Siem Reap & Pnhom Penh, Scambodia

Kuvia

Singaporeen saapuminen oli pienoinen budjetin ylitys. Eurooppalaisittain hintataso on halpa, mutta muuhun aasiaan verrattuna hintava. Nukuin yoni lentoasemalla. Ulkona satoi ja valista paistoi, paadyinkin istumaan ravintolan ulkopuolella kayttaen ilmaista nettia. Palasin takaisin lentokentalle nukkumaan ja ottamaan aamulennon Siem Reappiin.

Lento saapui ja tapasin kentalla Danielin, jonka kanssa taksilla hotellille. Kiersimme paripaivaa temppeleita, hintaa tuli 3 paivan temppelipassille huikeat 40$, no se menee (toivottavasti) temppeleiden kunnossapitoon. Aivan mielettomat Indiana Jones maisemat, paitsi etta en muista nahneeni niinkaan Japanilaisia niissa leffoissa. Turismi on ottanut paikan haltuun ja hintataso onkin muuta maata kalliimpi. Vaikka kyseessa onkin low-season, oli turisteja liikaa, en haluaisi olla paikalla high-seasonilla.

Lahdimme lauantaina kohti Phong Penhia. Bussin jalkeen kiersimme hallitsian temppeleita ja paikallista museo antia. Lahdimme illalla katsastamaan viela paikallista yoelamaa After Darkkiin, joka oli todella vilkas baari. Seuraavana paivana kapusimme krapuloissamme riksaan ja aloitimme tutkimaan Kmeerien hirmuteoista kertovia Killing Fieldsia ja S21 Museota. S21 huoneet ja kuvat sen seinilla kertomassa mita siella on tapahtunut.

Seuraavana paivana Daniel lahti Taikamaahan ja mina jain viettamaan leppoista viisumi rallia. Kavaisin viisumia odotellessa Bogie & Bacallissa. Paikkaa pitaa vanha Britti mies, joka jarjestaa ruokintaa 450 lapselle, jotka joutuvat painamaan duunia aamusta iltaan kaupungin kaatiksella. Kavaisimme katsomassa paikallista kaatista ja sen koulua, johon lapset menevat jos heilla on lain vaatima koulupuku. Lahjoitin toimintaan 20$, jolla voi ruokkia 60 lasta. Samalla reissulla selvisi miksi Pnhom Penhin kaduilla on hienoja ja uusia luksusautoja. Vuonna 2007 Gambodia sai avustuksia 700 miljoonaa dollaria. Money well spend. Miettikaa sita seuraavan kerran kun pistatte rahaa hyvantekevaisyyteen.

Ostin lipun Don Knongiin, Laosin puolelle ja seuraavana aamuna hyppasin bussiin. Bussi menee ensin Stung Trengiin ja seuraavana paivana Laosin puolelle. Konnari vei kuitenkin minun jatkolipun mukanaan ja jouduin hyppaamaan liikkuvasta bussista. Juoksin pitkin asemaa etsien konnaria. Viimein loydettyani nappasin jatkolipun takaisin ja huomasin bussin kadonneen. Perkele. Juoksin risteykseen ja nain bussin seisomassa liikenne valoissa. Juoksin kuin hullu aamuliikenteen seassa, kun he painelivat toottia ja vaistelivat minua. Hyppasin liikkuvaan bussiin ja viimein matka voi alkaa.

Stung Trengista en sano mitaan, koska ei siita ole mitaan sanottavaa. Ja seuraavana paivana Laosiin.

Aikansa Kutakin

Kuvia

Saavuimme kutalle, mina ensimmaista, Chris ja Jane toista kertaa. Kuta on hyva esimerkki miten turismi menee vikaan. Makkaria, pitsahuttia ja kooafseeta vilisee jokapaikassa, Ruottalaisia ja Britteja joka kulmalla. Jos joku tulee Kutalle ja sanoo olleensa Indoneesiassa, on sama kuin menisi Ruotsinlaivalle ja sanoisi kayneensa ruotsissa kaymatta satamaa pidemmalla.

Otimme huoneen Kedin's Innista, mukava hotelli ja ravintola varustettuna puhtailla ja ilmastoiduilla huoneilla ja kaiken kruunaavalla uimaaltaalla. Astetuimme taloksi ja alotin selvittamaan missa minun Norjalainen amigo Jon-Olav luuraa, sainkin nopeasti selville, etta han majailee samaisessa hotellissa. Jalleennakemisen iloa ilmassa lahdimme syomaan ravintolaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pari paivaa kului ottaen rennosti ja unohtaen kiireen, nauttien loistavasta palvelusta Floresin jalkeen. Aloitin surfauksen opettelun ja huomasinkin etta se on varsin mukavaa ja helppoa. Viikko vieri ja Jane ja Chris jattivat Kutan ja oli tullut aika jaa hyvaisten. Jain Jonin kanssa pitamaan paikkaa viela muutamaksi paivaksi jotka ajattelin kayttaa ahkeraan surfaukseen.

