South Beach, eli etela ranta, alue jossa huomaa etta ihmisilla on irtorahaa ja autot ja kromi loistaa. Alueen kalleus jarkyttaa (varsinkin Hondurasin ja Nicaraguan jalkeen), mutta onneksi hostellin saa niinkin edullisesti kuin 12 taalaan. Hostelli osoittautui varsin viihtyisaksi, vaikka siella remontointi ja siita aiheutuva meteli alkoi joka aamu kahdeksalta.
Paivat kuluivat etsiessa lapparia ja objektiivia kameraan. Ja lopulta monien paivien missioiden jalkeen, sain molemmat haltuuni ja viela kohtuullisen edullisesti. Tapasin hostellissa Adamin (jenkki) ja Rossin (scotti), joiden kanssa tuli vietettya muutamia iltoja paikallisessa kuppilassa. Tulimme hyvin toimeen juomakulttuurimme pohjalta, kunnes Ross lensi pihalle kulttuurisen yliannostuksen saaneena.
Vaikka Miami beach on pitka ja upea, en kertaakaan kaynyt uimassa, miksi? Vesi on todella kylmaa ja nyt on talvi. Yot olivat aika jarkyttavan kylmia ja jos aurinko ei paistanut paivalla, ei ollut ulos asiaa ilman hupparia. Yolla vedin jalkaani wanhat kunnon Tsekkoslovakialaiset.
Tapasin loppuviikosta ryhman Seelantilaisia, jotka olivat olleet samoilla mestoilla Meksikossa, kyllakin eri aikaan kuin mina. Lauantaina kulttuuriset yhteispiirteet osuivat taas kerran nappiin ja meno oli huimaa. Lahdimme kaymaan paikallisessa yokerhossa johon paasimme hostelli kautta 5 taalalla sisaan. Juomat maksoivat sisalla 12 taalaa, joten tyydyin kiskomaan taskussa kuljettamistani pulloista. Livahdin jossain vaiheessa myos VIP-alueelle nauttimaan "paremmasta" seurasta ja ilmaisista juomista. Aamulla vaihdoin hostellia, koska pari lisa yota olisi maksanut kohtuuttomasti.
Tiistaina lahdin takaisin lentokentalle, jossa sain taas huomata etta olin kussut lippujeni kanssa. Kun vaihdoin lentopaivia aiemmin, ei matkanvalittaja muistanut mainita etta tasta koituu 120 taalaa lisakustannuksia, ja eika myoskaan sita etta nyt minut elektroninenlippu oli vaihdettava paperisiin. Eli toisin sanoen jos havitan paperi versiot, ei ole kotiin tulemista. Pienoisessa ketutuksessa nousin koneeseen, joka saapui LA:han viela myohassa, joten menetin jatkolentoni. Sain hyvitykseksi yon ja ruuan Hiltonissa, mika ei varsinaisesti haitannut minua, silla olin aikonut nukkua yon lentokentalla.
Keskiviikkona saavuin viimein Hawaiille... Etta taalla on kylma!
2 kommenttia:
Elämä on ;)) Joten matka jatkukoon ja sitä rataa..
Eiku vaan eteenpäin. Ja kyllä myö joka päivä kytätään tätä blogia. Ei vaan aina jaksa kirjotella, kun ei täällä tapahdu edes mitään ihmeellistä.
Lähetä kommentti