Dam, Dam Dam & Grand Canyon

Kuvia täällä.

Lähdimme vegasista kohti Grand Canyonia ja pysähdyimme matkalla WalMartissa, ostamassa muutamia perustarpeita. Huvittavinta isoissa marketeissa on sähkökärryt joita voi ajaa. Suurimmaksi osaksi niitä ajavat läskit ja laiskat ihmiset, jotka eivät jaksa kävellä kaupassa tai muuten yleensä.

Pysähdyimme matkalla Hoover Damille, aikansa suurimmalle vesivoimalalle. Sen rakentaminen aloitettiin suuren laman jälkeen toivoen sen helpottavan USA:n taloutta. Muunmuassa Las Vegasin valot saavat osansa sen tuottamasta 2 gigawatista. Jatkoimme ajoa ja yöksi pysähdyimme johonkin telttaalueelle keskelle pikkukylää. Aamulla aloimme taittaa matkaa kohti GC:ta. Kun saavuimme perille lähdimme kävelemään reunaa pitkin, maisemat olivat aivan mielettömät. Törmäsimme varoituksiin rotkonpohjalle vievästä reitistä, moni on epäonnistunut yrittäessään patikoida kanjonissa. 250 ihmistä pelastetaan kanjonista joka vuosi. Tästähän minä en lannistunut, vaan päätin että 5 vuoden päästä menen ja patikoin sen reitin.

Ilta alkoi taas painaa päälle ja poistuimme kanjonilta. Menimme leirintäalueelle ja aloimme kokkailemaan. Huomasin pahaksi onneksi että trangian polttoneste olikin tarkoitettu lampuille, joten sain todella musta trangian vaihdossa. Päivien ollessa kuumia ja iltojen kylmiä, vähäinen vaatetus ja täysi maha ajoi nopeasti telttaan nukkumaan.

Aamulla sitten hinkkailin trangiaa, kädet mustana ja pienoinen ketutus takaraivossa. Kädet mustina ja hikisinä jatkoimme matkaa. Päätimme matkalla, että ajamme suoraan Sacramentoon, vaikka ajoa tulisi 15 tuntia. Meille jäisi täten 3 päivää San Fransiscoon ja ei olisi enää suuria ajoja. Koko sunnuntai vietettyä ratissa ja perillä 03:30 maanantaina aamulla. Ajoimme tienvarteen ja nukuimme autossa loppu yön, tai mitä siitä oli enää jäljellä.

Heräsimme aikaisin ja lähdimme suorittamaan tandemhypyn laskuvarjolla. Olimme kuulleet Jorelta ja Heidiltä paikasta. Ajoimme Parachute Centerille ja kirjoitimme laput, jossa luivuimme kaikista laillisista oikeuksistamme paikkaa kohtaan ja vartin päästä olimme jo sitten menossa. kone nousi ylös ja hyppäsimme alas. Kokonaisen 4 minuutin vapaapudotuksen jälkeen liitelimme varjolla vartin verran. Suosittelen hyppyä, se on joka taalan arvoinen.

Mahvien vibojen saattelemina lähdimme ajamaan kohti San Fransiscoa ja kohti green Tortoise Hostellia.

Sin City pt2, Las Vegas

Kuvia täällä näin!!!

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme altaalle, ulkona oli niin kuuma että allas oli ehdoton. Tapasimme altaalla Joren ja Heidin, Suomalaisia syntyjään, mutta muuttaneet töihin Hollantiin. Iltapäivällä nälkä alkoi jo kurnia mahassa ja päätimme grillata yhdessä. Kävimme ostamassa lihaa, salaattia, perunoita ja kaljaa.

Istuimme iltaa grillaten ja jutustellen. Kylläpä oli mukava saada kunnon ruokaa, alkaa jo pikaruoka tökkimään. Heidi ja Jore olivat tulleet Vegasiin tekemään sen mistä se on myös tunnettu, pika häät. He eivät halunneet isoja häitä, pukuja tai sukulaisia paikalle. Se olisi ollut myös vaikeaa, koska sukulaiset elivät ympäriinsä ja kaikki eivät tulleet juttuun keskenään. Yksinkertainen kaava ja videokamera, ja dvd taskuun.