Lauantaina lahdimme aamururfauksien jalkeen kohti Ubudia. Matka taittui pikkubussilla joka oli ahdettu tayteen gringoja. Perilla kappailimme hotelliin jota oltiin sositeltu meille, perilla odotti nakymat riisipellolle ja mukavat huoneet. Majoituimme Teresan, Brandonin ja Henriikan kanssa kyseiseen paikkaan. Parina seuraavana paivana kiersimme kuskin ja auton kera paikallisia nahtavyyksia. Tiistaina otimme skootterit alle ja kavaisimme 50km paassa olevalla temppelilla jossa oli menossa isoimmat seremoniat 10 vuoteen. Payttavat laummat menivat ja tulivat temppelilta. Paikalla ei nakynyt kuin muutamia gringoja ja meininki oli koko matkan arvoinen.

Aikansa kutakin. Nyt oli taakse jaamassa Ubud ja Indoneesia. Aika vierahti aivan luvattoman nopeasti, mutta nyt oli suunnattava kohti Singaporia ja Siam Reappia, Gambodiaa.

Labuan Bajo, Flores

Kuvia

Alkujarkytusesta selvittya, Labuan Bajo paljastui todella viihtyisaksi ja mukavaksi kaupungiksi. Majoituin laivassa olleen Chrissin kanssa mukavaan pikku hotelliin. Pari paivaa meni sukeltaessa maailman parhailla mestoilla. Manta ray, Eagle ray ja Stone fish tuli nahtya ja kylla oli upeaa. Sillaaikaa kun olin sukeltelemassa Jane ja Chris hoitivat meille auton ja kuskin seuraaviksi 4 paivaksi.

Torstaina sitten paukautimme liikkeelle aamulla varhain. Matka taittui tiukkoja kurveja ja kuoppia taynna olevaa tieta pitkin. Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa johon kuski meidat vei. allistys oli ilmeinen, koko ateria maksoi 42 tuhatta per perse. Samalla rahalla saa kunnon ateria hienossa ravitolassa. Pysahdyimme muutamalle nahtavyydelle ja sitten olimmekin perilla Rutengissa. Olimme kuulleet etta kyseinen kaupungissa ei ole mitaan tekemista ja kello oli vasta jalkeen puolen paivan. Ei kay, kuski sanoin. Mita helvettia. Miksi? Ei vastausta. Miksi? Liian myoha, ei kerkea ennen pimeaa. Aikamme pommitettuamme, han sanoi etta ei kuulu ohjelmaan. No johan on. Meille oltiin siis tyonnetty paketti ratkaisu vapaan valinnan sijaan. No menimme sitten hotelliin ja katsoimme pari leffaa ja nukuimme.

Seuraavat paiva meni istuessa autossa ja tutustuessa seuraavaan kaupunkiin. Kuskimme karsi paasarysta ja pysahtyi kolme kertaa matkalla. 'Ten minutes' ja aija maksasi puoli tuntia asfaltilla. Joimme taskulamminta kaljaa ja luimme aaneen lonely planettia. Lauantaina kavaisimme orginaali kylassa ja paikallisella marketilla. Kokemus menee kylla meikan listassa kirkkaaseen karkeen. Paikalliset olivat todella ystavallisia ja aitoja. Paasimme Endeen ja pysahdyimme syomaan. Kuski vei meidat taas johonkin ravitolaan. Kavaisimme ja kysaisimme hintaa, 18 tuhatta kanasta. Eihan nyt saatana. Vaadimme kuskia viemaan meidat toiseen ravintolaan. Kolmaskin ravintola oli samanlainen kuin edelliset joten sanoimme etta Friends Cafe. Kuskilla paloi kaamit aivan totaalisesti, mutta vei meidat kuitenkin sinne.

