun piti käyttää maanantai Torontoon, käydäkseni Kuuban konsulaatissa hakemassa turistiviisumia. Päätin että Lähden seuraavana aamuna aikaisella vuorolla.

Joni, siis oikealta nimeltään Yoni, tuli alakertaan keskustelumme aikana ja ilmoitti lähtevänsä pyöräilemään. Ajatus oli ollut itselläkin päässä koko visiitin ajan ja nyt olisi seuraakin tarjolla. Vuokrasimme pyörät 20 taalalla hostellista ja rupesimme painelemaan alas joenvartta. Oli juuri sopivasti ruvennut satamaan ja pian olimmekin aivan läpimärkinä. Poikkesimme matkalla pikkupoluille ja talsimme whirlpoolin rannalle, kielloista huolimatta. Vaikka maisemat olivat komeat, sää esti valitettavasti kuvaamisen. Painelimme takaisin hostellille, ja Yoni sanoi tulevansa takaisin ottamaan ne kuvat jotka jäivät nyt ottamatta. Säästä huolimatta retki oli aivan loistava.

Aurinko rupesi paistamaan illalla ja päätimme lähteä vielä kuvaamaan putousta auringonlaskun aikaan. Sateenkaari oli uskomattoman hieno, sulkimet vain paukkuivat kun otimme Yonin kanssa kuvia putouksista. Poljimme ylävirtaan ja kävimme pienessä kylässä kaljalla. Ilta oli jo tullut ja pimeydessä poljimme takaisin hostellille. Juttustelimme vielä alakerrassa, ennen kuin menimme maaten.

Heräsin aamulla ja painelin suoraan Torontoon. Pääsin perille kosulanttiin yllättävän helposti ja siellä sitten selvisikin että en saa kyseistä viisumia sieltä. Hikikarpalot alkoivat jo kehittyä otsalle, kunnes kuulin että sen saa hoidettua lentokoneessa tai lentokentällä kuntoon. Pitää vain muistaa ottaa mukaan Kanadandollareita. Tästä huojentuneena lähdin keskustaan ja linjaautoasemalle, väijymään tulevia vuoroja jos sattuisin törmäämään Yoniin, joka oli myös tulossa Torontoon.

Nyt istun nettikahvilassa... Jatkuu huomenna, tai yli huomenna...

Päivä lepäillen, ilta bailaten.

2008-09-06T10:57:00.000-07:00

Huomasin alhaalla käydessäni että Helen, Austraaliasta oleva ensimmäisen yön kämppikseni, olikin päättänyt jäädä vielä pariksi yöksi. Lähdimme käymään puouksilla ja kahvilla. Ei varmaan tarvitse mainita missä kahvilassa. Kun tulimme takaisin tapasimme muutamia uusia naamoja alakerrassa.

Joni Israelista oli lähdössä kaljakauppaan ja päätin lähteä mukaan. Joni osti pari sixpäkkiä jotta hänellä olisi juotavaa myös lauantaille. Juutalaiset eivät käytä rahaa, tulta tai sähköä lauantaina. Pääsimme hostellille ja istuimme tv-huoneessa jutustellen niitä näitä. Joni paljaustui perinteitä kunnitoittavaksi juutalaiseksi, omien sanojen mukaan hän pitää vain yllä perinteitä, vaikkei usko niihin juttuihin.

Porukkaa rupesi tulemaan alakertaan ja kalja virtaamaan. Pian sitä sitten ruvettiin valmistautumaan paikalliseen yökerhoon. Ulkona satoi vettä, mutta nopeat askeleet veivät seurueemme nopsaan perille. Tottakai sitten alkoi henkkareiden tutkiminen ja minullahan ne ovat hostellilla lukkojen takana. Kaikkilla muilla oli jotain näyttää portsarille, ja kun minä koetin sitten ruveta selittämään, hän ystävällisesti ohjasi minut sisään.

Olimme ilmeisesti aikaisessa, koska paikalla ei ollut oikein ketään. Pian porukkaa rupesi kuitenkin valumaan sisään ja meno paranemaan. Bailasimme kunnes baari sulkeutui ja suuntasimme sitten Burker Kingiin. Vedettyämme yölliset mätöt, painelimme hostellille ja suoraan punkkaan.