Lähdimme jatkamaan casinolle iltaa, pelailemaan ja nauttimaan ilmaisista juomista. Bussit kulkevat yötäpäivää ja yksi lippu maksaa 2 taalaa ja 24 tuntia 5 taalaa, joten liikkuminen on helppoa. Tarjoilijat kantavat juomaa ilmaiseksi, vaikka pelaisit 1c slotteja. Panokset kovenivat kuitenkin pikkutunneilla ja raha virrat alkoivat liikkumaan. Omat tappiot olivat 70 taalaa, mutta Jore ja Juha vetivät kivat voitot. Las Vegasia ei ole rakennettu voittajien rahoilla, olen siis mukana isompaa kokonaisuutta.

Keskiviikkona Juha jäi nukkumaan, kun minä lähdin kuvailemaan naapurustoa. Käveleksin ympäriini ja takaisin tullessa talonmies John sanoi että ei kannata liikkua sillä alueella, koska sielä oli huumeita ja levotonta. Sillä alueella kameran kaulassa ja ilman paitaa, tulee joku ja vie kameran aseella uhaten tai kytät luulee narkiksi ja vie asemalle.

Lähdimme illalla Juhan kanssa main stipille, kadulle jossa sijaitsee kaikki legendaarisimmat ja suurimmat kasinot. Käveleksimme ja kuvailimme samalla, valitettavasti Bellagion suihkulähteet olivat poissa päältä kun saavuimme sinne. Olimme takaisin 6 tunnin kävelyn jälkeen, kyseessä ei ole mikään pikku katu.

Tortaina kävimme syömässä Saharassa, jossa saa buffeen 7.5 taalaan. Aivan järkyttävä valikoima kaikkea mahdollista. Aivan järkyttävän ähkyn saattelemana lähdimme takaisin. Pysähdyin matkalla Stratospheressä, nousin huipulle. Ylhäällä näki todellisen laajuuden Las Vegasista.

Palasin takaisin ja ulkona oli käynnissä grillibileet, itse en voinut ajatellakkaan ruokaa, mutta juomapuoli meni. Kippasimme pari pulloa vodkaa laulaen karaokea, pelaten juomapingistä ja tutustuen muihin. Loistava ilta kaikenkaikkiaan.

Sin City, Tijuana

Kuvia tässä.

Kun katsoo missä raja kulkee, huomaa että Meksikon puoli on rakennettu täyteen, aivan kiinni rajaan. Ylityksen jälkeen olimme vapaata riistaa. Kaiken maailman kaupusteliat ja sutenöörit häsläsivät ja yrittivät kaupata kaikkea, kannabiksesta kokkeliin, serkusta siskoon, hevoshormooneista viagraan. Ja en todellakaan vitsaile.

Tijuana on täydellinen vastakohta LA:lle. Täällä ei katsella kieroon jos meinaa pitää vähän hauskaa. Musiikki pauhaa ja baarien sisäänheittäjät, hyvä etteivät kantaneet sisään asti. Jos meinaa selvitä tällä kadulla menettämättä kaikkia rahojaan, on osattava sanoa napakasti EI. Hieman sivummalle mentäessä häslinki kuitenkin loppuu kuin seinään ja alkaa löytymään jo tavan kansalaisten kauppoja.

Otimme hotellin häslikadulta 3 yöksi. Yritimme kovasti virittäytyä juhlimaan, mutta päivä(?) oli väsyttänyt meidät totaalisesti ja nuukahdimme.

Pari päivää tuhosimme litraista pirtupulloa, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Rajun menon uuvuttamana aloitimme marssimaan kohti rajaa ja jenkkejä. Vielä ennen rajaa pysähdyimme ja hommasimme pari vodkapulloa matkaseuraksi. Kotvasen kuluttua pääsimme nopean passintarkastuksen ja läpivalaisun jälkeen takaisin luvattuun maahan.

Ajoimme 500 kilsaa kohti Grand Canyonia, kunnes huomasimme että olemme matkalla Las Vegasiin. Olin kämmännyt navigaattorin kanssa ja olimme ajaneet hieman vinoon. Saimme onneksi muutettua hostellin varausta ja pääsimme suihkuun ja lepäämään.

PS. Osa vodkapulloista vuosi reppuihin.

Los Angel, Los Cerveza, Los Moral

Kuvia täällä!

