Intercargill ei ollut varsin erikoinen, kuitenkin kaunis pikkukaupunki. Vietimme muutaman paivan kierrellen kaupunkia ja toisen yon jalkeen Raphael lahti Stuer islandille. valitettavasti lautta oli liian kallis minun budjetilleni. Tiemme erosivat ja aloin selailemaan naamakirjaa. Jon-Olav oli sopivasti online, joten kysaisin missa mennaan. Meidan oli tarkoitus tormailla jossain vaiheessa matkaamme, viimeistaan Indoneesiassa. Kerroin Jonille missa olin ja han tokaisi etta on vain tien toisella puolen olevassa nettikahvilassa.
Jalleen nakemisen remua oli ilmassa. Jon oli juuri lahdossa kaupungista ja ajatteli kayda katsomassa jos mina olisin ollut online. Jon lykkasi lahtoa ja otti huoneen samasta hostellista. Kavaisimme kaupungilla ostamassa kaljaa ja menimme rantaan paistattelemaan paivaa, nauttimaan maltaisia ja kertaamaan kuulumisia. Totesimme etta olisimme Indoneesiassa samalla lentokentalla melko samaan aikaa. Sovimme etta tapaamme siella ja aloitamme matkamme kohti Thaimaata yhdessa.
Korin tyhjennyttya lahdimme autolle jossa Jonilla olikin vanhaa tuttua Fijilaista hullua rommia. Kietaisimme raakiletta huuleen ja painelimme valikaljalle pubiin, ennen Drum & Bass baariin siirtymista. Ennen sita kuitenkin vetaisimme taas pienet totsyt. Eihan se baari mitaa DnB soittanut, mutta hauskaa oli silti. Aamulla herailimmekin sitten hostellin keittiosta, ilmeisesti oli ollut hyva ilta.
Lahdimme selvittyamme kohti Te Anua. Jon oli menossa tekemaan Kepler trekin, itse olin jo sen suorittanut, joten ottaisin askeleeni lahemmaksi lansirannikkoa liftaillen. Telttailimme yon ja aamulla tiemme erosivat jalleen. Jon lahti painelemaan trekkia ja mina lahdin liftaamaan.
Pari tuntia liftattuani olin jo luovuttamassa. Rinkka on kuin kivireki ja lisaksi omistin viela lappari laukun. Aikani kaveltya ja peukkua tarjottuani paikalle sattui paikallinen nuoriso joka tarjosi muutaman kilometrin kyydin. Kiitin kyydista ja mietin etta hyvinhan tama taitaa menna. Seuraavan kerran kun tarjosin peukkua auto pysahtyi ja hyppasin kyytiin.
Olin onnistunut liftaamaan parin Belgialaisen kyytiin, nimeltaan Manu ja Jophilippe. Heilla taittui englanti vahvasti Ranskalaisittain murtaen ja kommunikaatiota piti vahan hakea. Selvisi etta he olivat menossa samaan suuntaan ja samoille mestoille. Kokkailimme ja telttailimme illan ilmaisella leirintaalueella Cromwellissa. Seuraavana paivana ajoimme Fox Glasierille ja teimme pienen kavelyn tahystyspisteelle. Menimme yopymaan joen viereen ja Manu teki lettuja ilapalaksi. Oli oikein mukavaa saada ohuita rasvaisia, vanhan ajan lettuja kaikkien pannukakkujen jalkeen.
Aamulla pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme laheiselle Lake Mathesonille, joka on tunnettu kauniista postikorttikuvista. Jatkoimme Franz Josef Glasirille, jossa teimme 5 tunnin kavelyn jaatikon tahystyspisteelle. Illalla painelimme kuumille altaille rentoutumaan, 36, 38, ja 40 asteinen vesi veti olon todella vetelaksi. Visiitti vierahti pitkaksi joten jouduimme etsimaan yosijan pimeassa. Aamulla herasimme mukavista jarvimaisemista.
Saavuimme Graymouthiin ja tapasin Paivin pitkasta aikaa. Han oli tullut toihin puoleksi vuodeksi tanne. Heitin hyvastit ja Jophilippe ja Manu lahtivat jatkamaan matkaa.
2 kommenttia:
on tämä myrkkyä tämän blogin lukeminen, nyt alan säästää pakkohan tästä on itsekkin lähteä!!!
Kuvat vain paranee matkan edetessä. Eli hyviä otoksia.
Lähetä kommentti