Tokyo ja paluu arkeen.

Kuvia

Palasin Bangkokiin jossa kävin koppaamassa pukuni ja painelin hyvissä ajoin lentokentälle, koska olin muuttanut lentoja ja niissä voisi olla ongelmia. Pienen odotuksen jälkeen JALin tiski aukesi ja pääsin ottamaan bordingpassia. Virkailija sanoi, että lippunne on peruttu. Että anteeksi mitä? Lippunne on peruttu. Tässä vaiheessa iskee älyton epätoivo ja sitten olivat elämäni pisimmät 30 minuuttia, kun hän soitteli ja kyseli muilta miten minut saataisiin koneeseen. Onneksi sekaannukseen saatiin kotjattua ja pääsin koneeseen leveä hymy naamalla.

Tokyo oli kuin olisin saapunut tuttuun paikkaan. Kaikki animet ja elokuvat mitä olen nähnyt Tokyosta pitivät kutinsa. Kalliihko hintataso, mielettömästi jengiä, paljon automaatteja, kauppoja joissa on hylly tolkulla mangaa, etc. Majoitun halpaan hostelliin pariksi yöksi ja käväisin päivisin katsastamassa ilmaisia nähtävyyksiä. Viimein perjantaina lähdin kohti lentokenttää ja kohti Suomea.

Helsinki-Vantaalla naureskelin kävellessä ulos koneesta, täällähän on kesäkuu ja aivan jäätävän kylmä. Tapoin aikaa kentällä ennen kuin pääsin lähtemään Joensuuhun, kaikesta luppoajasta huolimatta, melkein jäin koneesta.

Kottiin paluu on juhlaa.

Ko Samui, Ko Pha-Ngan, Ko Tao

Kuvia

Juuri ennen kuin lahdin juna-asemalle, tapasin hotellilla tuttuja Laosista. He olivat juuri saapuneet ja mina olin juuri lahdossa, menimmepa pahemman kerran ristiin. Otin taksin junalle ja astelin laiturille odottamaan. Juna lahti hiljalleen liikkeelle ja pysahteli aika ajoin ottamaan lisaa kyytiin. Aikanaan sangyt pedattiin ja oli aika menna nukkumaan, tai ainakin siirtya makuulle.

Herasin aamulla kun olin kierriskelemassa omassa hiessani ja sain kuulla etta olimme perilla. Asemalla ostin lipun Samuin saarelle. Kolmen bussin, veneen ja taxin jalkeen saavuin perille Hat Chawengille, Samuille. Jaon huoneeni parin Skottilaisen kanssa guest housessa, joihin olin tutustunut taxissa. Saa oli aika huono ja istuimme alas ottamaan iltapaivakaljaa, lahdimme jatkamaan iltaelmaan. Sita ei tarvitse pitkaan kavella kun Thai-tyttoset(ulkonaollisesti) olivat jo huutelemassa ja kinuamassa baareihin. Jos he eivat olisi prostituoutuja, olisin taivaassa.

Seuraavana aamuna... iltapaivana, herasimme ja lahdimme katsastamaan rannan. Turisteja oli aika vahan liikenteessa ja tama oli todellakin paikka jota en haluaisi nahda high-seasonina. Ostimme liput Pha-Ngan saarelle ja vietimme illan tsillailen, James ja Gordon lahtivat kaymaan thaiboxin matsissa. Itse totesin lipun olevan liian hinnakas, joten jain hyodyntamaan GHn nopeaa internettia.

Lauantaina vaihdoimme maisemaa Hat Riniin, Pha-Nganille. Perilla otimme pienoisen kierroksen kaupungilla ennen kuin menimme hotelliin, mihin olimme suunnitelleet menevamme. Aloitimme valmistautumisen illan juhliin ja maalailimme itsemme ja muut hotellin vieraat. Taxilla Dark-Moon partyyn ja taxilla pois. Paikalla saa vaistella akkoja, jotka tulevat hieromaan munia ja yrittavat samalla keikata lompakkoa.