Pyörimme keskiviikkona päivän kaupoilla ja illalla saavuimme hostelliin. Hostelli oli ihan rannan vieressä ja saimme auton parkkiin vastapäätä sijainneeseen parkkitaloon. Hostelli oli todella steriili ja alkoholia ei suvaittu. Menimme suihkuun ja petiin.

Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen kiertämään kylille. Saavuimme markettiin, josta irtosi matkaan 18 pulloa olutta. Menimme puistoon rannan läheisyyteen istumaan ja nauttimaan huurteisia. Toista pulloa jo hörpätessämme, paikalle saapui poliisi. Puistoissa ei saa juoda eikä polttaa, selvisimme nyt pelkällä huomautuksella, seuraavalla kerralla olisi tarjolla ihan sakot. Lähdimme rannalle ja otimme mukaan kokismukit, joihin kaadoimme kaljaa ja täytimme niitä.

Otimme rennosti, uimme meressä ja siemailimme kaljaa kokismukista. Aallot olivat upeat ja rannalla näkyi myös muutamia surfareita. Yritimme päästä vetämään bodysurfingia, mutta aallot vain pyörittelivät meitä ympäriinsä.

Palasimme hostellille ja tapasimme uusia naamoja huoneestamme. Kukaan ei oikein H.I. hostellista, enkä yhtään ihmettele. Lähdimme käymään Juhan kanssa viereisessä bubissa parilla, ennen kuin ne menisivät kiinni 02.00. Pääsimme sisään ja meininki alkoi olla jo kohdillaan, kunnes omistaja tuli ja sanoi ettei passinikopio ollut riittävä.

Vittuuntuneina lähdimme markettiin ja ostimme siksarin kaljaa ja vodkaa. Lähdimme rantaa kohden ja istuunnuimme uimavalvojan kopin tasanteelle. Hetken vitsailimme rantavalvojista jotka tulevat tänne keskellä yötä ja pidättävät meidät. Nauru loppui kun valon heittimet rupesivat peilaamaan viereistä rantakoppia. Otimme nopeasti jalat alle ja juoksimme pois rannalta. Istuimme sivummalle ja joimme kaljaa. Ohitsemme kulki muutama homeboy ja myin heille pullon kaljaa. Vähän ajan kuluttua kauhukseni huomasin, olin ostanut alkoholitonta kaljaa. Voi vitutuksen määrää, käväisin antamassa jätkille rahat takaisin kaljasta ja tarjosin samalla vodkaa. Isutimme vähän aikaa juoden ja *kröhöm* sauhutellen.

Aamulla kävimme ostamassa shortsit ja t-paidan, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti rajaa. Suuntasimme ulos LA:sta ja kylläpä kaupunkia riitti, 60 mailia ennen kuin maisemat kevenivät. Ajoimme motaria kohti Meksikoa ja 200 kilsan jälkeen olimme perillä. Parkkeerasimme auton ja kävelimme rajan yli, kyllä, kävelimme. Rajatarkastusta ei ollut, kävelimme vain rullaovien läpi parikertaa ja olimme Tijuanassa.

Toronto ja uudet kujeet.

Kuvia.

Sain yhteyden Yoniin FB:n kautta ja sovimme tapaamisen metroasemalle. Torontossa oli juuri alkamassa filmifestivaalit ja kadut olivat täynnä jengiä. Istuimme alas random paikkaan ja tilasimme oluet. Baarimikko oli todella kiireinen ja saimme odottaa tovin. Olimme ilmeisesti hienossa ravintolassa, kun lasku piti tilata ihan tiskiltäkin ja hintaa Heinekeinille, Guinesille ja kokikselle oli kertynyt vajaa 18 dollaria. Huh, nyt pois.

Kiertelimme korttelia ja saimme ilmaisia sipsejä ja kahvia ja starbucks kupongin. Lähdimme lunastamaan kahvimme samantien. Saavuimme vanhalle kaupungintalolle ja ihailimme maisemia samalla kun vetelimme kahvia. Kahvi ei ollut kovin erikoista, mutta onneksi seura ja maisemat veivät huomion muualle. Lähdimme rantaa kohden ja koetimme löytää toisen mestan kaljoitteluun. Kiertelimme rantaa ja emme löytäneet mitään, johtuen ehkä että kello oli 8 ja liikkeellä keskellä viikkoa. Sade alkoi riivata ja ajoi meidät sisätiloihin. Kartanluvun jälkeen Yoni päätti lähteä hostellilleen ja minä kohti lentokenttää, sää ei ollut todellakaan suosiollinen meille. Heitimme hyvästit ja toivotimme hyvää matkaa, lupasimme pitää yhteyttä ja vaihtaa kuvia FB:n kautta.

