sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Ko Samui, Ko Pha-Ngan, Ko Tao



Juuri ennen kuin lahdin juna-asemalle, tapasin hotellilla tuttuja Laosista. He olivat juuri saapuneet ja mina olin juuri lahdossa, menimmepa pahemman kerran ristiin. Otin taksin junalle ja astelin laiturille odottamaan. Juna lahti hiljalleen liikkeelle ja pysahteli aika ajoin ottamaan lisaa kyytiin. Aikanaan sangyt pedattiin ja oli aika menna nukkumaan, tai ainakin siirtya makuulle.

Herasin aamulla kun olin kierriskelemassa omassa hiessani ja sain kuulla etta olimme perilla. Asemalla ostin lipun Samuin saarelle. Kolmen bussin, veneen ja taxin jalkeen saavuin perille Hat Chawengille, Samuille. Jaon huoneeni parin Skottilaisen kanssa guest housessa, joihin olin tutustunut taxissa. Saa oli aika huono ja istuimme alas ottamaan iltapaivakaljaa, lahdimme jatkamaan iltaelmaan. Sita ei tarvitse pitkaan kavella kun Thai-tyttoset(ulkonaollisesti) olivat jo huutelemassa ja kinuamassa baareihin. Jos he eivat olisi prostituoutuja, olisin taivaassa.

Seuraavana aamuna... iltapaivana, herasimme ja lahdimme katsastamaan rannan. Turisteja oli aika vahan liikenteessa ja tama oli todellakin paikka jota en haluaisi nahda high-seasonina. Ostimme liput Pha-Ngan saarelle ja vietimme illan tsillailen, James ja Gordon lahtivat kaymaan thaiboxin matsissa. Itse totesin lipun olevan liian hinnakas, joten jain hyodyntamaan GHn nopeaa internettia.

Lauantaina vaihdoimme maisemaa Hat Riniin, Pha-Nganille. Perilla otimme pienoisen kierroksen kaupungilla ennen kuin menimme hotelliin, mihin olimme suunnitelleet menevamme. Aloitimme valmistautumisen illan juhliin ja maalailimme itsemme ja muut hotellin vieraat. Taxilla Dark-Moon partyyn ja taxilla pois. Paikalla saa vaistella akkoja, jotka tulevat hieromaan munia ja yrittavat samalla keikata lompakkoa.

Kolme paivaa kului reippaillessa salilla ja hengaillen saarella ja sen ymparistossa. Maanantaina sitten oli hotellillamme Pool-Partyt, aloitimme juomapeleilla ja surkean menestykseni johdosta loysin itseni altaan puolelta... alasti. Aamu valkeni ja samalla valkeni etta olin havittanyt muistini lisaksi myos shortsini. No makasin sangyssa iltaan asti ennen kuin uskaltauduin syomaan. Sainkin paljon hymyja osakseni kaveleksiessani hotellilla. Jep jep.

Tiistaina vaihdoin saarta ja jouduin heittamaan hyvastit Gordonille ja Jamesille. Perililla Taolla sain ujutettua laukkuni yhteen dive-shoppiin, siksi aikaa kunnes loytaisin majoituksen ja dive-shopin jossa laatu ja hinta kohtaisivat. Loysinkin sellaisen, Ko Tao Easy Divers. Kyseinen pulju teki tarjouksen josta ei voinut kieltaytya, 10 sukellusta 150e. Vertailuksi Honduras 2 sukellusta 55 dollaria, Indonesia 1 tankki 35 dollaria. Sukellus Taolla on nyt varsin sameaa ja hiljaista talla hetkella. Mutta silti saarella kukoistaa kaikkien sukellus paikkojen mekka.

Vietinkin paivani paatissa tehden sukelluksia ja illat toipuen rasittavista koitoksista. Pian olinkin suorittanut sukellukseni ja oli aika lahtea kohti uusia koitoksia ja kohti manner Thaimaata.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Bangkok



Lento oli peruttu aamulta ja pitaisi odottaa iltapaivaan. Kiva, olisinkin vounut viettaa aamun sangyssa. No eikun vaan painelemaan kaupungille ja hommaamaan aamiaista ja tappamaan aikaa. Aikansa tapettua paasimme viimein takaisin lentokentalle ja koneeseen. Perilla paukinkin suoraan bussiin ja Khao Sen Streetille. Kyseessa on Backpackerkehto, josta pitaisi loytya kaikki mita tarvitsisin. Loysinkin nopeasti raatalin ja he rupesivat ottamaan mittoja.