Nyt krapula alkaa olla ohi ja ajatukset juoksennella pyykki vuoressa, joka odottaa pesuaan. Viimeiset puhtaat ovat nyt päällä ja huomenna pitäisi lähteä Torontoon pariksi päiväksi, ennen kuin lento lähtee Los Angelesiin.

Pari ilmaista vinkkiä, tulkaa Lyons house hostelliin, tämä on ehdoton mesta jos olette lähelläkään Niagaraa ja sitten se toinen vinkki, pitäkää mukana passista kopiota, se toimii henkilötodistuksena.

Niagara Whirlpool

2008-09-05T11:05:00.000-07:00

Heräsimme ja söimme aamupalaa, joka jäi viimeiseksi ateriaksi kämppisteni kanssa. Toivotin heille hyvää jatko matkaa ja onnea. Lähdimme Phipp:in kanssa Whirlpoollautalle, respassa törmäsimme pariin joka oli menossa myös samaan suuntaan autolla. Hyppäsimme autoon ja aloimme ajamaan koti pohjoista järveä. Matkalla pysähdyimme Niagaranpyörteillä ja otin molemmilta puolen kuvan. Olimme paikan päällä 12.00 ja saimme kuulla että seuraava lautta lähtee kello 14.30.

Pari tuntia löysää ja oiva tilaisuun kierrellä kylää ympäri. Kävimme ensin rannalla, josta näkyi selkeällä säällä Torontoon asti. Sovimme että tapaamme veneillä kello kaksi ja hajaannuimme sitten kahtia. Lähdimme etenemään Philipp:in kanssa kylän kauppakatua kohti. Kylä tuntuin elävän täysin turismilla, sillä joka puolella oli paljon lahjakauppoja. Mukava tunnelma leijui kadulla ja katu ei ollut lähellekkään niin överi kuin putouksilla oleva. Hauskin kaikista oli lehmäpaitoja valmistava kauppa. Mukaamme kaupasta tarttui aurinkorasvaa, olin onnistunut polttamaan ihoni ja en voi suositella sitä kenellekkään.

Kello läheni jo kahta ja lähdimme rantaan. Harmittelin sitä kun en ollut ottanut sukelluspussia mukaan veneelle, nyt olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa kuvia. Vedimme liivit niskaan, hyppäsimme veneeseen ja lähdimme kohti kuohuja. Vene kiisi aivan hullua vauhtia, ja teki matkalla muutamia 360 asteen pyörähdyksiä. Ilmeisesti pitää olla veneessä potkua että pääsee kiipeämään koskea ylös.

Lähdimme pudouttautumaan kuohuihin, ja meno oli kyllä rajua. Onneksi en ottanut kameraa mukaan, sillä se olisi mennyt ekassa kuohussa jo yli laidan. Hirvittävät vesimassat vyöryivät yli ja suoraan suuhun, ei toljoteta monttu auki. Korvassa kuului patskaus ja korvakaytävä täynnä vettä. Vähän aikaa siinä kerkesi korvia aukoa, ennen kuin alkoi taas uusi myräkkä. Tunnin pyörityksen jälkeen olikin olo jo kuin uitetulla koiralla.

Saavuimme rantaa ja sitten alkoi vaatteiden rutistelu ja kuivaus, emmehän tietenkään olleet ottaneet vaihto tamineita mukaan. Onneksi keli oli todella lämmin, joten vähissä vaatteissa olo ei haitannut, ainakaan minua. Lähdimme ajamaan kohti linnoitusta, jossa Britit olivat puolustaneet Kanadaa jenkkejä vastaan. Taistelimme tiemme hostelille ja Philipp jatkoi matkaansa bussiasemalle ja sitten sieltä Torontoon. Laitoin kamani kuivamaan ja kuosittauduin kuntoon.

Vähän aikaa istuttuani sisään asteli uusi kämppätoverini, vaidoimme sujuvasti tervehdykset englanniksi ja sitten rupesimme jutustelemaan suomeksi. Minut oli ilmiannettu ja kämppääni oli sijoitettu toinen härmäläinen, Sanna nimeltään. Vaihdoimme kuulumisia ja matkasuunnitelmia. Päätimme lähteä käymään paikallisessa super-marketissa hakemassa vähän evästä, toisin sanoen hedelmiä. Täällä hedelmät irtoavat halvimmillaan 1e kilo ja ostoksien hinta ylittää harvoin 5 dollaria. Kävin takaisin kävelessä hakemassa kavin ja donitsin, Tim Horttonista tietenkin.

Aamu koitti ja Sanna jatkoi matkaa, jättäen minut yksin 6 hengen dormiin. No mikä tässä ollessa ja laiskotellessa. Huomenna sataa tiedoitusten mukaan vettä, mutta olen nyt niin laiskalla päällä etten jaksa tehdä mitään.

Niagara falls, se iso puro

2008-09-03T17:16:00.000-07:00

Kuvia täällä

Nukuttuani yöni lentoasemalla lähdin Toronton keskustaan, josta nappasin bussin Niagaran putouksille. Meno paluu irtosi 45 dollariin. Paikalle päästyäni harhailin alueella vähän aikaa ennen kuin löysin hostellin. Lyons House Hostel tuntuu todella viihtyisältä ja asukkaat mukavilta.

Niagaran ympäräristö vaikutaa todella kovalta turistirysältä ja kauempana sitten kuivahtaneelta maalaiskylältä. Maisema muuttuu todella nopeasti poistuttaessa putouksilta.

Tarkoitus on lähteä kiertämään yöllistä putousta ja katsastaa valaistuksen tuoma ero päivän visuaaliseen plastiin.

Tajusin juuri, että olen jättänyt kännynlaturin Suomeen. Juha tuo minulle uus tullessas.

Tarinoita Sudburysta

2008-09-02T15:20:00.001-07:00

Tsekatakaa lisää kuvia täältä!!!

Lähdin hotellilta kauppaan ostamaan muonaa tuleviin koitoksiin. Kaupassa sain puhelun Pekalta, joka oli ilmeisesti lukenut viestini ja otti nyt yhteyttä. Sovimme että tapaisimme yliopiston asuntoloilla. Kysyin ulospäästyäni paikalliselta neuvoa miten päästä yliopistolle, ihmeellisten ja monimutkaisten neuvojen jälkeen pääsin perille yllättävänkin helposti. Yliopistolta lähdimme pyörimään kaupungille ja vaihtamaan kuulumisia, viime näkemästä oli jo kulunut 5 vuotta.

Sudbury paljastui pieneksi maalaiskaupungiksi, pitäen kuitenkin mielessä siellä asustavat 159 tuhatta ihmistä. Varsinainen keskusta on pieni ja kauppat hajautuneet laajalle alueelle, leveät kadut ja nopeasti vaihtuvat valot tekevät autolla liikkumisesta helppoa, kenties jopa välttämätöntä. Pyörähdimme kaupoilla ja ostoskeskuksilla joita tuntui riittävän loputtomiin. Kalja, viini ja viina on saatavissa vain alkon tyyppisissä kaupoissa ja 20 ikään päässeille henkilöille. Onneksi se ei ole allekirjoittaneelle este, ehkä vain pieni hidaste, joten pullo Colttia tarttui mukaan.

Lähdin illalla autoni kanssa läheiselle rannalle, johon parkkeerasin auton ja rupesin ryystämään 1.2 litraista Colt olutta. Nuoruusvuosien muistot palasivat kun korkkasin pullon, hiivainen ja kiljumainen haju osui nenään. Onneksi maku oli hajua parempi ja potkua kiitettävästi, joten nupissa rupesi tutisemaan aika äkkiä. Kaljahuuruissa keksin vielä tavan jolla onnistuin nukkumaan autossa täysin suorassa, ennen kuin nukkumatti vei untenmaille.

Sunnuntaina aamulla kokkailin trangialla puurot, ennen kuin kävin noutamassa Pekan kampukselta ja lähdimme kaupungille. Kävimme ottamassa aamukahvit Tim Hortonilla, jossa sai todella kotoisen hyvää kahvia ja maukkaita donitseja. Pyörähdimme torilla johon oltiin pystyttämässä maatilamyyjäisiä, grillikojuja ja autonäyttelyä. Iltapäivällä kävimme legendaarisella KFC:llä vetämässä ateriat, ja kylläpä tuli ähky olo. Pudotin Pekan kampukselle soittelemaan puheluita ja lähdin itse patikoimaan järvelle päin paikallista luontopolkua pitkin. Kolmen tunnin patikoimisen jälkeen pesin itseni järvessä ja puin uuden ostamani paidan päälle.

Noudin Pekan kampukselta ja lähdimme käymään paikallisessa Laughing Budhassa parilla. Muutamat juotuamme palasimme kampukselle. Kampuksen sääntöihin ensimmäisten viikojen aikana kuuluu että, vieraita, alkoholia tai päihtyneenä oloa ei suvaita ja siitä voi seurata jopa erottaminen koulusta. Livahdimme kuitenkin sisään ja istuimme kommuunissa tovin, jonka jälkeen heitimme hyvästit ja lähdin menemään. Matkalla ulos näin muutamia kampusvartioita, onneksi he eivät huomanneet minua ja kohta olinkin jo ulkona.

Painelin taas rantaan ja autoon nukkumaan. Maanantaina kokkailin taas puurot ja lähdin pesulaan pesemään vaatteita, jotta olisi jotain laittaa päälle. Lähdin ajamaan kohti Torontoa ja pysähdyin tien varressa olevaan motelliin, joka oli valitettavasti hylätty. Jatkoin matkaa ja löysin pienen motellin josta irtosi huone 50e hintaan. Heitin kamat maahan ja menin heti suihkuun, sen jälkeen makasin vain sängyssä ja katsoin CSI:tä telkkarista kunnes nukahdin.

Aamulla lähdin ajamaan kohti Torontoa. Matkalla pysähdyin Barry Soundissa käymässä Tim Hortonilla, "tuore kahvi ja muhkea donitsi kuuluu jokaiseen päivään". Myöhemmin pysähdyin vielä keittämään tölkillisen papuja, ja kalliitta papuja niistä tulikin. Myöhästyin sen takia auton luovutuksesta ja minulle rapsahti lisämaksuja 35 dollaria. Nyt kulutan persettäni hotellin kahvilassa ja dataan läppärillä, ostin kaupasta nimittäin jatkojohdon 2 dollarilla ja tein siitä patentin jolla tämä toimii. (Elkää kokeilko kotonanne!)

Huomenna olisi tarkoitus mennä Niagaranputouksia kohti ja viettää siellä 4 päivää, ja tämä yö nukkua lentoasemalla. Kuluneina päivinä rahan meno on ollut aivan tolkuton. Arvioiden noin 160 dollaria päivässä. Pakko tähän on joku roti tulla, kylläpä Kanada on kallis.

Ensi kertaan ja muistakaa kommentoida blogia, tiedän siitä että te luette sitä.

Kiitos ja näkemiin.

Kuvia nettiin

2008-08-31T08:35:00.000-07:00

Lisäsin kuvia web-albumiini.

Käykää katsomassa kuvia, runoilen blogiin myöhemmin lisää.

On the road

2008-08-30T07:00:00.000-07:00

Aloitin pakomatkani Torontosta ja lahdin lentokentalle muuttamaan lennon paivamaaraa. Lennon muuttaminen oli onneksi ilmaista ja vaivatonta, jos jonotusta ei lasketa. Lipun muutoksen jalkeen siirryin vuokraamaan autoa, joka irtosi "huokeaan" 40e paivahintaan. Nyt oli ainakin yopaikka taattu.

Lahdin ajamaan heti kohti Sudburya, jossa tarkoitus olisi kayda moikkaamassa vanhaa armeijakaveria. Matkalla tuli nahtya maissipellot, usvaiset auringonlaskut ja kuuluisat 18 weelerit. Pysaytin auton tienposkeen ja rupesin nukkumaan. Yo oli yllattavan kylma, joten hikisena makariin kampeaminen oli kannattanut.

Aamulla herattyani otin pikaisen ajomatkan Sudburyyn ja vetelin ensimmaisena Makkari aamiaisen. Nyt istun hotellin tietokonehuoneessa jota saan kayttaa ilmaiseksi ja kello on paikallista aikaa 10.

Toronto, Niagara falls, our hero falls...

2008-08-29T07:36:00.000-07:00

Lähdönpäivä koitti viimein ja suuntana Toronto. Matka alkoi haikein mielin, kaikki oli nyt jätetty taakse, oli aika katsoa vain eteen.
Lento ei ollut niin raskas kuin olisi voinut luulla, fyysisesti.
Henkisesti se oli aika tuskaa. Kolmen todella surkean B-luokan leffan jälkeen, olin jo valmis ajamaan koneen CN tornia päin. Onneksi kone oli perillä ennen kuin henkinen täydellinen romahdus oli käsillä.