Lentokentällä nukkuminen ei ole niin kauheaa, tähän alkaa jo tottua. Vietettyäni lentokentällä 20 tuntia, pääsin viimein koneeseen. Lento kesti 5 tuntia ja aloin olla jo aika väsynyt. tapasin koneessa Luca:n, joka oli juuri tulossa Toronton filmifestivaaleilta. Juttelimme valokuvauksesta, Aki Kaurismäestä, Aku Ankasta ja mainioista paikkoista joissa käydä. Saavuimme perille ja vaihdoimme yhteystietoja.

Tapasin Juhan paikallisen ilmaisbussilinjan päässä. Lähdimme hakemaan syömistä ja nyt olemme Sandman Hotellissa. Huomenna suuntana Santa Monica ja ranta!

Niagara, pyöräily ja vesisade.

Tässä niitä kuvia!

Heräsin sunnuntaina aikaisin ja pakkasin kamani kasaan. Menin alakertaan ja olin jo lähdössä Torontoon, kunnes Patrickin kanssa jutustellessa sanoin meneväni Downtowners Inn:iin. Patrickin silmät suurenivat ja hän vinkkasi että, menen sinne, niin pyydä sänky missä ei ole Bedbuck:seja, niitä jotka syövät sinua kun nukut. Siinä vaiheessa rupesin miettimään vaihtoehtoja, joko menen sinne tai jään tänne vielä päiväksi ja lähden aamulla. Minun piti käyttää maanantai Torontoon, käydäkseni Kuuban konsulaatissa hakemassa turistiviisumia. Päätin että Lähden seuraavana aamuna aikaisella vuorolla.

Joni, siis oikealta nimeltään Yoni, tuli alakertaan keskustelumme aikana ja ilmoitti lähtevänsä pyöräilemään. Ajatus oli ollut itselläkin päässä koko visiitin ajan ja nyt olisi seuraakin tarjolla. Vuokrasimme pyörät 20 taalalla hostellista ja rupesimme painelemaan alas joenvartta. Oli juuri sopivasti ruvennut satamaan ja pian olimmekin aivan läpimärkinä. Poikkesimme matkalla pikkupoluille ja talsimme whirlpoolin rannalle, kielloista huolimatta. Vaikka maisemat olivat komeat, sää esti valitettavasti kuvaamisen. Painelimme takaisin hostellille, ja Yoni sanoi tulevansa takaisin ottamaan ne kuvat jotka jäivät nyt ottamatta. Säästä huolimatta retki oli aivan loistava.

Aurinko rupesi paistamaan illalla ja päätimme lähteä vielä kuvaamaan putousta auringonlaskun aikaan. Sateenkaari oli uskomattoman hieno, sulkimet vain paukkuivat kun otimme Yonin kanssa kuvia putouksista. Poljimme ylävirtaan ja kävimme pienessä kylässä kaljalla. Ilta oli jo tullut ja pimeydessä poljimme takaisin hostellille. Juttustelimme vielä alakerrassa, ennen kuin menimme maaten.

Heräsin aamulla ja painelin suoraan Torontoon. Pääsin perille kosulanttiin yllättävän helposti ja siellä sitten selvisikin että en saa kyseistä viisumia sieltä. Hikikarpalot alkoivat jo kehittyä otsalle, kunnes kuulin että sen saa hoidettua lentokoneessa tai lentokentällä kuntoon. Pitää vain muistaa ottaa mukaan Kanadandollareita. Tästä huojentuneena lähdin keskustaan ja linjaautoasemalle, väijymään tulevia vuoroja jos sattuisin törmäämään Yoniin, joka oli myös tulossa Torontoon.

Nyt istun nettikahvilassa... Jatkuu huomenna, tai yli huomenna...

Päivä lepäillen, ilta bailaten.