Palasin huoneeseni ja totesin, etta kyseisessa kopissa ei ollut yhtakaan pistorasiaa. No nokkelana pokkelana sitten asartelin itse sellaisen. Seuraavana paivana lahdinkin kiertamaan nahtavyyksia. Tuktuk oli aika halpa ja juoni paljastuikin aika nopeasti. Jouduin kaymaan muutamassa liikkeessa sisalla jotta kuski saisi lipun, jolla saisi 5 litraa bensaa. No ei se mitn. Kavaisin suurella
Budhalla ja kiertelin komeita temppeleita kokopaivan. Palattuani illalla oli jo sovitus pukuun, nopeaa toimintaa.

Keskiviikkona rupesin hoitamaan lentojen muutoksia ja junaa etelan suuntaan. Sainkin kaiken mallikkaasti hoidettua ja siina valissa taas sovitettua pukua ja paitoja. Illalla sitten lahdinkin etelan suuntaan youjunan kuljettamana.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Vang Vieng & Luang Prabang


Kuvia

Vang Viengiin saapuminen oli aika yllari. Moni oli sanonut etta tata paikkaa joko rakastaa tai sitten vihaa. Tai sitten molempia. Itse paadyin rakastamaan paikkaa, silla se ei ollut yhtaan niin paha kuin oletin.

Otimme huoneen erittain kaukaa keskustasta, koska suositeltu paikka oli sillan toisella puolen. Sillan kaytosta piti kuitenkin maksaa joka kerta 0,5$ joten ei kiitos. Olimme jo vasyneita ja halusimme vain johonkin lepaamaan, ja vaihtaisimme huoneen seuraavana paivana (voitte varmaan jo arvata miten siina kavi).

Seuraavat 7 paivaa vierahti rattoisasti, kannissa. 5 kannissa ja 2 krapulassa. En ala erittelemaan paivien antia, mutta tubing on aivan sika hauskaa (varsinkin hirveessa tuubassa). Tai siis sen yhden kerran, sen jalkeen sita tajuaa etta se on aivan ylihintaista ja baareihin voi menna muutenkin vaan hengailemaan ja tapaamaan ihmisia ja kayttaa sitten niiden rengasta.

Viimein itse kontrolli otti ohjat torstaina ja onnistuimme jattamaan paikan ja suuntasimme kohti pohjoista Luang Prabangia. Matka oli pitka, kiemurainen ja hieman ehka jopa pelottava. Kaupungissa ei varsinaisesti temppeleiden ja vesiputousten lisaksi ollut mitaan erikoista, paitsi sauna. Sauna olikin koko kohokohta kyseisessa paikassa. Ostin lentolipun Bangkokiin ja matka Taikamaahan voi alkaa.

torstai 7. toukokuuta 2009

Laosin etelainen kierros.



Saavuimme muutaman ukotusyrityksen jalkeen rajan yli ja sitten Don Knogiin. Matkallani oli tarrautunut Adamin ja Peterin seuraan, jotka olivat myos menossa 4000 saarelle. Paikka nyt ei varsinaisesti ole 4000 saaren paikka, mutta jos jokaisen pienen sarakkeen laskee saareksi, tulee sitten varmaan totuus lahemmaksi. Heitimme tavarat nurkkaan ja lahdimme kiertamaan kylaa. Kyla oli varsin tyhja ja onnistuimme nakemaan vain yhden turistin meidan lisaksi. Varasimmekin veneretken seuraavalle paivalle saaristoon.

