Intecargill ja liftilla eteen pain.

Kuvia

Intercargill ei ollut varsin erikoinen, kuitenkin kaunis pikkukaupunki. Vietimme muutaman paivan kierrellen kaupunkia ja toisen yon jalkeen Raphael lahti Stuer islandille. valitettavasti lautta oli liian kallis minun budjetilleni. Tiemme erosivat ja aloin selailemaan naamakirjaa. Jon-Olav oli sopivasti online, joten kysaisin missa mennaan. Meidan oli tarkoitus tormailla jossain vaiheessa matkaamme, viimeistaan Indoneesiassa. Kerroin Jonille missa olin ja han tokaisi etta on vain tien toisella puolen olevassa nettikahvilassa.

Jalleen nakemisen remua oli ilmassa. Jon oli juuri lahdossa kaupungista ja ajatteli kayda katsomassa jos mina olisin ollut online. Jon lykkasi lahtoa ja otti huoneen samasta hostellista. Kavaisimme kaupungilla ostamassa kaljaa ja menimme rantaan paistattelemaan paivaa, nauttimaan maltaisia ja kertaamaan kuulumisia. Totesimme etta olisimme Indoneesiassa samalla lentokentalla melko samaan aikaa. Sovimme etta tapaamme siella ja aloitamme matkamme kohti Thaimaata yhdessa.

Korin tyhjennyttya lahdimme autolle jossa Jonilla olikin vanhaa tuttua Fijilaista hullua rommia. Kietaisimme raakiletta huuleen ja painelimme valikaljalle pubiin, ennen Drum & Bass baariin siirtymista. Ennen sita kuitenkin vetaisimme taas pienet totsyt. Eihan se baari mitaa DnB soittanut, mutta hauskaa oli silti. Aamulla herailimmekin sitten hostellin keittiosta, ilmeisesti oli ollut hyva ilta.

Lahdimme selvittyamme kohti Te Anua. Jon oli menossa tekemaan Kepler trekin, itse olin jo sen suorittanut, joten ottaisin askeleeni lahemmaksi lansirannikkoa liftaillen. Telttailimme yon ja aamulla tiemme erosivat jalleen. Jon lahti painelemaan trekkia ja mina lahdin liftaamaan.

Pari tuntia liftattuani olin jo luovuttamassa. Rinkka on kuin kivireki ja lisaksi omistin viela lappari laukun. Aikani kaveltya ja peukkua tarjottuani paikalle sattui paikallinen nuoriso joka tarjosi muutaman kilometrin kyydin. Kiitin kyydista ja mietin etta hyvinhan tama taitaa menna. Seuraavan kerran kun tarjosin peukkua auto pysahtyi ja hyppasin kyytiin.

Olin onnistunut liftaamaan parin Belgialaisen kyytiin, nimeltaan Manu ja Jophilippe. Heilla taittui englanti vahvasti Ranskalaisittain murtaen ja kommunikaatiota piti vahan hakea. Selvisi etta he olivat menossa samaan suuntaan ja samoille mestoille. Kokkailimme ja telttailimme illan ilmaisella leirintaalueella Cromwellissa. Seuraavana paivana ajoimme Fox Glasierille ja teimme pienen kavelyn tahystyspisteelle. Menimme yopymaan joen viereen ja Manu teki lettuja ilapalaksi. Oli oikein mukavaa saada ohuita rasvaisia, vanhan ajan lettuja kaikkien pannukakkujen jalkeen.

Aamulla pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme laheiselle Lake Mathesonille, joka on tunnettu kauniista postikorttikuvista. Jatkoimme Franz Josef Glasirille, jossa teimme 5 tunnin kavelyn jaatikon tahystyspisteelle. Illalla painelimme kuumille altaille rentoutumaan, 36, 38, ja 40 asteinen vesi veti olon todella vetelaksi. Visiitti vierahti pitkaksi joten jouduimme etsimaan yosijan pimeassa. Aamulla herasimme mukavista jarvimaisemista.

Saavuimme Graymouthiin ja tapasin Paivin pitkasta aikaa. Han oli tullut toihin puoleksi vuodeksi tanne. Heitin hyvastit ja Jophilippe ja Manu lahtivat jatkamaan matkaa.