Huomasin alhaalla käydessäni että Helen, Austraaliasta oleva ensimmäisen yön kämppikseni, olikin päättänyt jäädä vielä pariksi yöksi. Lähdimme käymään puouksilla ja kahvilla. Ei varmaan tarvitse mainita missä kahvilassa. Kun tulimme takaisin tapasimme muutamia uusia naamoja alakerrassa.

Joni Israelista oli lähdössä kaljakauppaan ja päätin lähteä mukaan. Joni osti pari sixpäkkiä jotta hänellä olisi juotavaa myös lauantaille. Juutalaiset eivät käytä rahaa, tulta tai sähköä lauantaina. Pääsimme hostellille ja istuimme tv-huoneessa jutustellen niitä näitä. Joni paljaustui perinteitä kunnitoittavaksi juutalaiseksi, omien sanojen mukaan hän pitää vain yllä perinteitä, vaikkei usko niihin juttuihin.

Porukkaa rupesi tulemaan alakertaan ja kalja virtaamaan. Pian sitä sitten ruvettiin valmistautumaan paikalliseen yökerhoon. Ulkona satoi vettä, mutta nopeat askeleet veivät seurueemme nopsaan perille. Tottakai sitten alkoi henkkareiden tutkiminen ja minullahan ne ovat hostellilla lukkojen takana. Kaikkilla muilla oli jotain näyttää portsarille, ja kun minä koetin sitten ruveta selittämään, hän ystävällisesti ohjasi minut sisään.

Olimme ilmeisesti aikaisessa, koska paikalla ei ollut oikein ketään. Pian porukkaa rupesi kuitenkin valumaan sisään ja meno paranemaan. Bailasimme kunnes baari sulkeutui ja suuntasimme sitten Burker Kingiin. Vedettyämme yölliset mätöt, painelimme hostellille ja suoraan punkkaan.

Nyt krapula alkaa olla ohi ja ajatukset juoksennella pyykki vuoressa, joka odottaa pesuaan. Viimeiset puhtaat ovat nyt päällä ja huomenna pitäisi lähteä Torontoon pariksi päiväksi, ennen kuin lento lähtee Los Angelesiin.

Pari ilmaista vinkkiä, tulkaa Lyons house hostelliin, tämä on ehdoton mesta jos olette lähelläkään Niagaraa ja sitten se toinen vinkki, pitäkää mukana passista kopiota, se toimii henkilötodistuksena.

Niagara Whirlpool

Heräsimme ja söimme aamupalaa, joka jäi viimeiseksi ateriaksi kämppisteni kanssa. Toivotin heille hyvää jatko matkaa ja onnea. Lähdimme Phipp:in kanssa Whirlpoollautalle, respassa törmäsimme pariin joka oli menossa myös samaan suuntaan autolla. Hyppäsimme autoon ja aloimme ajamaan koti pohjoista järveä. Matkalla pysähdyimme Niagaranpyörteillä ja otin molemmilta puolen kuvan. Olimme paikan päällä 12.00 ja saimme kuulla että seuraava lautta lähtee kello 14.30.

Pari tuntia löysää ja oiva tilaisuun kierrellä kylää ympäri. Kävimme ensin rannalla, josta näkyi selkeällä säällä Torontoon asti. Sovimme että tapaamme veneillä kello kaksi ja hajaannuimme sitten kahtia. Lähdimme etenemään Philipp:in kanssa kylän kauppakatua kohti. Kylä tuntuin elävän täysin turismilla, sillä joka puolella oli paljon lahjakauppoja. Mukava tunnelma leijui kadulla ja katu ei ollut lähellekkään niin överi kuin putouksilla oleva. Hauskin kaikista oli lehmäpaitoja valmistava kauppa. Mukaamme kaupasta tarttui aurinkorasvaa, olin onnistunut polttamaan ihoni ja en voi suositella sitä kenellekkään.

Kello läheni jo kahta ja lähdimme rantaan. Harmittelin sitä kun en ollut ottanut sukelluspussia mukaan veneelle, nyt olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa kuvia. Vedimme liivit niskaan, hyppäsimme veneeseen ja lähdimme kohti kuohuja. Vene kiisi aivan hullua vauhtia, ja teki matkalla muutamia 360 asteen pyörähdyksiä. Ilmeisesti pitää olla veneessä potkua että pääsee kiipeämään koskea ylös.