Aamulla lahdimme veneella kohti Don Detia. Matka alavirtaan oli pitka ja naimmekin varmaan satoja kalastajia matkalla. Perilla kuski ilmoitti etta han hakee meidat kolmelta. Se siita veneretkesta sitten. Lahdimme kavelemaan vesiputouksille (10 minuutin matka) ja saavuimme perille 40 minuutissa. Putoukset nahtyamme lahdimme patikoimaan takaisin. Manailimmekin pitkaa matkaa ja kuumaa ilmaa, kunnes autopysahtyi ja tarjosi kyytia kylaan pikkukorvauksella. Don Det on paikka jossa on vahan tekemista, mutta paljon rentoutumista. Siella naimmekin parisenkymmenta travelleria ja hinnat olivat kilpailun myota halvemmat.

Seuraavana paivana otimme bussin Pakseen. Maksoimme bussimatkasta vahemman kuin veneretkesta, no minkas teet. Matkasimme ilmastoidussa bussissa mukavasti muutaman tunnin ja olimme perilla. Pakseessa aloitimme vapun juhlimisen ja seuraava paiva olikin sen mukainen. sunnuntaina Britit vuokrasivat skootterin kiertaakseen vesiputouksia. Mina kaytin paivan pyoraillessa ympari lahikaupunkia. Loysin kaupungin laitamilta hylatyn hotellin, jota oltiin aloitettu rakentaa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Aivan ylisuuri ja liian suurrealistinen hanke, joten ei ollut ihme.

Maanantai meni korjaillessa Adamin podia, jonka allekirjoittanut onnistui pyyhkimaan puhtaaksi kopioidessani musiikkia. Tiistaina Adam ja Peter ottivat taas skootterin ja lahtivat kaymaan katsomassa etelassa temppelia ennen yobussia. Itse lahdin kiertamaan etelaista kierrosta skootterilla muutamaksi paivaksi. Suuntasin ensin Tad Lo:hon vesiputouksen kautta. Matkalla sainkin hetikattelyssa parikertaa rengasrikon. Tad Lo oli varsin mukava ja kaunis pikku kyla, eniten ihosin hetkea seuraavana aamuna, jolloin jouduin jattamaan kylan taakseni. Tanne tulen viela takaisin.

Thateng, Sekong, Hualy Ho ja Pakxong. Sitten eksyinkin vesiputousta etsiessani Nong Louang kylaan. Paasin kotimajoitukseen ja sain syotavaa, kohtuu hintaa, kai. Seuraavana aamuna ajoin huonokuntoisen tien paahan asti ja loysin parkkipaikan. Lahdin seuraamaan polkua viidakkoon. Aikani patikoituani ja muutamat joet ylitettyani keppien avulla, aloin miettia etta taalla ei varmaan turisteja paljon kay. Mielessani oli myos UXOt, eli rajahtamattomat pommit joita on viela vaikka kuinkapaljon maastossa. Polku haarautui liian moneen kertaan ja paatin palata takaisin ennenkuin eksyisin. Parkkipaikalla huomasin tien viela jatkuvan eteen pain ja niin loysinkin "pyhan"kiven. Paikalla ei ollut ristinsieluakaan ja lahdin kiertamaan ja kiipeilemaan kivelle. Ylhaalla kuulin putouksen jyrinaa ja lahdin seuraamaan aanta. Aikani kiipeiltyani ja kikkailtuani loysinkin putouksen ja etta naky oli komia, ja mina ainoana siella.

Pysahdyin parilla putouksella takasin tullessa ja Tat Fan oli kylla komea ja se oli elamani pelottavin lookoutti. Ei kaidetta, ei portaita. 50 metria alas ja kalteva pinta. Kuvat otettua kiipeilinkin takaisin ja ajoin loput matkasta Pakseen. Paatin lahtea kaymaan etelassa katsomassa temppeleita. Onnistuin kuitenkin ajamaan 40km vaaraan suuntaan. Palasinkin takaisin ja aloitin huolellisen kuosituksen.

Illalla otinkin yobussin ja sovimme Adamin kanssa tapaavamme seuraavana aamuna Youth Innissa, Vientianessa ja ottaisin saman bussin heidan kanssaan Vang Vieniin. Uusiutuuko vappu, kuinka kaykaan ensi episoodissa...