Kuvia
Sunnuntaina saavuin Stratfordiin Steffanin kanssa. Olimme tavanneet lauantaina ja lahdimme yhta matkaa kohti Mt.Taranakia. Keli oli mahtava ja maisemat komiat. Saimme yon viela kohtuu halvasta hostellista. Seuraavana paivana keli olikin sitten toinen, vetta satoi ja oli kylma. Paatimme lykata vuoren valloitusta ja lahdimme kohti Whangamomonaa, kokeileppa sanoa tuo monta kertaa perajalkeen. Stef on ammatti kerija ja menisimme tapaamaan hanen tyokaverinsa perhetta joka asuisi siella.
Saavuimme perille paikalliseen kuppilaan (jotka ovat parhaita tiedustelupaikkoja) ja jaimme odottamaan etta joku sattuisi olemaan kotona. Kuppilassa oli myos hotelli ja ravintola yhdessa, jota koristaa vanhat valokuvat ja muistoesineet. Tunnin odottelun jalkeen tapasimmekin tiskilla jonne paikalliset kokoontuvat aina tyopaivan paatteeksi. Muutaman tuopin jalkeen lahdimme maatilalle. Talossa oli tilaa muutamalle matkaajalle, koska melkein kaikki kahdeksan lasta olivat muuttaneet maailmalle.
Aamulla aloitimme lampaiden ruiskuttamisen torjunta-aineella, eli dippauksen. Ajoimme lampaat aitaukseen koirien avulla ja juoksutimme ne koneen lapi, joka ruiskauttaa aineet villaan. Iltapaivalla kokeilin jopa vahan kerintaakin ja teimme halal -lihaa, valitettavasti emme kerenneet rukoilemaan allahia samalla, mutta veikkaan etta lopputulos on aika yks yhteen. Illalla suuntasimme bubiin kaljalle ja kun saavuimme myohemmin takaisin mokille, Stef kysyi haluaisinko tehda ihan palkallista tyota seuraavana paivana.
Keskiviikko vierahtikin sitten siivilla. Oli nimittain sen verta intensiivinen paiva. Stef opetti minulle samalla miten villaa kasitellaan ja miten se erotellaan. Tahti oli kova ja villa irtosi nahasta. Valista keriat huusivat "fly blow!" se tarkoittaa etta karpaset ovat munineet villaan ja siella kuhisee matoja. Aivan jarkyttavan paljon iljettavia lampaita, kyseinen farmari on kuulemma tunnettu siita etta han ei dippaa lampaitaan. Nelja keriaa hoiteli paivanaikaan 1000 lammasta. Ja illalla taas bubiin, kuinkas muuten.
Torstai menikin mukavasti kaydessa kylilla ja kirjastossa. Perjantaina kavaisimme maastossa aamutuimaan, ennen kuin alotimme iltapaivalla kerimaan lampaita. Lampaat olivat puhtaita ja komella kerialla verkkaisesti tehtyna, kerkesi enemma perehtya villankasittelyn saloihin. Kerinnan jalkeen grillasimme ja kokkasimme oluiset samassa vajassa.
Lauantaina lahdimme kaupunkiin, josta Stef otti kyydin Auklandiin ja mina jain odottelemaan sunnuntain bussia. Sain yopaikan perhetutulta Stratfordista, ei voi kun ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta. Tama on sita paljon puhuttua, Uuden-Seelannin vieraanvaraisuutta.
Saavuimme perille paikalliseen kuppilaan (jotka ovat parhaita tiedustelupaikkoja) ja jaimme odottamaan etta joku sattuisi olemaan kotona. Kuppilassa oli myos hotelli ja ravintola yhdessa, jota koristaa vanhat valokuvat ja muistoesineet. Tunnin odottelun jalkeen tapasimmekin tiskilla jonne paikalliset kokoontuvat aina tyopaivan paatteeksi. Muutaman tuopin jalkeen lahdimme maatilalle. Talossa oli tilaa muutamalle matkaajalle, koska melkein kaikki kahdeksan lasta olivat muuttaneet maailmalle.
Aamulla aloitimme lampaiden ruiskuttamisen torjunta-aineella, eli dippauksen. Ajoimme lampaat aitaukseen koirien avulla ja juoksutimme ne koneen lapi, joka ruiskauttaa aineet villaan. Iltapaivalla kokeilin jopa vahan kerintaakin ja teimme halal -lihaa, valitettavasti emme kerenneet rukoilemaan allahia samalla, mutta veikkaan etta lopputulos on aika yks yhteen. Illalla suuntasimme bubiin kaljalle ja kun saavuimme myohemmin takaisin mokille, Stef kysyi haluaisinko tehda ihan palkallista tyota seuraavana paivana.
Keskiviikko vierahtikin sitten siivilla. Oli nimittain sen verta intensiivinen paiva. Stef opetti minulle samalla miten villaa kasitellaan ja miten se erotellaan. Tahti oli kova ja villa irtosi nahasta. Valista keriat huusivat "fly blow!" se tarkoittaa etta karpaset ovat munineet villaan ja siella kuhisee matoja. Aivan jarkyttavan paljon iljettavia lampaita, kyseinen farmari on kuulemma tunnettu siita etta han ei dippaa lampaitaan. Nelja keriaa hoiteli paivanaikaan 1000 lammasta. Ja illalla taas bubiin, kuinkas muuten.
Torstai menikin mukavasti kaydessa kylilla ja kirjastossa. Perjantaina kavaisimme maastossa aamutuimaan, ennen kuin alotimme iltapaivalla kerimaan lampaita. Lampaat olivat puhtaita ja komella kerialla verkkaisesti tehtyna, kerkesi enemma perehtya villankasittelyn saloihin. Kerinnan jalkeen grillasimme ja kokkasimme oluiset samassa vajassa.
Lauantaina lahdimme kaupunkiin, josta Stef otti kyydin Auklandiin ja mina jain odottelemaan sunnuntain bussia. Sain yopaikan perhetutulta Stratfordista, ei voi kun ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta. Tama on sita paljon puhuttua, Uuden-Seelannin vieraanvaraisuutta.
2 kommenttia:
Paljon sait palkkaa? :)
Verotuksellisista syista jatetaan mainitsematta =D
Lähetä kommentti