Lähdimme pudouttautumaan kuohuihin, ja meno oli kyllä rajua. Onneksi en ottanut kameraa mukaan, sillä se olisi mennyt ekassa kuohussa jo yli laidan. Hirvittävät vesimassat vyöryivät yli ja suoraan suuhun, ei toljoteta monttu auki. Korvassa kuului patskaus ja korvakaytävä täynnä vettä. Vähän aikaa siinä kerkesi korvia aukoa, ennen kuin alkoi taas uusi myräkkä. Tunnin pyörityksen jälkeen olikin olo jo kuin uitetulla koiralla.

Saavuimme rantaa ja sitten alkoi vaatteiden rutistelu ja kuivaus, emmehän tietenkään olleet ottaneet vaihto tamineita mukaan. Onneksi keli oli todella lämmin, joten vähissä vaatteissa olo ei haitannut, ainakaan minua. Lähdimme ajamaan kohti linnoitusta, jossa Britit olivat puolustaneet Kanadaa jenkkejä vastaan. Taistelimme tiemme hostelille ja Philipp jatkoi matkaansa bussiasemalle ja sitten sieltä Torontoon. Laitoin kamani kuivamaan ja kuosittauduin kuntoon.

Vähän aikaa istuttuani sisään asteli uusi kämppätoverini, vaidoimme sujuvasti tervehdykset englanniksi ja sitten rupesimme jutustelemaan suomeksi. Minut oli ilmiannettu ja kämppääni oli sijoitettu toinen härmäläinen, Sanna nimeltään. Vaihdoimme kuulumisia ja matkasuunnitelmia. Päätimme lähteä käymään paikallisessa super-marketissa hakemassa vähän evästä, toisin sanoen hedelmiä. Täällä hedelmät irtoavat halvimmillaan 1e kilo ja ostoksien hinta ylittää harvoin 5 dollaria. Kävin takaisin kävelessä hakemassa kavin ja donitsin, Tim Horttonista tietenkin.

Aamu koitti ja Sanna jatkoi matkaa, jättäen minut yksin 6 hengen dormiin. No mikä tässä ollessa ja laiskotellessa. Huomenna sataa tiedoitusten mukaan vettä, mutta olen nyt niin laiskalla päällä etten jaksa tehdä mitään.

Niagara falls, se iso puro

Kuvia täällä

Nukuttuani yöni lentoasemalla lähdin Toronton keskustaan, josta nappasin bussin Niagaran putouksille. Meno paluu irtosi 45 dollariin. Paikalle päästyäni harhailin alueella vähän aikaa ennen kuin löysin hostellin. Lyons House Hostel tuntuu todella viihtyisältä ja asukkaat mukavilta.

Niagaran ympäräristö vaikutaa todella kovalta turistirysältä ja kauempana sitten kuivahtaneelta maalaiskylältä. Maisema muuttuu todella nopeasti poistuttaessa putouksilta.

Tarkoitus on lähteä kiertämään yöllistä putousta ja katsastaa valaistuksen tuoma ero päivän visuaaliseen plastiin.

Tajusin juuri, että olen jättänyt kännynlaturin Suomeen. Juha tuo minulle uus tullessas.

Tarinoita Sudburysta

Tsekatakaa lisää kuvia täältä!!!

Lähdin hotellilta kauppaan ostamaan muonaa tuleviin koitoksiin. Kaupassa sain puhelun Pekalta, joka oli ilmeisesti lukenut viestini ja otti nyt yhteyttä. Sovimme että tapaisimme yliopiston asuntoloilla. Kysyin ulospäästyäni paikalliselta neuvoa miten päästä yliopistolle, ihmeellisten ja monimutkaisten neuvojen jälkeen pääsin perille yllättävänkin helposti. Yliopistolta lähdimme pyörimään kaupungille ja vaihtamaan kuulumisia, viime näkemästä oli jo kulunut 5 vuotta.