Te Anau, Milford Sound, Keplet Track

Kuvia ja sitten lisaa kuvia.

Maanantaina lahdimme aamulla ajamaan kohti Milford Soundia. Maisemat olivat aivan mielettomat ja keli kaamea, vetta tuli kuin aisaa. Otimme parin tunnin paatti reissun jylhissa maisemissa. Normaalisti alue saa 7 metria sadetta vuodessa, saassa oli sentaan jotain hyvaa, naimme paljon vesiputouksia. Aloitimme paluu matkan ja sade vain yltyi.

Te Anaussa pistimme ylimaaraiset kamat sailytykseen, pakkasimme kamat rinkkoihin ja ajoimme aloitus pisteelle. Aloitimme patikoinin kello 18 aikoihin ja tarkoitus oli paasta ensimmaiselle telttapaikalle, Brod Baylle. Yo sujui melko rauhaisasti, muutamat elukat rapistelivat, mutta ruuat olivat turvassa korkeuksissa. Jatkoimme seuraavana paivana 9 maissa, taitoimme koko vuoristo osuuden ja saavuimme Iris Burnsille 19 aikoihin. Pysahdyimme valissa Luxmore Hutissa, luolassa ja vuorenhuipulla. Maisemat olivat kerrassaan upeat, kuvat puhukoot puolestaan.

Yot olivat varsin kylmat, joten Tsekkoslovakialaiset(TM) tulivat tarpeeseen. Aamulla lahdimme 11 aikoihin kavaisemaan vesiputouksella. Varsinainen putous tapahtui, kun yritin saada parempaa kuvakulmaa ja molskahdin koskeen. Saavuimme takaisin ja kuivailin kenkia hetken, samalla kun pakkasimme teltan. Samassa jalkani olivat taynna Makaraisia (Sand Flies), karvistelin hetkisen ja vetaisin kengat takaisin jalkaan.

Vetaisimme rinkat selkaan ja aloitimme taipaleen. Saavuimme Moturau Hutille 17 aikoihin. Hengailimme majalla ja laitoimme ruokaa kaasuliesilla. Lahdimme ennen auringonlaskua Shallow Baylle, jossa olisi ilmainen leiriytyminen (majat maksaa 40$/hlo ja teltta 15$/hlo$). Pistimme valkeat rannalle ja hengailimme nuotiolla. Kello lahenteli yhtatoista ja paatimme menna nukkumaan majaan, koska kukaan ei ollut vartioimassa ja emme jaksaneet viritella telttaa. Valinta osottautui virheelliseksi. Aivan mieleton hyttyshelvetti oli seurana koko yon, telta olisi ollut sittenkin parempi.

Aamulla soimme vimeiset ruuat, olimme arvioineet ruuan menekin aika nappiin. Jatkoimme matkaa 8 maissa ja saavuimme autolle 11 jalkeen, 60 kilometria oli taitettu. Lahdimme ostamaan Subwayta ja pesemaan pyykkia. Unohdimme melkein kirjautua ulos trekilta. Ennen lahtoa ilmoitetaan toimistoon, milloin palaa takaisin, muuten lahtee etsintapartio peraan.

Henkilokohtaisenhuollon jalkeen hyppasimme autoon ja aloitimme matkan kohti Invercargillia.

Queenstown

Kuvia

Perilla odotti laukun tarkastus. Tarkoitus oli tarkistaa etten tuo mukanani multaa teltta pussissa, jutustelimme virkaijian kanssa samalla niita naita. Parkkipaikalla ollut mies naytti minulle missa on bussi pysakki ja hyppasin keskustaan vievaan bussiin. Kerroin kuskille mihin olen menossa ja viimein bussi pysahtyy tien reunaan. Kusi ja muut matkustajat neuvovat minulle tieta ja bussi seisoo. Kavelen motelliin ja kysaisen neuvoa, saan mukaani ohjeet ja kartan. Voiko ystavallisempaa tervetuloa maahan saada?

