Heräsin sunnuntaina aikaisin ja pakkasin kamani kasaan. Menin alakertaan ja olin jo lähdössä Torontoon, kunnes Patrickin kanssa jutustellessa sanoin meneväni Downtowners Inn:iin. Patrickin silmät suurenivat ja hän vinkkasi että, menen sinne, niin pyydä sänky missä ei ole Bedbuck:seja, niitä jotka syövät sinua kun nukut. Siinä vaiheessa rupesin miettimään vaihtoehtoja, joko menen sinne tai jään tänne vielä päiväksi ja lähden aamulla. Minun piti käyttää maanantai Torontoon, käydäkseni Kuuban konsulaatissa hakemassa turistiviisumia. Päätin että Lähden seuraavana aamuna aikaisella vuorolla.
Joni, siis oikealta nimeltään Yoni, tuli alakertaan keskustelumme aikana ja ilmoitti lähtevänsä pyöräilemään. Ajatus oli ollut itselläkin päässä koko visiitin ajan ja nyt olisi seuraakin tarjolla. Vuokrasimme pyörät 20 taalalla hostellista ja rupesimme painelemaan alas joenvartta. Oli juuri sopivasti ruvennut satamaan ja pian olimmekin aivan läpimärkinä. Poikkesimme matkalla pikkupoluille ja talsimme whirlpoolin rannalle, kielloista huolimatta. Vaikka maisemat olivat komeat, sää esti valitettavasti kuvaamisen. Painelimme takaisin hostellille, ja Yoni sanoi tulevansa takaisin ottamaan ne kuvat jotka jäivät nyt ottamatta. Säästä huolimatta retki oli aivan loistava.
Aurinko rupesi paistamaan illalla ja päätimme lähteä vielä kuvaamaan putousta auringonlaskun aikaan. Sateenkaari oli uskomattoman hieno, sulkimet vain paukkuivat kun otimme Yonin kanssa kuvia putouksista. Poljimme ylävirtaan ja kävimme pienessä kylässä kaljalla. Ilta oli jo tullut ja pimeydessä poljimme takaisin hostellille. Juttustelimme vielä alakerrassa, ennen kuin menimme maaten.
Heräsin aamulla ja painelin suoraan Torontoon. Pääsin perille kosulanttiin yllättävän helposti ja siellä sitten selvisikin että en saa kyseistä viisumia sieltä. Hikikarpalot alkoivat jo kehittyä otsalle, kunnes kuulin että sen saa hoidettua lentokoneessa tai lentokentällä kuntoon. Pitää vain muistaa ottaa mukaan Kanadandollareita. Tästä huojentuneena lähdin keskustaan ja linjaautoasemalle, väijymään tulevia vuoroja jos sattuisin törmäämään Yoniin, joka oli myös tulossa Torontoon.
Nyt istun nettikahvilassa... Jatkuu huomenna, tai yli huomenna...
1 kommentti:
Moi!
Ehdin vihdoin lukemaan sun seikkailuja....siitä onkin jo 12v aikaa kun itse kävin niagaran putouksilla ja tulipas ikävä kun katsoi kuvia....tosin silloin oli marraskuu kun oltiin siellä ja pirun vilu hurrr....mut ei muuta kun turvallista matkaa,minne ikinä nyt menetkin....Mari.
Lähetä kommentti