Leon & Esteli

Kuvia.

Saavuimme Davyn kanssa parin (Tica)Pikabussin jalkeen Leoniin, josta seikkailimme Via Via hostelliin. Asetuimme taloksi dormiin joka avautuu kauniiseen sisapuutarhaan. Rauhallinen ,siisti ja kaikin puolin edullinen. Kohtasimme huoneessa myos Lewisin, joka oli ollut Granadassa. Lahdin heti varaamaan retkea tulivuorilautailuun, joka tulisi olemaan taydenkuunvalossa.

Odotellessani kyytia, tapasin jalleen hyvat ystavamme Norjasta ja Yh.valloista. Hyppasimme autoihin, jotka veivat meidat tulivuoren juurelle josta kiipeaisimme ylos. Huipulla nakyvyys ei ollut kovinkaan hyva mustan kiven ja hiekan takia. Kun paalle laitettiin viela haalari ja suojalasit, oli nakyvyys aika lailla lahella nollaa. Kivet ja hiekka lensi suoraan naamaan, samalla kun kelkka kiisi makea alas. Suihkuun ja Leonin yoelamaan katsastamaan.

Aamulla muiden lahtiessa kohti Hondurasia, jain hostelliin potemaan kohmeloa ja huomasin parin tutun aussin saapuneen samaan mestaan. Sunnuntaina lahdimme kohti paikallista kukkotappelua, joka jarjestetaan joka sunnuntai Leonin sivukylilla. Loimme vetoa keskenamme ja nautimme ilmaisista oluista kukkojen otellessa keskenaan. Lewis veti pitemman korren vedoissa ja jatti harmalaiset, belgialaiset ja aussit taakseen.

Maanantaina vietimme kulttuuri paivan Leonin ymparistossa. Paikkalla on paljon historiaa ja kaikkea ei ole kirjoitettu, koska sota ja julmuudet ovat viela tuoreessa muistissa ja syylliset vapaana. Tiistaina lahdimme kokkauskurssille, jossa valmistimme iguanaa. Pelailimme myos paikallisten kanssa vanhan kunnon texasholdemia.

Torstaina lahdimme kavaisemaan paikallisella simpukka farmilla ja mangroveessa. Illalla paraytimme tarykalvojamme paikallisella metallilla. Baarin pitaja oli vanha Britti joka sanoi etta, olimme ensimmaiset gringot pitkaan aikaan. Paikallinen taso yllatti ja viela enemman yllatti, baari oli melkein tyhja. Se ei menoa haitannut, vaan rommia virtasi kurkusta alas, samalla kun moshasimme paikallisten kanssa.

Lauantaina lahdimme samaiseen baariin, koska olimme saaneet vinkin etta siella jarjestetaan Miss Gay juhlat. Varsinaisten kilpailujen jalkeen meno yltyi entisestaan ja saimme nauttia kunnon kekkereista. Muistakaa toki etta olemme maassa jossa homous on lailla kielletty. Sunnuntaina hyppasimme bussiin joka kuljetti meidat Esteliin.

Estelissa toivuimme monien juhlien jaljilta ja otimme iisisti. Kiersimme paikallisen sikaritehtaan, jossa valmistetaan myos mm. Kuubalaisia. Kumma kylla ne ovat paljon parempia kuin itse Kuubasta tulleet, koska taalla he kehittavat aktiivisesti tupakka kasvejaan. Ostimme muutaman patukan jouluksi ja uudeksi vuodeksi.

Tiistaina oli aika jattaa hyvastit, kun lahdin kohti La Ceibaa, josta ottaisin laivan Utillalle. Lyottaydyin parin brittin matkaan ja aloitimme matkamme kello nelja aamulla. Neljan bussin ja 16 tuntisen bussissa istumisen jalkeen olin perilla ja hyvin nukutun yon jalkeen olinkin jo matkalla kohti Utillaa.

Ometepe & Granada

Kuvia

Aamiainen unisiin suihin ja sitten juoksujalkaa bussiin. Tunti bussissa, taksilla lautalle ja puolitoista tuntia lautalla, ja olemme perilla Moyogalpassa. Otamme huoneen hostellista ja lahdemme syomaan paikalliseen pitseriaan. Kyllaisina lahdemme kiertamaan kylaa. Kylapahanen ei oikein savayttanyt ja trekkien hinnat eivat olleet mieluisat, joten paatimme vaihtaa paikkaa. Hyppasimme bussiin joka neljan tunnin jalkeen oli perilla Meridassa ja otimme yosijan Monkey Islandilta.

Aamulla herasimme varhain ja lahdimme ottamaan aamiaista, ennen kuin lahtisimme valloittamaan saaren pienempaa tulivuorta, Maderasta joka kohoaa yli 1394 metriin. Jyrkkaa ja mutaista makea ylos kavellen ja valilla kiiveten ja apinaa leikkien. Pilvet ymparoivat meidat lopulta ja huipulla tuuli kay kylmana. Neljan tunnin jalkeen olimme perilla tulivuoren sisalla olevalla laguunilla. Uiskentelimme vahan ennen kuin lahdimme etenemaan. En tieda kumpaa se oli, uimista vai ryomimista, koska laguunissa oli 30cm vetta ja loput mutaa. Paatimme ottaa toisen reittin takaisin pain, se olikin sitten paljon helpompi.

Launataina lahdimme kaymaan Ojo de aqualla. Paiva kuluikin sitten kirjaa lukiessa ja pulahdellessa altaassa todella leppoisasti. Tapasimme myos altaan reunalla vanhat tuttumme San Juanista, tytto kolmikko oli tullut samalle saarelle. Ilalla otimme Jun-Ulan kanssa terassilla viimeista kertaa kaljaa, silla huomenna han jattaisi saaren.

Sunnuntaina heitimme hyvastit ja lupasimme, etta tapaamme Indoneesiassa ensi vuonna huhtikuussa. Jun-Ulan lahti kavelemaan reppunsa kanssa ja mina jain lekottelemaan riippumattoon. Varsinainen joukkopako oli kaynyt, majapaikassa oli vain enaa jaljella mina ja kaksi itavaltalaista. Paivalla paatimme yhdessa tuumin lahtea kaymaan vesiputouksella, joka olisi ihan muutaman kilometrin paassa. Kiipesimme ylos sateen huuhtomaa rinnetta ja kapeita polkuja. Kilometri pylvaat eivat pitaneet paikkaansa ja jalkani olivat vielakin vasyneet perjantaisesta. Perilla kuitenkin odotti aivan upea naky, joka oli matkan arvoinen.

Illalla lahdin kaymaan paikallisessa paattajaisjuhlassa. Seurasin musiikin pauhua melkein pari, kolme kilometria ennen kuin olin perilla. Huomasin aika nopeasti, etta taidan olla ainoa gringo, no kaljaa halvalla koko ilta ja sitten yon pikkutunneilla valumaan takaisin. Seuraava paiva kuluikin sitten riippumatossa ja korjaillessa oloa.

Tiistaina lahdin bussilla kohti algatrasia, josta olisi tarkoitus ottaa laiva granadaan. Kaveleksin puolisen tuntia satamaan ja sain siella sitten tietaa, ettei laivaa ole menossa ennen puolta yota. Sain onneksi takaisin kylaan jeeppi kyydin muutamalta turistilta, josta sitten otin bussin lautalle. Jalleen muutaman bussi tunnin ja lautan ja jalleen muutaman bussi tunnin paatteeksi saavuin Granadaan. Majottauduin Bearded Monkey nimiseen hostelliin ja huomasin varsin nopeasti, etta samat tutut naamat olivat majottautuneet sinne.

Tostaina lahdin kaymaan Davyn kanssa laheisella laguunilla, muiden lahtiessa jatkamaan matkaansa. Otimme paivaretken, mutta perilla tajusin tehneeni virheen. Paikka oli aivan loistava tsillausmesta ja se oli buukattu tayteen, olin myohassa ja en saanut huonetta, patjaa tai riippumattoa. Paiva meni rentoilessa ja illalla palasimme takaisin ja seuraavana paivana paasisin pulkkamakeen.

San Juan Del Sur

Kuvia.

Kello herattaa uniset matkaajat koleaan aamuun ennen viitta. Pihalla astellessa ja aamiaista odotellessa, katson kuinka selkea keli muuttuu pilviseksi juuri ennen kuin aurinko nousee horisonttiin. Syomme aamiaisen pienoisella kiireella ja lahdemme bussiasemalle, josta ostamme lipun ja matka alkaa. Bussi kiitaa sateen syovyttamia teita ja valilla pohja raapii tiukoissa mutkissa, katto vuotaa ja penkki on marka. Ensimmaisella vaihdolla heitamme Rafalille pikaiset hyvastit, ennen kuin hyppaamme ulos. Saavumme kolme bussin vaihdon, rajalla jonotuksen ja taas muutaman bussin jalkeen San Juan Del Suriin. Aikaa kului vain vaivaiset yhdeksan tuntia.

Aurinko lammitti taas poskia, kuinka kaipasinkaan aurinkoa kaiken sen vuorilla olemisen jalkeen. Istuimme Jun-Ulan kanssa rantakahvilassa nauttimassa olutta Jeremyn ja Barbaran kanssa, joihin olimme tutustuneet bussissa. Pulahdus meressa, kasilla kavelya ja rommia paikallisten kanssa, kaunis auringonlasku, tuntui kuin olisi ollut paratiisissa, ehka olinkin.

Varasimme kilpikonnakiertueen rannalle ja haukkasimme nopeasti jotain ennen lahtoa. Pienen luennon jalkeen pakkaannuimme kahteen jeeppiin, jotka kuljettaisivat tunnin verran meita karuja teitapitkin rantaan. Perilla naimme pienia kilpikonnien poikasia jotka viipeltivat merta kohti, jossa ehka joka 100 paasisi aikuiseksi asti. Naaraita, jotka raahautuvat kymmenia metreja paastakseen munimaan ja nain jatkamaan sukua. Kello alkoi olla jo yli puolen yon, kun lahdimme takaisin. Olimme rattivasyneita, unituli tarpeeseen.

Seuraava paiva kului kierrellessa kaupunkia ja keraten voimia. Viimeiset nelja paivaa olivat olleet tapahtumia taynna ja nyt olisi aika ottaa lepoa tuleviin koitoksiin. Kavimme illalla isolla porukalla syomassa halpaa kanaa ja ottamassa muutaman oluen.

Aamulla vuokrasin pyoran ja lahdin polkemaan etelaiselle rannalle. Sade oli tehnyt tehtavansa ja tulvavesi vienyt tiet mennessaan, mutta maastopyoralle se on vain pienoinen este. Perilla odotti kaunis ja tyhja ranta. Pistin pyoran parkkiin ja lahdin kavelemaan rantakalliota pitkin eteenpain. Kauniit ja jylhat maisemat, tidal poolit ja koskemattomat pitkat rannat. Kaveleksin kunnes vastaan tuli sellainen seina jota ei enaa uskaltanut kiiveta, joten kaannyin takaisin. Paluu matkalla polkimeni sanoi sopimuksensa irti kesken makinousun ja turpa lento oli enemman kuin lahella, onneksi en ollut enaa kaukana. Palauttaessa pyoraani vuokraajat rupesivat melkein vaatimaa lisaa rahaa, onneksi supliikkina sain selitettya onnettomuuteni.

Illalla kavimme nauttimassa muutamat juomat happyhour hinnoilla laheisessa resortissa ja suuntasimme lopulta kapakkaan. Tuttuja tuttujen peraan, kaikki aikaisemmin tapaamamme travellerit olivat paikalla, tai ainakin silta se tuntui. Tappiin asti Tonjaa huuleen ja sitten pehkuihin. Huomenna lahtisimme kohti Ometepea.