Kolme paivaa kului reippaillessa salilla ja hengaillen saarella ja sen ymparistossa. Maanantaina sitten oli hotellillamme Pool-Partyt, aloitimme juomapeleilla ja surkean menestykseni johdosta loysin itseni altaan puolelta... alasti. Aamu valkeni ja samalla valkeni etta olin havittanyt muistini lisaksi myos shortsini. No makasin sangyssa iltaan asti ennen kuin uskaltauduin syomaan. Sainkin paljon hymyja osakseni kaveleksiessani hotellilla. Jep jep.

Tiistaina vaihdoin saarta ja jouduin heittamaan hyvastit Gordonille ja Jamesille. Perililla Taolla sain ujutettua laukkuni yhteen dive-shoppiin, siksi aikaa kunnes loytaisin majoituksen ja dive-shopin jossa laatu ja hinta kohtaisivat. Loysinkin sellaisen, Ko Tao Easy Divers. Kyseinen pulju teki tarjouksen josta ei voinut kieltaytya, 10 sukellusta 150e. Vertailuksi Honduras 2 sukellusta 55 dollaria, Indonesia 1 tankki 35 dollaria. Sukellus Taolla on nyt varsin sameaa ja hiljaista talla hetkella. Mutta silti saarella kukoistaa kaikkien sukellus paikkojen mekka.

Vietinkin paivani paatissa tehden sukelluksia ja illat toipuen rasittavista koitoksista. Pian olinkin suorittanut sukellukseni ja oli aika lahtea kohti uusia koitoksia ja kohti manner Thaimaata.

Bangkok

Kuvia

Lento oli peruttu aamulta ja pitaisi odottaa iltapaivaan. Kiva, olisinkin vounut viettaa aamun sangyssa. No eikun vaan painelemaan kaupungille ja hommaamaan aamiaista ja tappamaan aikaa. Aikansa tapettua paasimme viimein takaisin lentokentalle ja koneeseen. Perilla paukinkin suoraan bussiin ja Khao Sen Streetille. Kyseessa on Backpackerkehto, josta pitaisi loytya kaikki mita tarvitsisin. Loysinkin nopeasti raatalin ja he rupesivat ottamaan mittoja.

Palasin huoneeseni ja totesin, etta kyseisessa kopissa ei ollut yhtakaan pistorasiaa. No nokkelana pokkelana sitten asartelin itse sellaisen. Seuraavana paivana lahdinkin kiertamaan nahtavyyksia. Tuktuk oli aika halpa ja juoni paljastuikin aika nopeasti. Jouduin kaymaan muutamassa liikkeessa sisalla jotta kuski saisi lipun, jolla saisi 5 litraa bensaa. No ei se mitn. Kavaisin suurella
Budhalla ja kiertelin komeita temppeleita kokopaivan. Palattuani illalla oli jo sovitus pukuun, nopeaa toimintaa.

Keskiviikkona rupesin hoitamaan lentojen muutoksia ja junaa etelan suuntaan. Sainkin kaiken mallikkaasti hoidettua ja siina valissa taas sovitettua pukua ja paitoja. Illalla sitten lahdinkin etelan suuntaan youjunan kuljettamana.

Vang Vieng & Luang Prabang

Kuvia

Vang Viengiin saapuminen oli aika yllari. Moni oli sanonut etta tata paikkaa joko rakastaa tai sitten vihaa. Tai sitten molempia. Itse paadyin rakastamaan paikkaa, silla se ei ollut yhtaan niin paha kuin oletin.

Otimme huoneen erittain kaukaa keskustasta, koska suositeltu paikka oli sillan toisella puolen. Sillan kaytosta piti kuitenkin maksaa joka kerta 0,5$ joten ei kiitos. Olimme jo vasyneita ja halusimme vain johonkin lepaamaan, ja vaihtaisimme huoneen seuraavana paivana (voitte varmaan jo arvata miten siina kavi).

