Toronto, Niagara falls, our hero falls...

Lähdönpäivä koitti viimein ja suuntana Toronto. Matka alkoi haikein mielin, kaikki oli nyt jätetty taakse, oli aika katsoa vain eteen.
Lento ei ollut niin raskas kuin olisi voinut luulla, fyysisesti.
Henkisesti se oli aika tuskaa. Kolmen todella surkean B-luokan leffan jälkeen, olin jo valmis ajamaan koneen CN tornia päin. Onneksi kone oli perillä ennen kuin henkinen täydellinen romahdus oli käsillä.

Perillä alkoi tulli hässäkkä, "Mitä teet työksesi?", "Minne olet menossa?", "Paljonko sinulla on rahaa?", "Onko sinulla lihaa?". Haastattelun ja jatkolentojen tarkastusten jälkeen pääsin repun tarkastukseen. Tarkastuksessa minulta vietiin eväsleivät, lihaa ei saa tuoda maahan. Nyt pois kentältä ja... Niin minne minä olen menossa???

Kello oli tullut 18 ja päätin lähteä etsimään yöpaikkaa keskustasta, vaikka kaupunki on täynnä turisteja ja matkailioita jotka olivat saapuneet viikonlopun näyttelyyn. Hostellit on aivan täynnä
ja halpoja hotelleja ei oikein ole. Käveltyäni ja mietittyäni mahdollisesti yö junaa tai yö bussia, jotka ei onnistunu, päätin nukkua kadulla. Yltynyt sade ja sen muodostama puro kasteli jalkani ja onnistui herättämään minut. 23 tuntia valvonut ja sateen kastelema matkaaja, nöyrtyy ja ottaa 100e hotelli huoneen puolenyön jälkeen.

Nyt nukuttuna ja kuosittautuneena plääni on, pois kaupungista ja telttailemaan, kunnes kaupungin hostelleissa on tilaa. Toinen hotelli yö ei tule kysymykseen enää.