Perillä alkoi tulli hässäkkä, "Mitä teet työksesi?", "Minne olet menossa?", "Paljonko sinulla on rahaa?", "Onko sinulla lihaa?". Haastattelun ja jatkolentojen tarkastusten jälkeen pääsin repun tarkastukseen. Tarkastuksessa minulta vietiin eväsleivät, lihaa ei saa tuoda maahan. Nyt pois kentältä ja... Niin minne minä olen menossa???

Kello oli tullut 18 ja päätin lähteä etsimään yöpaikkaa keskustasta, vaikka kaupunki on täynnä turisteja ja matkailioita jotka olivat saapuneet viikonlopun näyttelyyn. Hostellit on aivan täynnä
ja halpoja hotelleja ei oikein ole. Käveltyäni ja mietittyäni mahdollisesti yö junaa tai yö bussia, jotka ei onnistunu, päätin nukkua kadulla. Yltynyt sade ja sen muodostama puro kasteli jalkani ja onnistui herättämään minut. 23 tuntia valvonut ja sateen kastelema matkaaja, nöyrtyy ja ottaa 100e hotelli huoneen puolenyön jälkeen.

Nyt nukuttuna ja kuosittautuneena plääni on, pois kaupungista ja telttailemaan, kunnes kaupungin hostelleissa on tilaa. Toinen hotelli yö ei tule kysymykseen enää.

Matkasuunnitelma.

2008-08-04T13:02:00.000-07:00

Aika päivittää blogia ja valaista teitä reitistäni ja reitin aikataulusta.
Aloitan lennolla 28.8 Helsinki-Toronto ja vietän perillä viikon, ihaillen mm. vesiputouksia.
Sieltä lentoni suuntautuu LosAngelesiin ja jossa tapaan Juhan, joka tulee kanssani kiertämään jenkkejä noin 4 viikoksi.
Losista lento NewMexicoon ja sieltä jatkolento Havannaan. Kuubaa olisi tarkoitus kiertää noin 4 viikkoa ja sukellella samalla ikiihanalla karibialla.
Havanasta lento SanJoseen josta alkaa väliamerikaan kierros, johon on varattu aikaa 3kk.
SanJoseesta lento vie minut Miamin kautta Havajille pariksi päiväksi.
Havajilta lennän Sidniin, jossa vietän taas pari päivää.
Sieltä lennän Queenstowniin. Uudessa-Seelannissa tarkoitukseni on kulkea saari etelästä pohjoiseen Aucklandiin kolmesta 3.5 viikossa.
Sel jälkeen lennän erillisellä lipulla Tongalle, jossa vieltän 3.5 viikkoa, jonka jälkeen palaan Aucklandiin.
Aucklandista lennän Derbasarille, josta alkaa Indoneesian kierros. Tarkoitus on mennä 3kk aikana Indonesiasta Thaimaaseen tavalla tai toisella.
Viimein sitten lennän Bangkokista Tokioon jossa on tarkoitus viettää loppu aika (eli raha) mitä on enää jäljellä Japania kiertäen.

Tässä vaiheessa on menossa kesä/heinäkuu ja sitten pitää hypätä koneeseen ja lentää Helsinkiin, siinä vaiheessa arki alkaa rutistaa siihen pieneen koloon ja muottiin. Mutta siihen on onneksi aikaa.

Reitti, tai ainakin nyt ne lennot.

2008-07-09T10:57:00.000-07:00

Kulkeminen menee ilmassa, paitsi Uudessa-seelannissa ja Indonesiasta Thaimaaseen.

Erilliset lennot jouduin ostamaan välille New-Mexico, Panama, Havanna, Panama, San Jose.
Koska Kuuba on vielä kauppasaarrossa jenkkien kanssa, niitä ei voi sijoittaa samoille lipuille.

Samoin jouduin ostamaan erillisen lipun välille Auckland, Tonga, Auckland.
Koska kyseinen lentoyhtiö ei kuulu tähän maailmaympäripassin piiriin.

Ja kaikki nämä liput tulivat maksamaan sen mitä suomalainen perhe käyttää 2vko taikamaan matkaan ja hotelliinsa. n.3400€ mieti sitä.

Lennot tilauksessa.

2008-06-25T09:29:00.000-07:00

Nyt on lennot suunniteltu ja odotellaan vain lentolippuja.
Tarkoitus olisi painaa pitkää päivää ja tehdä kunnolla duunia, että sais matka kassaan lisää kuvetta.