Viva La Cuba Pt.1

Kentta oli likainen ja kostea. Laukkuja sai odotella tovin, kunnes paasi ulkopuolelle odottelemaan ja kuuntelemaan "TAXI!¿!" huutoja. Ilma oli kuin kylmassa, kosteassa saunassa. Saimme taksin ja lahdimme kohti Havannan keskustaa. Perilla meidat jaettiin majapaikkoihimme joista palaisimme sitten nauttimaan ruokaa, kuosittautumisen jalkeen.

Illallinen oli kallis 12CUC joka vastaa 10e. Paatin otta myos aamiaisen samaisessa paikassa seuraavana aamuna, ennen kuin lahdin kaupungille kiertelemaan. Riivaajia ilmestyi joka kulmalla kauppaamaan kuka mitakin. Paikallinen hinta taso akisti seurattuna tuntui olevan vahintaakin hirvea, budjettitravellerille. Itsellani oli viela ongelmia korttien kanssa ja taskussani oli vain 54 CUC:ta. Olin velkaa ruuasta 16 ja yopymisesta 20. Oliko Kuuban kuukauden kierros tassa?

Kavin aamulla syomassa taas aamiaista ja kuulin etta voisin nostaa rahaa toisesta pankista passin kera. Lahdin nostelemaan rahaa ja sainkin sen hoidettua varsin mallikkaasti. Iso kivi vierahti rinnalta. Kai tassa voi kuukauden parjata.

Illantulle lahdin syomaan paikkaan jonka olin kuullut olevan halpa. Saavuin tyhjaan ravintolaan, poydassa istui joku pieni paikallisten ryhma ja live bandi viritteli kamojaan. Istuin alas ja tilasin tarjoilian suositteleman annoksen, joka vaikutti monipuoliselta. Lautanen sisalsi possua, katkarapuja ja nautaa, ja oli todella, todella pieni. Bandi kiersi (olinhan siis ainoa asiakas) keraamassa kolehtia heti ensimmaisen kappaleen jalkeen. Heitin heille yhden CUC:n ja menivat heti tauolle. PRKL. Armottomaan pettymykseen tilasin halvemman ja paljon isomman annoksen heti peraan. Kaikesta huolimatta koko lasku oli alle 14CUC.

Aamulla tapasin casassani Russin. Han oli tullut pari paivaa sitten, mutta olimme onnistuneet valttamaan toisiamme taidokkaasti. Lahdimme kiertamaan kaupunkin ja Russ lupasi tarjota aamiaisen. Kavelimme pieneen ikkumaan josta han antoi minulle pienia makeita taikinarullia. Han antoi myyjalle kolikon (0.50) ja sai takaisin seteleita. Olin allikalta lyoty, mita tapahtui, paljon se oikein maksoi, mita rahaa sait takaisin?

Paikalliset kayttavat ensisijaisesti kansallisia pesoja, 25 pesoa on 1 CUC. Nyt alkoi lyyti kirjoittaa. Nain han taalla voi viettaa enemman halvemmalla. Kirtelimme paivat aina kaupunkia ja soimme halvalla kojuissa. Illalla taas otimme kiinni paivan saastot, soimme ja joimme paremmissa paikoissa, jotka eivat edes niin kalliita ole. Viikko vierahti ja Russin oli aika palata takaisin Kanadaan ja sorvin aareen. Hyvastelimme toisemme ja Russ sanoi etta hanen lattialla on aina tilaa minulle jos Torontoon olen tulossa.

Tiistaina tapasin Britti parin joka oli matkaillut Kuubaa jo vahan aikaa. Kavimme syomassa ja jutustelemassa illalla. Molemmat olivat matkanneet maailmaa sikin sokin. Michael oli matkaillut enemmankin reppu selassa, mutta hanen tyttoystavansa, Sarah oli ensikertaa reppumatkalla. Kova pudotus 5 tahden hotelleista perus reissarin elamaan, mutta kylla se siita. He jatkoivat matkaansa Vinalesiin seuraavana paivana ja mina paukin Plaza Revolusionille.

Tapasin Plazalla Annemarin ja Oprin josta lahdimme kaupungille kiertelemaan. Tytot lahtivat kaymaan cassassa ja sovimme etta tapaamme illalla keskuspuiston hotellissa. Hotellissa kaydessani tapasin jalleen Julian, olimme tormanneet ohimennen sunnuntaina. Kysyin haluaisiko han lahtea mukaamme myohemmin syomaan ja viettamaan iltaa, johon han suostui mielellaan. Tapasimme kaikki kello kuusi hotellilla ja lahdimme kiertamaan tuttua rinkia, 1 CUC:n mojitot ja sitten ruoka.

Torstaina kavimme syomassa Maleconilla (Rannalla) ja jaimme istumaan iltaa. Tytot paativat lahtea nukkumaan, mina ja Julia jaimme istumaan kahvilaan. Yhdessa vaiheessa huomasin laukkuni kadonneen. Ei voi olla mahdollista, ei nain voi kayda, istuimme keskella valoa eika ymparilla ollut muita. Muutamat perkeleet paasivat suustani, kun ajattelin etta minulla oli ollut laukussa kaikki. Kamera, lappari ja kannykka (joka oli ollut tytoilla latauksessa ja vain siita syysta nyt mukana) olivat poissa.

Teimme poliisille ilmoituksen ja menimme asemalle. Yksinaisen matriisikirjoittimen ratina kaikui ontoissa saleissa ja paska haisi kaytavilla ja vessoista, joissa ei ollut vetta nahty sitten Chen. Koko laitoksessa ei ollut yhtakaan poliisia joka olisi osannut englantia. Onneksi tarjoilia oli mukana ja auttoi, hitaassa, mutta vakuutuksen kannalta erittain tarkeassa projeksissa. Kirjoitin kaiken ensin kasin, sitten tietokoneelle. Tunsin itseni rikolliseksi, kun meita pompoteltiin empari asemaa ja siksi vietimme poliisiasemalla 5 tuntia. Poliisi sanoi tulevansa aamulla kaymaan casassa.

Aamulla sain jalleen lappuja joihin kirjoitin kaiken taas uudestaan, kasin. Eihan nyt perkele. Sain kuitenkin laput 2 kirjoittelun ja paperisulkeisten jalkeen. Nyt vain kun saan kaikki vakuutusyhtioon, niin he korvaisivat edes jotain.