Perilla odotti laukun tarkastus. Tarkoitus oli tarkistaa etten tuo mukanani multaa teltta pussissa, jutustelimme virkaijian kanssa samalla niita naita. Parkkipaikalla ollut mies naytti minulle missa on bussi pysakki ja hyppasin keskustaan vievaan bussiin. Kerroin kuskille mihin olen menossa ja viimein bussi pysahtyy tien reunaan. Kusi ja muut matkustajat neuvovat minulle tieta ja bussi seisoo. Kavelen motelliin ja kysaisen neuvoa, saan mukaani ohjeet ja kartan. Voiko ystavallisempaa tervetuloa maahan saada?
Heitin kamat hostelliin ja lahdin kiertamaan kaupunkia, jossa kauniit pikku talot ja mukava tunnelma ymparoi katuja. Palasin illalla takaisin hostellille ja lahdimme saman tien haukkaamaan legendaarista FergBurgeria. Maku oli taivaallinen. Kipaisimme Buffalo Clubissa parilla ja katsomassa paikallista coveri bandia, palasimme perinteisesti takaisin yon pikkutunneilla. Jatkoimme istumista hostellin lougessa, kunnes tajunta jatti ruumiin ja ruumis lougen.
Aamulla, tai siis paremminkin paivalla lahdin taas kiertelemaan rantaa ja hengailemaan kaupungille. Kavaisin kaupassa ja rupesin kokkailemaan hostellilla pereinteista makaronilaatikkoa. Juttelimme niita naita, kunnes Lontoolainen Ben loi poytaan pullollisen vahvaa Fijilaista rommia. Rommikolaa maistellessa rupesi nuppi tutiseemaan aika nopeasti ja lahdimme katsastamaan Buffalo Clubille heidan versiotaan Coyote Uglysta. Ilta vierahti taas kaljan huuruisille pikkutunneille ja ilmeisesti olin loytanyt tieni takaisin baarista.
Seuraava paiva meni jumittaessa nurmikolla ja pelaillessa frispie golfia. Rata on ilmainen, tarvitset vain oman frispien. Onneksi olimme tasaisesti surkeita, joten matsista tuli tiukka. Illalla muokkailin kuvia ja lukaisin uutisia. Netti maksaa hunajaa, 10c megalta ja windows paatti paivittaa itsensa ystavallisesti minulta salaa ja tyhjensi nettitilini.
Lauanataina lahdin patikoimaan Fernhill Loopin. Reitti oli rauhallinen ja muita patikoitsijoita ei nakynyt. Maisema muistutti aika paljon kotosuomea. Mita korkeammalle nousin, sita kauniimmat maisemat avautuivat. Kun viimein paasin puurajan yli sain silmailla majesteettista vuorimaisemaa. Palailin hostellille, jossa muut olivat juuri lahdossa pelailemaan frispie golfia. Eikun kentalle kalja kaupankautta ja illalla taas kaupunki kierrokselle.
Sunnuntaina kello herattaa muutaman tunnin unien jalkeen. Pakkailen kamat ja taapertelen alakertaan, jossa tapaan Rafalin. Tapasimme perjantaina ja paatin lahtea hanen kanssaan samaan suuntaan. Laitamme laukut Rafalin autoon ja lahdemme kohti Te Anau:a.
4 kommenttia:
Mitä löytyi hampurilaisen välistä ?
Ketkä tekivät mitä? Ketä muita oli mukana? Puhuuko maailmanmatkaajamme jostain syystä itsestään kolmannessa persoonassa?
Hyvä meininki näyttää jatkuvan. Pidähän Joensuu kartalla ;)
omnomnomnomnom .
aika mehukkaan näköinen purilainen :)
Lähetä kommentti