Tarinoita Sudburysta

Tsekatakaa lisää kuvia täältä!!!

Lähdin hotellilta kauppaan ostamaan muonaa tuleviin koitoksiin. Kaupassa sain puhelun Pekalta, joka oli ilmeisesti lukenut viestini ja otti nyt yhteyttä. Sovimme että tapaisimme yliopiston asuntoloilla. Kysyin ulospäästyäni paikalliselta neuvoa miten päästä yliopistolle, ihmeellisten ja monimutkaisten neuvojen jälkeen pääsin perille yllättävänkin helposti. Yliopistolta lähdimme pyörimään kaupungille ja vaihtamaan kuulumisia, viime näkemästä oli jo kulunut 5 vuotta.

Sudbury paljastui pieneksi maalaiskaupungiksi, pitäen kuitenkin mielessä siellä asustavat 159 tuhatta ihmistä. Varsinainen keskusta on pieni ja kauppat hajautuneet laajalle alueelle, leveät kadut ja nopeasti vaihtuvat valot tekevät autolla liikkumisesta helppoa, kenties jopa välttämätöntä. Pyörähdimme kaupoilla ja ostoskeskuksilla joita tuntui riittävän loputtomiin. Kalja, viini ja viina on saatavissa vain alkon tyyppisissä kaupoissa ja 20 ikään päässeille henkilöille. Onneksi se ei ole allekirjoittaneelle este, ehkä vain pieni hidaste, joten pullo Colttia tarttui mukaan.

Lähdin illalla autoni kanssa läheiselle rannalle, johon parkkeerasin auton ja rupesin ryystämään 1.2 litraista Colt olutta. Nuoruusvuosien muistot palasivat kun korkkasin pullon, hiivainen ja kiljumainen haju osui nenään. Onneksi maku oli hajua parempi ja potkua kiitettävästi, joten nupissa rupesi tutisemaan aika äkkiä. Kaljahuuruissa keksin vielä tavan jolla onnistuin nukkumaan autossa täysin suorassa, ennen kuin nukkumatti vei untenmaille.

Sunnuntaina aamulla kokkailin trangialla puurot, ennen kuin kävin noutamassa Pekan kampukselta ja lähdimme kaupungille. Kävimme ottamassa aamukahvit Tim Hortonilla, jossa sai todella kotoisen hyvää kahvia ja maukkaita donitseja. Pyörähdimme torilla johon oltiin pystyttämässä maatilamyyjäisiä, grillikojuja ja autonäyttelyä. Iltapäivällä kävimme legendaarisella KFC:llä vetämässä ateriat, ja kylläpä tuli ähky olo. Pudotin Pekan kampukselle soittelemaan puheluita ja lähdin itse patikoimaan järvelle päin paikallista luontopolkua pitkin. Kolmen tunnin patikoimisen jälkeen pesin itseni järvessä ja puin uuden ostamani paidan päälle.

Noudin Pekan kampukselta ja lähdimme käymään paikallisessa Laughing Budhassa parilla. Muutamat juotuamme palasimme kampukselle. Kampuksen sääntöihin ensimmäisten viikojen aikana kuuluu että, vieraita, alkoholia tai päihtyneenä oloa ei suvaita ja siitä voi seurata jopa erottaminen koulusta. Livahdimme kuitenkin sisään ja istuimme kommuunissa tovin, jonka jälkeen heitimme hyvästit ja lähdin menemään. Matkalla ulos näin muutamia kampusvartioita, onneksi he eivät huomanneet minua ja kohta olinkin jo ulkona.

Painelin taas rantaan ja autoon nukkumaan. Maanantaina kokkailin taas puurot ja lähdin pesulaan pesemään vaatteita, jotta olisi jotain laittaa päälle. Lähdin ajamaan kohti Torontoa ja pysähdyin tien varressa olevaan motelliin, joka oli valitettavasti hylätty. Jatkoin matkaa ja löysin pienen motellin josta irtosi huone 50e hintaan. Heitin kamat maahan ja menin heti suihkuun, sen jälkeen makasin vain sängyssä ja katsoin CSI:tä telkkarista kunnes nukahdin.

Aamulla lähdin ajamaan kohti Torontoa. Matkalla pysähdyin Barry Soundissa käymässä Tim Hortonilla, "tuore kahvi ja muhkea donitsi kuuluu jokaiseen päivään". Myöhemmin pysähdyin vielä keittämään tölkillisen papuja, ja kalliitta papuja niistä tulikin. Myöhästyin sen takia auton luovutuksesta ja minulle rapsahti lisämaksuja 35 dollaria. Nyt kulutan persettäni hotellin kahvilassa ja dataan läppärillä, ostin kaupasta nimittäin jatkojohdon 2 dollarilla ja tein siitä patentin jolla tämä toimii. (Elkää kokeilko kotonanne!)

Huomenna olisi tarkoitus mennä Niagaranputouksia kohti ja viettää siellä 4 päivää, ja tämä yö nukkua lentoasemalla. Kuluneina päivinä rahan meno on ollut aivan tolkuton. Arvioiden noin 160 dollaria päivässä. Pakko tähän on joku roti tulla, kylläpä Kanada on kallis.

Ensi kertaan ja muistakaa kommentoida blogia, tiedän siitä että te luette sitä.

Kiitos ja näkemiin.