Seuraavat 7 paivaa vierahti rattoisasti, kannissa. 5 kannissa ja 2 krapulassa. En ala erittelemaan paivien antia, mutta tubing on aivan sika hauskaa (varsinkin hirveessa tuubassa). Tai siis sen yhden kerran, sen jalkeen sita tajuaa etta se on aivan ylihintaista ja baareihin voi menna muutenkin vaan hengailemaan ja tapaamaan ihmisia ja kayttaa sitten niiden rengasta.

Viimein itse kontrolli otti ohjat torstaina ja onnistuimme jattamaan paikan ja suuntasimme kohti pohjoista Luang Prabangia. Matka oli pitka, kiemurainen ja hieman ehka jopa pelottava. Kaupungissa ei varsinaisesti temppeleiden ja vesiputousten lisaksi ollut mitaan erikoista, paitsi sauna. Sauna olikin koko kohokohta kyseisessa paikassa. Ostin lentolipun Bangkokiin ja matka Taikamaahan voi alkaa.

Laosin etelainen kierros.

Kuvia

Saavuimme muutaman ukotusyrityksen jalkeen rajan yli ja sitten Don Knogiin. Matkallani oli tarrautunut Adamin ja Peterin seuraan, jotka olivat myos menossa 4000 saarelle. Paikka nyt ei varsinaisesti ole 4000 saaren paikka, mutta jos jokaisen pienen sarakkeen laskee saareksi, tulee sitten varmaan totuus lahemmaksi. Heitimme tavarat nurkkaan ja lahdimme kiertamaan kylaa. Kyla oli varsin tyhja ja onnistuimme nakemaan vain yhden turistin meidan lisaksi. Varasimmekin veneretken seuraavalle paivalle saaristoon.

Aamulla lahdimme veneella kohti Don Detia. Matka alavirtaan oli pitka ja naimmekin varmaan satoja kalastajia matkalla. Perilla kuski ilmoitti etta han hakee meidat kolmelta. Se siita veneretkesta sitten. Lahdimme kavelemaan vesiputouksille (10 minuutin matka) ja saavuimme perille 40 minuutissa. Putoukset nahtyamme lahdimme patikoimaan takaisin. Manailimmekin pitkaa matkaa ja kuumaa ilmaa, kunnes autopysahtyi ja tarjosi kyytia kylaan pikkukorvauksella. Don Det on paikka jossa on vahan tekemista, mutta paljon rentoutumista. Siella naimmekin parisenkymmenta travelleria ja hinnat olivat kilpailun myota halvemmat.

Seuraavana paivana otimme bussin Pakseen. Maksoimme bussimatkasta vahemman kuin veneretkesta, no minkas teet. Matkasimme ilmastoidussa bussissa mukavasti muutaman tunnin ja olimme perilla. Pakseessa aloitimme vapun juhlimisen ja seuraava paiva olikin sen mukainen. sunnuntaina Britit vuokrasivat skootterin kiertaakseen vesiputouksia. Mina kaytin paivan pyoraillessa ympari lahikaupunkia. Loysin kaupungin laitamilta hylatyn hotellin, jota oltiin aloitettu rakentaa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Aivan ylisuuri ja liian suurrealistinen hanke, joten ei ollut ihme.

Maanantai meni korjaillessa Adamin podia, jonka allekirjoittanut onnistui pyyhkimaan puhtaaksi kopioidessani musiikkia. Tiistaina Adam ja Peter ottivat taas skootterin ja lahtivat kaymaan katsomassa etelassa temppelia ennen yobussia. Itse lahdin kiertamaan etelaista kierrosta skootterilla muutamaksi paivaksi. Suuntasin ensin Tad Lo:hon vesiputouksen kautta. Matkalla sainkin hetikattelyssa parikertaa rengasrikon. Tad Lo oli varsin mukava ja kaunis pikku kyla, eniten ihosin hetkea seuraavana aamuna, jolloin jouduin jattamaan kylan taakseni. Tanne tulen viela takaisin.

Thateng, Sekong, Hualy Ho ja Pakxong. Sitten eksyinkin vesiputousta etsiessani Nong Louang kylaan. Paasin kotimajoitukseen ja sain syotavaa, kohtuu hintaa, kai. Seuraavana aamuna ajoin huonokuntoisen tien paahan asti ja loysin parkkipaikan. Lahdin seuraamaan polkua viidakkoon. Aikani patikoituani ja muutamat joet ylitettyani keppien avulla, aloin miettia etta taalla ei varmaan turisteja paljon kay. Mielessani oli myos UXOt, eli rajahtamattomat pommit joita on viela vaikka kuinkapaljon maastossa. Polku haarautui liian moneen kertaan ja paatin palata takaisin ennenkuin eksyisin. Parkkipaikalla huomasin tien viela jatkuvan eteen pain ja niin loysinkin "pyhan"kiven. Paikalla ei ollut ristinsieluakaan ja lahdin kiertamaan ja kiipeilemaan kivelle. Ylhaalla kuulin putouksen jyrinaa ja lahdin seuraamaan aanta. Aikani kiipeiltyani ja kikkailtuani loysinkin putouksen ja etta naky oli komia, ja mina ainoana siella.

Pysahdyin parilla putouksella takasin tullessa ja Tat Fan oli kylla komea ja se oli elamani pelottavin lookoutti. Ei kaidetta, ei portaita. 50 metria alas ja kalteva pinta. Kuvat otettua kiipeilinkin takaisin ja ajoin loput matkasta Pakseen. Paatin lahtea kaymaan etelassa katsomassa temppeleita. Onnistuin kuitenkin ajamaan 40km vaaraan suuntaan. Palasinkin takaisin ja aloitin huolellisen kuosituksen.

Illalla otinkin yobussin ja sovimme Adamin kanssa tapaavamme seuraavana aamuna Youth Innissa, Vientianessa ja ottaisin saman bussin heidan kanssaan Vang Vieniin. Uusiutuuko vappu, kuinka kaykaan ensi episoodissa...

Siem Reap & Pnhom Penh, Scambodia

Kuvia

Singaporeen saapuminen oli pienoinen budjetin ylitys. Eurooppalaisittain hintataso on halpa, mutta muuhun aasiaan verrattuna hintava. Nukuin yoni lentoasemalla. Ulkona satoi ja valista paistoi, paadyinkin istumaan ravintolan ulkopuolella kayttaen ilmaista nettia. Palasin takaisin lentokentalle nukkumaan ja ottamaan aamulennon Siem Reappiin.

Lento saapui ja tapasin kentalla Danielin, jonka kanssa taksilla hotellille. Kiersimme paripaivaa temppeleita, hintaa tuli 3 paivan temppelipassille huikeat 40$, no se menee (toivottavasti) temppeleiden kunnossapitoon. Aivan mielettomat Indiana Jones maisemat, paitsi etta en muista nahneeni niinkaan Japanilaisia niissa leffoissa. Turismi on ottanut paikan haltuun ja hintataso onkin muuta maata kalliimpi. Vaikka kyseessa onkin low-season, oli turisteja liikaa, en haluaisi olla paikalla high-seasonilla.

Lahdimme lauantaina kohti Phong Penhia. Bussin jalkeen kiersimme hallitsian temppeleita ja paikallista museo antia. Lahdimme illalla katsastamaan viela paikallista yoelamaa After Darkkiin, joka oli todella vilkas baari. Seuraavana paivana kapusimme krapuloissamme riksaan ja aloitimme tutkimaan Kmeerien hirmuteoista kertovia Killing Fieldsia ja S21 Museota. S21 huoneet ja kuvat sen seinilla kertomassa mita siella on tapahtunut.

