Alkujarkytusesta selvittya, Labuan Bajo paljastui todella viihtyisaksi ja mukavaksi kaupungiksi. Majoituin laivassa olleen Chrissin kanssa mukavaan pikku hotelliin. Pari paivaa meni sukeltaessa maailman parhailla mestoilla. Manta ray, Eagle ray ja Stone fish tuli nahtya ja kylla oli upeaa. Sillaaikaa kun olin sukeltelemassa Jane ja Chris hoitivat meille auton ja kuskin seuraaviksi 4 paivaksi.
Torstaina sitten paukautimme liikkeelle aamulla varhain. Matka taittui tiukkoja kurveja ja kuoppia taynna olevaa tieta pitkin. Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa johon kuski meidat vei. allistys oli ilmeinen, koko ateria maksoi 42 tuhatta per perse. Samalla rahalla saa kunnon ateria hienossa ravitolassa. Pysahdyimme muutamalle nahtavyydelle ja sitten olimmekin perilla Rutengissa. Olimme kuulleet etta kyseinen kaupungissa ei ole mitaan tekemista ja kello oli vasta jalkeen puolen paivan. Ei kay, kuski sanoin. Mita helvettia. Miksi? Ei vastausta. Miksi? Liian myoha, ei kerkea ennen pimeaa. Aikamme pommitettuamme, han sanoi etta ei kuulu ohjelmaan. No johan on. Meille oltiin siis tyonnetty paketti ratkaisu vapaan valinnan sijaan. No menimme sitten hotelliin ja katsoimme pari leffaa ja nukuimme.
Seuraavat paiva meni istuessa autossa ja tutustuessa seuraavaan kaupunkiin. Kuskimme karsi paasarysta ja pysahtyi kolme kertaa matkalla. 'Ten minutes' ja aija maksasi puoli tuntia asfaltilla. Joimme taskulamminta kaljaa ja luimme aaneen lonely planettia. Lauantaina kavaisimme orginaali kylassa ja paikallisella marketilla. Kokemus menee kylla meikan listassa kirkkaaseen karkeen. Paikalliset olivat todella ystavallisia ja aitoja. Paasimme Endeen ja pysahdyimme syomaan. Kuski vei meidat taas johonkin ravitolaan. Kavaisimme ja kysaisimme hintaa, 18 tuhatta kanasta. Eihan nyt saatana. Vaadimme kuskia viemaan meidat toiseen ravintolaan. Kolmaskin ravintola oli samanlainen kuin edelliset joten sanoimme etta Friends Cafe. Kuskilla paloi kaamit aivan totaalisesti, mutta vei meidat kuitenkin sinne.
Lahdimme kahvilasta ja kysyimme voisimmeko paasta internettiin. Kuski sanoi etta ei, se on kiinni. No me sitten etta eiko sita voisi kayda varmistamassa. Seuraavassa kylassa on netti. Kuski painoi hullua kyytia pitkin huonoja teita, mietin etta naikohan sita tulee hengel lahto, kun ei suostunut syomaan siina paikassa missa kuskikin soi muutaman dollarin tahden. Paasimme perille Kilimatuun (varmasti kirjotin sen vaarin) ja emme jalleen asettautuneet siihen mihin kuski meidat vei. Halusimme valita majapaikamme ihan itse. Yritimme viela saada kuskia viemaan meidan kraateri jarville, mutta turhaan, ei kuulu ohjelmaan. Kuski lahti takaisin ja olimme siis maksaneet 4 paivaa kuskille ja se otti laksi kesken 3 paivan. Olin jo alkanut laulelemaan joka valissa Kummeleiden tuttua savelta 'Apinaa koijataan, apinaa puijataan'
Kavaisimme kraateri jarvilla paikallisten mopokuskien avulla ja kylla maisemat olivat upea. Kukaan muu ei ollut paikalla, koska kaikki tulevat jostain riivatun syysta aamulla ennen auringon nousua. Vaikka keskipaivalla naky on kaikkein paras. Jarvet muuttavat vara sponttaanisti ja selitysta ei tiedeta. Kylassa kaikki oli kiinni, koska Flores on paassaantoisesti katollinen ja nythan oli paasiainen.
Otimme seuraavana paivana kuskin Endeen ja majoituimme hotelliin ja jarjestimme kyydin takaisin Balille. Jon-Olav on siella main kohta ja ehka kohtaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti