Niagara Whirlpool

Heräsimme ja söimme aamupalaa, joka jäi viimeiseksi ateriaksi kämppisteni kanssa. Toivotin heille hyvää jatko matkaa ja onnea. Lähdimme Phipp:in kanssa Whirlpoollautalle, respassa törmäsimme pariin joka oli menossa myös samaan suuntaan autolla. Hyppäsimme autoon ja aloimme ajamaan koti pohjoista järveä. Matkalla pysähdyimme Niagaranpyörteillä ja otin molemmilta puolen kuvan. Olimme paikan päällä 12.00 ja saimme kuulla että seuraava lautta lähtee kello 14.30.

Pari tuntia löysää ja oiva tilaisuun kierrellä kylää ympäri. Kävimme ensin rannalla, josta näkyi selkeällä säällä Torontoon asti. Sovimme että tapaamme veneillä kello kaksi ja hajaannuimme sitten kahtia. Lähdimme etenemään Philipp:in kanssa kylän kauppakatua kohti. Kylä tuntuin elävän täysin turismilla, sillä joka puolella oli paljon lahjakauppoja. Mukava tunnelma leijui kadulla ja katu ei ollut lähellekkään niin överi kuin putouksilla oleva. Hauskin kaikista oli lehmäpaitoja valmistava kauppa. Mukaamme kaupasta tarttui aurinkorasvaa, olin onnistunut polttamaan ihoni ja en voi suositella sitä kenellekkään.

Kello läheni jo kahta ja lähdimme rantaan. Harmittelin sitä kun en ollut ottanut sukelluspussia mukaan veneelle, nyt olisi ollut hyvä tilaisuus ottaa kuvia. Vedimme liivit niskaan, hyppäsimme veneeseen ja lähdimme kohti kuohuja. Vene kiisi aivan hullua vauhtia, ja teki matkalla muutamia 360 asteen pyörähdyksiä. Ilmeisesti pitää olla veneessä potkua että pääsee kiipeämään koskea ylös.

Lähdimme pudouttautumaan kuohuihin, ja meno oli kyllä rajua. Onneksi en ottanut kameraa mukaan, sillä se olisi mennyt ekassa kuohussa jo yli laidan. Hirvittävät vesimassat vyöryivät yli ja suoraan suuhun, ei toljoteta monttu auki. Korvassa kuului patskaus ja korvakaytävä täynnä vettä. Vähän aikaa siinä kerkesi korvia aukoa, ennen kuin alkoi taas uusi myräkkä. Tunnin pyörityksen jälkeen olikin olo jo kuin uitetulla koiralla.

Saavuimme rantaa ja sitten alkoi vaatteiden rutistelu ja kuivaus, emmehän tietenkään olleet ottaneet vaihto tamineita mukaan. Onneksi keli oli todella lämmin, joten vähissä vaatteissa olo ei haitannut, ainakaan minua. Lähdimme ajamaan kohti linnoitusta, jossa Britit olivat puolustaneet Kanadaa jenkkejä vastaan. Taistelimme tiemme hostelille ja Philipp jatkoi matkaansa bussiasemalle ja sitten sieltä Torontoon. Laitoin kamani kuivamaan ja kuosittauduin kuntoon.

Vähän aikaa istuttuani sisään asteli uusi kämppätoverini, vaidoimme sujuvasti tervehdykset englanniksi ja sitten rupesimme jutustelemaan suomeksi. Minut oli ilmiannettu ja kämppääni oli sijoitettu toinen härmäläinen, Sanna nimeltään. Vaihdoimme kuulumisia ja matkasuunnitelmia. Päätimme lähteä käymään paikallisessa super-marketissa hakemassa vähän evästä, toisin sanoen hedelmiä. Täällä hedelmät irtoavat halvimmillaan 1e kilo ja ostoksien hinta ylittää harvoin 5 dollaria. Kävin takaisin kävelessä hakemassa kavin ja donitsin, Tim Horttonista tietenkin.

Aamu koitti ja Sanna jatkoi matkaa, jättäen minut yksin 6 hengen dormiin. No mikä tässä ollessa ja laiskotellessa. Huomenna sataa tiedoitusten mukaan vettä, mutta olen nyt niin laiskalla päällä etten jaksa tehdä mitään.