Lahdimme kahvilasta ja kysyimme voisimmeko paasta internettiin. Kuski sanoi etta ei, se on kiinni. No me sitten etta eiko sita voisi kayda varmistamassa. Seuraavassa kylassa on netti. Kuski painoi hullua kyytia pitkin huonoja teita, mietin etta naikohan sita tulee hengel lahto, kun ei suostunut syomaan siina paikassa missa kuskikin soi muutaman dollarin tahden. Paasimme perille Kilimatuun (varmasti kirjotin sen vaarin) ja emme jalleen asettautuneet siihen mihin kuski meidat vei. Halusimme valita majapaikamme ihan itse. Yritimme viela saada kuskia viemaan meidan kraateri jarville, mutta turhaan, ei kuulu ohjelmaan. Kuski lahti takaisin ja olimme siis maksaneet 4 paivaa kuskille ja se otti laksi kesken 3 paivan. Olin jo alkanut laulelemaan joka valissa Kummeleiden tuttua savelta 'Apinaa koijataan, apinaa puijataan'

Kavaisimme kraateri jarvilla paikallisten mopokuskien avulla ja kylla maisemat olivat upea. Kukaan muu ei ollut paikalla, koska kaikki tulevat jostain riivatun syysta aamulla ennen auringon nousua. Vaikka keskipaivalla naky on kaikkein paras. Jarvet muuttavat vara sponttaanisti ja selitysta ei tiedeta. Kylassa kaikki oli kiinni, koska Flores on paassaantoisesti katollinen ja nythan oli paasiainen.

Otimme seuraavana paivana kuskin Endeen ja majoituimme hotelliin ja jarjestimme kyydin takaisin Balille. Jon-Olav on siella main kohta ja ehka kohtaamme.

Bali, Kili Twaranga & Komodo Cruise

Kuvia

Lentokentalta viinojen tullauksen jalkeen menin taksilla Dembasariin yoksi. Hong Kongissa nukkumatta jaaneet yot rysahtivat niskaan ja painoivat minut sankyyn. Seuraavana paivana otin yobussin Lombogiin ja sitten veneella Kili Twarangalle. Jaoin huoneen parin Ruotsalaisen kanssa, joten maksettavaa ei tullut nimeksikaan. Saari oli aika turistinen ja taynna Ruotsalaisia, mutta tsilli mesta, koska nyt oli low season. Saarella on yksi paakatu jota reunustaa tasaisesti Diveshopit ja ravintolat. Sukeltaminen on aika kallista, joten panostin ja ostin kunnon snorkalaus setin, laskin etta se maksaa itsensa takaisin 100 paivassa.

Seuraavat paivat kuluivat rannalla snorkalten, kortallit ovat karsineet dynamiittikalastuksesta, mutta onnistuin nakemaan viisi merikilpikonnaa, meduusoja ja 50 senttisen kalmarin. Neljantena paivana aloin olla aika taynna saarta ja otin varauksen Komodo risteilylle.

Torstai aamuna alkoi matka veneella ja bussilla kohti paattia. Perilla oli moni poika hiljaa, kaikki katsoivat paattia ja miettivat etta tuohon pitaisi mahduttaa 15 lankkaria ja 4 paikallista miehistoa. Veneessa oli pelastusliivit, kannen alla ja kasisammutinta ei nakynyt missaan. Alku jarkytyksesta selvittya paatti osoittautui todella mukavaksi ja matkaseura oli viela mukavampaa.

Sita tottui nopeasti nukkumaan moottorin pauhatessa ja sita nimittain sai kuunnella. Matka kulki pitkin saaristoa ja pysahdyimme rannoille ja hyville snorklaus paikoille. Kavaisimme parissa kansallispuistossa ja naimme maailman isoimman liskon, Komodo Dragonin. Tama 3 metrinen ja sata kiloinen lohikaarme syo aina valista paikallisia, jotka eivat ole varovaisia liikkuessaan metsassa. Viimeinen yo vietettiin lahella pusikkoa jossa eleli tuhansia lepakoita, jotka lahtivat liikkeelle auringon laskettua luoden kauniita siluetteja horisonttiin. Yolla kavaisimme snorklaamassa vedessa joka oli sysimustaa ja taynna planktonia joka hotaa valoa. Olo oli kuin olisi uinut kosmoksessa ja jokaisella kaden heilautusella luonut satoja uusia tahtia.

Sunnuntaina saavuimme perille Labuan Bajoon, olin kuullut etta kyseessa olisi kristitty kaupunki, mutta moskeijasta kaikuinkin itkuvirsi. Aikamme metsastettyamme loysimme kaupan josta sai ostettua kaljaa ja jaita. Menimme syomaan ravintolaan ja melkein kyynel vierahti poskelle, kun puraisin lihaa neljan paivan kasviskuurin jalkeen. Porukkaa oli kiitettavasti ja paikallista olutta meni kurkuista alas litra tolkulla. Palasimme viela veneelle jatkamaan bileita, koska ravintolat sulkevat aikaisin. Kukaan ei nukkunut satamassa sina yona kun me bailasimme.

Aamulla aurinko korventaa poskea ja heraan kannelta. Siirryin maihin hotelliin ja odottelemaan suihkua. Sita alkaa jo pikkaisen haista neljan paivan jalkeen.