Mc Donalds, Wendys, Burger King, valomainokset iskivat kirkkaana vasten kasvoja samalla kun taksi kiisi pitkin moottoritieta. Kuuban jalkeen tama tuntui jo pienoiselta kulttuurishokilta, olinko vahingossa lentanyt takaisin jenkkeihin? Saavuin Bekuo hostelliin, joka osottautui todella rennoksi ja siistiksi paikaksi, ilma oli viilea ja kuiva, tama oli juhlaa Kuuban jalkeen.
Viikolla kavin antamassa Annemarille kameran jonka ostin hanelle Panamasta, he jatkoivat matkaansa kohti Nigaraguaa ja mina paatin... rentoutua. Paivat kuluivat tsillailessa ja jutustellessa muiden travelereiden kanssa. Viikonloppuna kavimme illalla pyorahtamassa paikallisessa baari korttelissa, suljettu kortteli jonka sisalla oli kymmenia baareja ja ravintoloita.
Paivat vierivat ja olin ollut niin kiireinen rentoutuessani, etta en meinannut paasta enaa liikkeelle. Liian helppoa jumahtaa paikoilleen, joten otin ja lahdin keskiviikkona kohti Puerto Viejoa. Neli tuntisen bussimatkan jalkeen olin jo perilla. Otin telttapaikan Sunrice hostellista, josta se irtosi huokeaan 4$ hintaan.
Aamulla otin pyoran alle ja lahdin ajelemaan ympariinsa. Iltapaivalla saavuin Punta Uva rannalle, josta loysin loisto paikan. Telttailu aivan rannan tuntumassa ja loikoilua riippumatossa, tama on mun mesta. Seuraavana aamuna loysin kaupasta viela snorklaus-setin ja siirryinkin sitten bussilla seuraavalle rannalle. Sukeltelin koralleissa ja kalojen keskella, katselin puissa olevia apinoita, kavelin pitkin rantaa auringon laskiessa, olin paratiisissa.
Maanantaina pakkasin kamat ja jatin paikan taakse, siirryin seuraavalle rannalle, Manzanillo:on. Apinat pitivat metelia paivalla ja varsinkin yolla, pissien ja kakkien suoraan telttani paalle. Niimpa jouduin pesemaan sen meressa ennen kuin lahdin jatkamaan matkaani. Valitettavasti tuuli yltyi ja huoneet olivat kalliita 15$ minimi, joten paadyin takaisin Puerto Viejo:on. Pysahdyin samaan hostelliin ja paatin nyt maksaa extra dollarin, jotta paasisin nukkumaan sankyyn.
Tiistaina hypparin bussiin ja 6 tunnin jalkeen paasin viimein takaisin San Joseen. Ja jatkoinkin siita sitten parissa paivassa kohti Queposta ja Manuel Antonion rantoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mäkkäri taitaa olla rantautunut joka maailman kolkkaan. Toisaalta nyt on täälläkin Joensuun seudulla ihan rehellinen talvi ja pääsee hiihtelemään, tosin olipahan märkä ja pimeä syksy tosi pitkään.
Lähetä kommentti