Sudbury paljastui pieneksi maalaiskaupungiksi, pitäen kuitenkin mielessä siellä asustavat 159 tuhatta ihmistä. Varsinainen keskusta on pieni ja kauppat hajautuneet laajalle alueelle, leveät kadut ja nopeasti vaihtuvat valot tekevät autolla liikkumisesta helppoa, kenties jopa välttämätöntä. Pyörähdimme kaupoilla ja ostoskeskuksilla joita tuntui riittävän loputtomiin. Kalja, viini ja viina on saatavissa vain alkon tyyppisissä kaupoissa ja 20 ikään päässeille henkilöille. Onneksi se ei ole allekirjoittaneelle este, ehkä vain pieni hidaste, joten pullo Colttia tarttui mukaan.

Lähdin illalla autoni kanssa läheiselle rannalle, johon parkkeerasin auton ja rupesin ryystämään 1.2 litraista Colt olutta. Nuoruusvuosien muistot palasivat kun korkkasin pullon, hiivainen ja kiljumainen haju osui nenään. Onneksi maku oli hajua parempi ja potkua kiitettävästi, joten nupissa rupesi tutisemaan aika äkkiä. Kaljahuuruissa keksin vielä tavan jolla onnistuin nukkumaan autossa täysin suorassa, ennen kuin nukkumatti vei untenmaille.

Sunnuntaina aamulla kokkailin trangialla puurot, ennen kuin kävin noutamassa Pekan kampukselta ja lähdimme kaupungille. Kävimme ottamassa aamukahvit Tim Hortonilla, jossa sai todella kotoisen hyvää kahvia ja maukkaita donitseja. Pyörähdimme torilla johon oltiin pystyttämässä maatilamyyjäisiä, grillikojuja ja autonäyttelyä. Iltapäivällä kävimme legendaarisella KFC:llä vetämässä ateriat, ja kylläpä tuli ähky olo. Pudotin Pekan kampukselle soittelemaan puheluita ja lähdin itse patikoimaan järvelle päin paikallista luontopolkua pitkin. Kolmen tunnin patikoimisen jälkeen pesin itseni järvessä ja puin uuden ostamani paidan päälle.

Noudin Pekan kampukselta ja lähdimme käymään paikallisessa Laughing Budhassa parilla. Muutamat juotuamme palasimme kampukselle. Kampuksen sääntöihin ensimmäisten viikojen aikana kuuluu että, vieraita, alkoholia tai päihtyneenä oloa ei suvaita ja siitä voi seurata jopa erottaminen koulusta. Livahdimme kuitenkin sisään ja istuimme kommuunissa tovin, jonka jälkeen heitimme hyvästit ja lähdin menemään. Matkalla ulos näin muutamia kampusvartioita, onneksi he eivät huomanneet minua ja kohta olinkin jo ulkona.

Painelin taas rantaan ja autoon nukkumaan. Maanantaina kokkailin taas puurot ja lähdin pesulaan pesemään vaatteita, jotta olisi jotain laittaa päälle. Lähdin ajamaan kohti Torontoa ja pysähdyin tien varressa olevaan motelliin, joka oli valitettavasti hylätty. Jatkoin matkaa ja löysin pienen motellin josta irtosi huone 50e hintaan. Heitin kamat maahan ja menin heti suihkuun, sen jälkeen makasin vain sängyssä ja katsoin CSI:tä telkkarista kunnes nukahdin.

Aamulla lähdin ajamaan kohti Torontoa. Matkalla pysähdyin Barry Soundissa käymässä Tim Hortonilla, "tuore kahvi ja muhkea donitsi kuuluu jokaiseen päivään". Myöhemmin pysähdyin vielä keittämään tölkillisen papuja, ja kalliitta papuja niistä tulikin. Myöhästyin sen takia auton luovutuksesta ja minulle rapsahti lisämaksuja 35 dollaria. Nyt kulutan persettäni hotellin kahvilassa ja dataan läppärillä, ostin kaupasta nimittäin jatkojohdon 2 dollarilla ja tein siitä patentin jolla tämä toimii. (Elkää kokeilko kotonanne!)

Huomenna olisi tarkoitus mennä Niagaranputouksia kohti ja viettää siellä 4 päivää, ja tämä yö nukkua lentoasemalla. Kuluneina päivinä rahan meno on ollut aivan tolkuton. Arvioiden noin 160 dollaria päivässä. Pakko tähän on joku roti tulla, kylläpä Kanada on kallis.

Ensi kertaan ja muistakaa kommentoida blogia, tiedän siitä että te luette sitä.

Kiitos ja näkemiin.