Aloitimme Paivin kanssa valmistelut Arthur Passin valloitukseen, kavimme ostamassa ruokaa ja tarvikkeita joita tarvitsisimme. Lauantaina lahdimme bussilla kohti Arthur Passia, jonne saavuimme perille pieneen vuoristo kylaan ennen kymmenta. Kavaisimme DOC officessa (department of conservation) ja saimme kuulla etta sade on niin paha etta kaikki trekit on suljettu, menisi viela 2-3 paivaa sateiden jalkeen ennen kuin olisi mahdollista aloittaa. Paatimme palata hanta koipien valissa takaisin Duke's hostelliin ja miettia seuraavaa liiketta.
Seuraavana paivana kavaisimme paikallisessa olutpanimossa, jossa tehtiin olutta jo kultaryntayksen aikaan janoisille mainareille. Kierroksen paatteeksi paasi itse testailemaan miten se olut kaadetaan hanasta lasiin. Harjoitus tekee mestarin, joten otin oikein monta toistoa sina iltapaivana. Maanantaina totesimme Paivin kanssa, etta odottaisimme Jon-Olavia, joka olisi menossa tiistaina samaan suuntaan.
Jon-Olav saapui pinkilla salamallaan ja aloitimme matkamme kohti Abel Tasmania. Seuraavana paivana aloitimme matkamme ja taitoimme 21km 6,5 tuntiin. Matkalla kohtasimme Lord Of The Stringsit ja vuoroveden kuivattaman lahden. Perilla laitoimme ruokaa ja majalimme teltassa. Aamulla otimme kevyen startin ja lahdimme tarpomaan vahan ennen yhtatoista. Teimme muutaman vuorovesi ylityksen ja aloimme taistella aikaa vastaan. Saavuimme perille 20.30 juuri ennen valon kaikkoamista. Olimme taittaneet paivan aikana 24.5km ja nyt oli aika vasy olo. Korjalin viela teltan ennen kuin paasimme maaten.
Seuraavana paivana Paivi lahti takasin vene taksilla, mutta minun ja Jon-Olavin mielesta venetaksi on niin kallis etta mielummin kavelemme takaisin sisamaata pitkin. Lahdimme tarpomaan vahan ennen puoltapaivaa makea ylos. Alku matka oli mukavaa "pikku" nousua, mutta sitten maki jyrkkeni ja parin paivan saldo painoi jo jaloissa. Paivi oli tehnyt aivan oikean ratkaisun, meilla (kahdella masokistillakaan) ei ollut enaa yhtaan kivaa. Kello oli vasta vaille viisi ja olimme taittaneet vasta 15km, mutta paatimme pysahtya Awapoto majalle lepaamaan ja jatkaa matkaa huomenna.
Olimme olleet onnekkaita jo pari paivaa saiden suhteen, mutta nyt se loppui kuin seinaan. vetta alkoi sataa heti aamusta kun startasimme matkaan 9.30. Parin tunnin jalkeen totesin etta se on ihan sama astua veteen, ei ne jalat siita enaa enempaa kastu. Polut olivat veden vallassa ja reitti paikoin jopa vaarallinen. Tarvoimme viimeiset 24.5km vasyneina, markina ja aivan hajalla. Saavuimme viimein takasin aloitus pisteelle 19.50 lauantaina. Olimme olleet matkalla 4 paivaa, 3 yota ja taittaneet yli 85km. Paivi tarjosi heti ensimmaisena huurteiset kouraan kun lysahdimme kuistille.
Sunnuntaina lahdimme Nelsoniin, josta jokainen lahtisi sitten maanantaina omaan suuntaansa. Vietimme viimeisen illan Paradisossa, grillailen, saunoen ja nauttien huurteisia. Aamulla tiemme erosivat ja mina lahdin kohti Pictonia, josta ottaisin lautan Wellingtoniin, pohjois saarelle.
1 kommentti:
Hyvän näkösiä marjoja. Ovatkohan myrkyllisiä? :) Hyvää matkan jatkoa. Mie täällä jatkan töitä. :)
Lähetä kommentti