Heitin kamat hostelliin ja lahdin kiertamaan kaupunkia, jossa kauniit pikku talot ja mukava tunnelma ymparoi katuja. Palasin illalla takaisin hostellille ja lahdimme saman tien haukkaamaan legendaarista FergBurgeria. Maku oli taivaallinen. Kipaisimme Buffalo Clubissa parilla ja katsomassa paikallista coveri bandia, palasimme perinteisesti takaisin yon pikkutunneilla. Jatkoimme istumista hostellin lougessa, kunnes tajunta jatti ruumiin ja ruumis lougen.

Aamulla, tai siis paremminkin paivalla lahdin taas kiertelemaan rantaa ja hengailemaan kaupungille. Kavaisin kaupassa ja rupesin kokkailemaan hostellilla pereinteista makaronilaatikkoa. Juttelimme niita naita, kunnes Lontoolainen Ben loi poytaan pullollisen vahvaa Fijilaista rommia. Rommikolaa maistellessa rupesi nuppi tutiseemaan aika nopeasti ja lahdimme katsastamaan Buffalo Clubille heidan versiotaan Coyote Uglysta. Ilta vierahti taas kaljan huuruisille pikkutunneille ja ilmeisesti olin loytanyt tieni takaisin baarista.

Seuraava paiva meni jumittaessa nurmikolla ja pelaillessa frispie golfia. Rata on ilmainen, tarvitset vain oman frispien. Onneksi olimme tasaisesti surkeita, joten matsista tuli tiukka. Illalla muokkailin kuvia ja lukaisin uutisia. Netti maksaa hunajaa, 10c megalta ja windows paatti paivittaa itsensa ystavallisesti minulta salaa ja tyhjensi nettitilini.

Lauanataina lahdin patikoimaan Fernhill Loopin. Reitti oli rauhallinen ja muita patikoitsijoita ei nakynyt. Maisema muistutti aika paljon kotosuomea. Mita korkeammalle nousin, sita kauniimmat maisemat avautuivat. Kun viimein paasin puurajan yli sain silmailla majesteettista vuorimaisemaa. Palailin hostellille, jossa muut olivat juuri lahdossa pelailemaan frispie golfia. Eikun kentalle kalja kaupankautta ja illalla taas kaupunki kierrokselle.

Sunnuntaina kello herattaa muutaman tunnin unien jalkeen. Pakkailen kamat ja taapertelen alakertaan, jossa tapaan Rafalin. Tapasimme perjantaina ja paatin lahtea hanen kanssaan samaan suuntaan. Laitamme laukut Rafalin autoon ja lahdemme kohti Te Anau:a.

Katoomba, Blue Mountains

Kuvia

Paikallisjuna eteni verkkaisesti ja pysahteli jokaiselle asemalle. Vanhat asemarakennukset vilisivat ikkunoiden ohi. Viimein se pysahtyi Katoombaan ja paasin pienen patikoinnin jalkeen hostellille.

Maanantaina pistin kengat jalkaan ja lahdin patikoimaan ympari kanjonia. Kauniit putoukset ja jylhat kalliot ymparoivat vuorotellen polkuja. Aikani patikoituani, paatin viela jatkaa matkaa ja otin lisa lenkkia. Viimeiset askeleet kohti kolmea sisarusta alkoivat olla jo aika raskaita 7 tunnin patikoinnin paatteeksi. Vetaisin grillilta hampparin huuleen ja raahauduin takaisin hostellille. Reppua avatessani tajusin, etta olin unohtanut (jalleen kerran) pyyhkeeni edelliseen hostelliin.

Tiistaina kavaisin kiertamassa vahan kaupunkia ja illalla olikin sitten grilli juhlat. Mielettomat maarat ruokaa, viinia, olutta ja hyvaa seuraa. Ilta venyikin sitten pikku tunneille ja ajattelin etta en mene nukkumaan ollenkaan, vaan painelen suoraan asemalle. Junaa odottaessani nukahdin ja herasin siihen kun juna saapui. Yrintin siina unen popperossa ja pienessa kannissa aukoa junan ovea, siina kuitenkaan onnistumatta ja juna lahti liikkeelle. Seuraavalla kerralla onni ja taito oli paremin pain, silla tajusin liuttaa ovea. Paasin ajoissa lentoasemalle ja nokka kohti Queenstownia, Uutta Seeelantia.