Lähdimme vegasista kohti Grand Canyonia ja pysähdyimme matkalla WalMartissa, ostamassa muutamia perustarpeita. Huvittavinta isoissa marketeissa on sähkökärryt joita voi ajaa. Suurimmaksi osaksi niitä ajavat läskit ja laiskat ihmiset, jotka eivät jaksa kävellä kaupassa tai muuten yleensä.
Pysähdyimme matkalla Hoover Damille, aikansa suurimmalle vesivoimalalle. Sen rakentaminen aloitettiin suuren laman jälkeen toivoen sen helpottavan USA:n taloutta. Muunmuassa Las Vegasin valot saavat osansa sen tuottamasta 2 gigawatista. Jatkoimme ajoa ja yöksi pysähdyimme johonkin telttaalueelle keskelle pikkukylää. Aamulla aloimme taittaa matkaa kohti GC:ta. Kun saavuimme perille lähdimme kävelemään reunaa pitkin, maisemat olivat aivan mielettömät. Törmäsimme varoituksiin rotkonpohjalle vievästä reitistä, moni on epäonnistunut yrittäessään patikoida kanjonissa. 250 ihmistä pelastetaan kanjonista joka vuosi. Tästähän minä en lannistunut, vaan päätin että 5 vuoden päästä menen ja patikoin sen reitin.
Ilta alkoi taas painaa päälle ja poistuimme kanjonilta. Menimme leirintäalueelle ja aloimme kokkailemaan. Huomasin pahaksi onneksi että trangian polttoneste olikin tarkoitettu lampuille, joten sain todella musta trangian vaihdossa. Päivien ollessa kuumia ja iltojen kylmiä, vähäinen vaatetus ja täysi maha ajoi nopeasti telttaan nukkumaan.
Aamulla sitten hinkkailin trangiaa, kädet mustana ja pienoinen ketutus takaraivossa. Kädet mustina ja hikisinä jatkoimme matkaa. Päätimme matkalla, että ajamme suoraan Sacramentoon, vaikka ajoa tulisi 15 tuntia. Meille jäisi täten 3 päivää San Fransiscoon ja ei olisi enää suuria ajoja. Koko sunnuntai vietettyä ratissa ja perillä 03:30 maanantaina aamulla. Ajoimme tienvarteen ja nukuimme autossa loppu yön, tai mitä siitä oli enää jäljellä.
Heräsimme aikaisin ja lähdimme suorittamaan tandemhypyn laskuvarjolla. Olimme kuulleet Jorelta ja Heidiltä paikasta. Ajoimme Parachute Centerille ja kirjoitimme laput, jossa luivuimme kaikista laillisista oikeuksistamme paikkaa kohtaan ja vartin päästä olimme jo sitten menossa. kone nousi ylös ja hyppäsimme alas. Kokonaisen 4 minuutin vapaapudotuksen jälkeen liitelimme varjolla vartin verran. Suosittelen hyppyä, se on joka taalan arvoinen.
Mahvien vibojen saattelemina lähdimme ajamaan kohti San Fransiscoa ja kohti green Tortoise Hostellia.
3 kommenttia:
Oliko hyppy rahansa arvoinen :O? ja mukavalta kuulostaa ;) . *toi 5v.n päästä takas jenkkeihin?*
No olihan se mieli korkealla, tosin jalat eivät yltäneet alkuhypyn aikana maahan saakka ;))
Moro mies,
lukaisin just lapi sun blogin ja katsoin kuvat. Vauhti tuntuu kiihtyvan ja reissu vaan jatkuu. pida hauskaa ja mie yritan aina valilla heittaa kommenttii..
keep on rolling..
Lähetä kommentti