Seuraavana paivana Daniel lahti Taikamaahan ja mina jain viettamaan leppoista viisumi rallia. Kavaisin viisumia odotellessa Bogie & Bacallissa. Paikkaa pitaa vanha Britti mies, joka jarjestaa ruokintaa 450 lapselle, jotka joutuvat painamaan duunia aamusta iltaan kaupungin kaatiksella. Kavaisimme katsomassa paikallista kaatista ja sen koulua, johon lapset menevat jos heilla on lain vaatima koulupuku. Lahjoitin toimintaan 20$, jolla voi ruokkia 60 lasta. Samalla reissulla selvisi miksi Pnhom Penhin kaduilla on hienoja ja uusia luksusautoja. Vuonna 2007 Gambodia sai avustuksia 700 miljoonaa dollaria. Money well spend. Miettikaa sita seuraavan kerran kun pistatte rahaa hyvantekevaisyyteen.

Ostin lipun Don Knongiin, Laosin puolelle ja seuraavana aamuna hyppasin bussiin. Bussi menee ensin Stung Trengiin ja seuraavana paivana Laosin puolelle. Konnari vei kuitenkin minun jatkolipun mukanaan ja jouduin hyppaamaan liikkuvasta bussista. Juoksin pitkin asemaa etsien konnaria. Viimein loydettyani nappasin jatkolipun takaisin ja huomasin bussin kadonneen. Perkele. Juoksin risteykseen ja nain bussin seisomassa liikenne valoissa. Juoksin kuin hullu aamuliikenteen seassa, kun he painelivat toottia ja vaistelivat minua. Hyppasin liikkuvaan bussiin ja viimein matka voi alkaa.

Stung Trengista en sano mitaan, koska ei siita ole mitaan sanottavaa. Ja seuraavana paivana Laosiin.

Aikansa Kutakin

Kuvia

Saavuimme kutalle, mina ensimmaista, Chris ja Jane toista kertaa. Kuta on hyva esimerkki miten turismi menee vikaan. Makkaria, pitsahuttia ja kooafseeta vilisee jokapaikassa, Ruottalaisia ja Britteja joka kulmalla. Jos joku tulee Kutalle ja sanoo olleensa Indoneesiassa, on sama kuin menisi Ruotsinlaivalle ja sanoisi kayneensa ruotsissa kaymatta satamaa pidemmalla.

Otimme huoneen Kedin's Innista, mukava hotelli ja ravintola varustettuna puhtailla ja ilmastoiduilla huoneilla ja kaiken kruunaavalla uimaaltaalla. Astetuimme taloksi ja alotin selvittamaan missa minun Norjalainen amigo Jon-Olav luuraa, sainkin nopeasti selville, etta han majailee samaisessa hotellissa. Jalleennakemisen iloa ilmassa lahdimme syomaan ravintolaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pari paivaa kului ottaen rennosti ja unohtaen kiireen, nauttien loistavasta palvelusta Floresin jalkeen. Aloitin surfauksen opettelun ja huomasinkin etta se on varsin mukavaa ja helppoa. Viikko vieri ja Jane ja Chris jattivat Kutan ja oli tullut aika jaa hyvaisten. Jain Jonin kanssa pitamaan paikkaa viela muutamaksi paivaksi jotka ajattelin kayttaa ahkeraan surfaukseen.

Lauantaina lahdimme aamururfauksien jalkeen kohti Ubudia. Matka taittui pikkubussilla joka oli ahdettu tayteen gringoja. Perilla kappailimme hotelliin jota oltiin sositeltu meille, perilla odotti nakymat riisipellolle ja mukavat huoneet. Majoituimme Teresan, Brandonin ja Henriikan kanssa kyseiseen paikkaan. Parina seuraavana paivana kiersimme kuskin ja auton kera paikallisia nahtavyyksia. Tiistaina otimme skootterit alle ja kavaisimme 50km paassa olevalla temppelilla jossa oli menossa isoimmat seremoniat 10 vuoteen. Payttavat laummat menivat ja tulivat temppelilta. Paikalla ei nakynyt kuin muutamia gringoja ja meininki oli koko matkan arvoinen.

Aikansa kutakin. Nyt oli taakse jaamassa Ubud ja Indoneesia. Aika vierahti aivan luvattoman nopeasti, mutta nyt oli suunnattava kohti Singaporia ja Siam Reappia, Gambodiaa.