Kello herattaa uniset matkaajat koleaan aamuun ennen viitta. Pihalla astellessa ja aamiaista odotellessa, katson kuinka selkea keli muuttuu pilviseksi juuri ennen kuin aurinko nousee horisonttiin. Syomme aamiaisen pienoisella kiireella ja lahdemme bussiasemalle, josta ostamme lipun ja matka alkaa. Bussi kiitaa sateen syovyttamia teita ja valilla pohja raapii tiukoissa mutkissa, katto vuotaa ja penkki on marka. Ensimmaisella vaihdolla heitamme Rafalille pikaiset hyvastit, ennen kuin hyppaamme ulos. Saavumme kolme bussin vaihdon, rajalla jonotuksen ja taas muutaman bussin jalkeen San Juan Del Suriin. Aikaa kului vain vaivaiset yhdeksan tuntia.
Aurinko lammitti taas poskia, kuinka kaipasinkaan aurinkoa kaiken sen vuorilla olemisen jalkeen. Istuimme Jun-Ulan kanssa rantakahvilassa nauttimassa olutta Jeremyn ja Barbaran kanssa, joihin olimme tutustuneet bussissa. Pulahdus meressa, kasilla kavelya ja rommia paikallisten kanssa, kaunis auringonlasku, tuntui kuin olisi ollut paratiisissa, ehka olinkin.
Varasimme kilpikonnakiertueen rannalle ja haukkasimme nopeasti jotain ennen lahtoa. Pienen luennon jalkeen pakkaannuimme kahteen jeeppiin, jotka kuljettaisivat tunnin verran meita karuja teitapitkin rantaan. Perilla naimme pienia kilpikonnien poikasia jotka viipeltivat merta kohti, jossa ehka joka 100 paasisi aikuiseksi asti. Naaraita, jotka raahautuvat kymmenia metreja paastakseen munimaan ja nain jatkamaan sukua. Kello alkoi olla jo yli puolen yon, kun lahdimme takaisin. Olimme rattivasyneita, unituli tarpeeseen.
Seuraava paiva kului kierrellessa kaupunkia ja keraten voimia. Viimeiset nelja paivaa olivat olleet tapahtumia taynna ja nyt olisi aika ottaa lepoa tuleviin koitoksiin. Kavimme illalla isolla porukalla syomassa halpaa kanaa ja ottamassa muutaman oluen.
Aamulla vuokrasin pyoran ja lahdin polkemaan etelaiselle rannalle. Sade oli tehnyt tehtavansa ja tulvavesi vienyt tiet mennessaan, mutta maastopyoralle se on vain pienoinen este. Perilla odotti kaunis ja tyhja ranta. Pistin pyoran parkkiin ja lahdin kavelemaan rantakalliota pitkin eteenpain. Kauniit ja jylhat maisemat, tidal poolit ja koskemattomat pitkat rannat. Kaveleksin kunnes vastaan tuli sellainen seina jota ei enaa uskaltanut kiiveta, joten kaannyin takaisin. Paluu matkalla polkimeni sanoi sopimuksensa irti kesken makinousun ja turpa lento oli enemman kuin lahella, onneksi en ollut enaa kaukana. Palauttaessa pyoraani vuokraajat rupesivat melkein vaatimaa lisaa rahaa, onneksi supliikkina sain selitettya onnettomuuteni.
Illalla kavimme nauttimassa muutamat juomat happyhour hinnoilla laheisessa resortissa ja suuntasimme lopulta kapakkaan. Tuttuja tuttujen peraan, kaikki aikaisemmin tapaamamme travellerit olivat paikalla, tai ainakin silta se tuntui. Tappiin asti Tonjaa huuleen ja sitten pehkuihin. Huomenna lahtisimme kohti Ometepea.
2 kommenttia:
Aika hyvän näköiset seudut ilmeisesti engannilla pärjää, vai ?
Hienon näköisiä maisemia näyttää olevan :) .Suomessa lumet suli jotenkin täydellisesti joulukuun tullessa :/
Lähetä kommentti