Saavuimme muutaman ukotusyrityksen jalkeen rajan yli ja sitten Don Knogiin. Matkallani oli tarrautunut Adamin ja Peterin seuraan, jotka olivat myos menossa 4000 saarelle. Paikka nyt ei varsinaisesti ole 4000 saaren paikka, mutta jos jokaisen pienen sarakkeen laskee saareksi, tulee sitten varmaan totuus lahemmaksi. Heitimme tavarat nurkkaan ja lahdimme kiertamaan kylaa. Kyla oli varsin tyhja ja onnistuimme nakemaan vain yhden turistin meidan lisaksi. Varasimmekin veneretken seuraavalle paivalle saaristoon.
Aamulla lahdimme veneella kohti Don Detia. Matka alavirtaan oli pitka ja naimmekin varmaan satoja kalastajia matkalla. Perilla kuski ilmoitti etta han hakee meidat kolmelta. Se siita veneretkesta sitten. Lahdimme kavelemaan vesiputouksille (10 minuutin matka) ja saavuimme perille 40 minuutissa. Putoukset nahtyamme lahdimme patikoimaan takaisin. Manailimmekin pitkaa matkaa ja kuumaa ilmaa, kunnes autopysahtyi ja tarjosi kyytia kylaan pikkukorvauksella. Don Det on paikka jossa on vahan tekemista, mutta paljon rentoutumista. Siella naimmekin parisenkymmenta travelleria ja hinnat olivat kilpailun myota halvemmat.
Seuraavana paivana otimme bussin Pakseen. Maksoimme bussimatkasta vahemman kuin veneretkesta, no minkas teet. Matkasimme ilmastoidussa bussissa mukavasti muutaman tunnin ja olimme perilla. Pakseessa aloitimme vapun juhlimisen ja seuraava paiva olikin sen mukainen. sunnuntaina Britit vuokrasivat skootterin kiertaakseen vesiputouksia. Mina kaytin paivan pyoraillessa ympari lahikaupunkia. Loysin kaupungin laitamilta hylatyn hotellin, jota oltiin aloitettu rakentaa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Aivan ylisuuri ja liian suurrealistinen hanke, joten ei ollut ihme.
Maanantai meni korjaillessa Adamin podia, jonka allekirjoittanut onnistui pyyhkimaan puhtaaksi kopioidessani musiikkia. Tiistaina Adam ja Peter ottivat taas skootterin ja lahtivat kaymaan katsomassa etelassa temppelia ennen yobussia. Itse lahdin kiertamaan etelaista kierrosta skootterilla muutamaksi paivaksi. Suuntasin ensin Tad Lo:hon vesiputouksen kautta. Matkalla sainkin hetikattelyssa parikertaa rengasrikon. Tad Lo oli varsin mukava ja kaunis pikku kyla, eniten ihosin hetkea seuraavana aamuna, jolloin jouduin jattamaan kylan taakseni. Tanne tulen viela takaisin.
Thateng, Sekong, Hualy Ho ja Pakxong. Sitten eksyinkin vesiputousta etsiessani Nong Louang kylaan. Paasin kotimajoitukseen ja sain syotavaa, kohtuu hintaa, kai. Seuraavana aamuna ajoin huonokuntoisen tien paahan asti ja loysin parkkipaikan. Lahdin seuraamaan polkua viidakkoon. Aikani patikoituani ja muutamat joet ylitettyani keppien avulla, aloin miettia etta taalla ei varmaan turisteja paljon kay. Mielessani oli myos UXOt, eli rajahtamattomat pommit joita on viela vaikka kuinkapaljon maastossa. Polku haarautui liian moneen kertaan ja paatin palata takaisin ennenkuin eksyisin. Parkkipaikalla huomasin tien viela jatkuvan eteen pain ja niin loysinkin "pyhan"kiven. Paikalla ei ollut ristinsieluakaan ja lahdin kiertamaan ja kiipeilemaan kivelle. Ylhaalla kuulin putouksen jyrinaa ja lahdin seuraamaan aanta. Aikani kiipeiltyani ja kikkailtuani loysinkin putouksen ja etta naky oli komia, ja mina ainoana siella.
Pysahdyin parilla putouksella takasin tullessa ja Tat Fan oli kylla komea ja se oli elamani pelottavin lookoutti. Ei kaidetta, ei portaita. 50 metria alas ja kalteva pinta. Kuvat otettua kiipeilinkin takaisin ja ajoin loput matkasta Pakseen. Paatin lahtea kaymaan etelassa katsomassa temppeleita. Onnistuin kuitenkin ajamaan 40km vaaraan suuntaan. Palasinkin takaisin ja aloitin huolellisen kuosituksen.
Illalla otinkin yobussin ja sovimme Adamin kanssa tapaavamme seuraavana aamuna Youth Innissa, Vientianessa ja ottaisin saman bussin heidan kanssaan Vang Vieniin. Uusiutuuko vappu, kuinka kaykaan ensi episoodissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti