Tokyo ja paluu arkeen.

Kuvia

Palasin Bangkokiin jossa kävin koppaamassa pukuni ja painelin hyvissä ajoin lentokentälle, koska olin muuttanut lentoja ja niissä voisi olla ongelmia. Pienen odotuksen jälkeen JALin tiski aukesi ja pääsin ottamaan bordingpassia. Virkailija sanoi, että lippunne on peruttu. Että anteeksi mitä? Lippunne on peruttu. Tässä vaiheessa iskee älyton epätoivo ja sitten olivat elämäni pisimmät 30 minuuttia, kun hän soitteli ja kyseli muilta miten minut saataisiin koneeseen. Onneksi sekaannukseen saatiin kotjattua ja pääsin koneeseen leveä hymy naamalla.

Tokyo oli kuin olisin saapunut tuttuun paikkaan. Kaikki animet ja elokuvat mitä olen nähnyt Tokyosta pitivät kutinsa. Kalliihko hintataso, mielettömästi jengiä, paljon automaatteja, kauppoja joissa on hylly tolkulla mangaa, etc. Majoitun halpaan hostelliin pariksi yöksi ja käväisin päivisin katsastamassa ilmaisia nähtävyyksiä. Viimein perjantaina lähdin kohti lentokenttää ja kohti Suomea.

Helsinki-Vantaalla naureskelin kävellessä ulos koneesta, täällähän on kesäkuu ja aivan jäätävän kylmä. Tapoin aikaa kentällä ennen kuin pääsin lähtemään Joensuuhun, kaikesta luppoajasta huolimatta, melkein jäin koneesta.

Kottiin paluu on juhlaa.

Ko Samui, Ko Pha-Ngan, Ko Tao

Kuvia

Juuri ennen kuin lahdin juna-asemalle, tapasin hotellilla tuttuja Laosista. He olivat juuri saapuneet ja mina olin juuri lahdossa, menimmepa pahemman kerran ristiin. Otin taksin junalle ja astelin laiturille odottamaan. Juna lahti hiljalleen liikkeelle ja pysahteli aika ajoin ottamaan lisaa kyytiin. Aikanaan sangyt pedattiin ja oli aika menna nukkumaan, tai ainakin siirtya makuulle.

Herasin aamulla kun olin kierriskelemassa omassa hiessani ja sain kuulla etta olimme perilla. Asemalla ostin lipun Samuin saarelle. Kolmen bussin, veneen ja taxin jalkeen saavuin perille Hat Chawengille, Samuille. Jaon huoneeni parin Skottilaisen kanssa guest housessa, joihin olin tutustunut taxissa. Saa oli aika huono ja istuimme alas ottamaan iltapaivakaljaa, lahdimme jatkamaan iltaelmaan. Sita ei tarvitse pitkaan kavella kun Thai-tyttoset(ulkonaollisesti) olivat jo huutelemassa ja kinuamassa baareihin. Jos he eivat olisi prostituoutuja, olisin taivaassa.

Seuraavana aamuna... iltapaivana, herasimme ja lahdimme katsastamaan rannan. Turisteja oli aika vahan liikenteessa ja tama oli todellakin paikka jota en haluaisi nahda high-seasonina. Ostimme liput Pha-Ngan saarelle ja vietimme illan tsillailen, James ja Gordon lahtivat kaymaan thaiboxin matsissa. Itse totesin lipun olevan liian hinnakas, joten jain hyodyntamaan GHn nopeaa internettia.

Lauantaina vaihdoimme maisemaa Hat Riniin, Pha-Nganille. Perilla otimme pienoisen kierroksen kaupungilla ennen kuin menimme hotelliin, mihin olimme suunnitelleet menevamme. Aloitimme valmistautumisen illan juhliin ja maalailimme itsemme ja muut hotellin vieraat. Taxilla Dark-Moon partyyn ja taxilla pois. Paikalla saa vaistella akkoja, jotka tulevat hieromaan munia ja yrittavat samalla keikata lompakkoa.

Kolme paivaa kului reippaillessa salilla ja hengaillen saarella ja sen ymparistossa. Maanantaina sitten oli hotellillamme Pool-Partyt, aloitimme juomapeleilla ja surkean menestykseni johdosta loysin itseni altaan puolelta... alasti. Aamu valkeni ja samalla valkeni etta olin havittanyt muistini lisaksi myos shortsini. No makasin sangyssa iltaan asti ennen kuin uskaltauduin syomaan. Sainkin paljon hymyja osakseni kaveleksiessani hotellilla. Jep jep.

Tiistaina vaihdoin saarta ja jouduin heittamaan hyvastit Gordonille ja Jamesille. Perililla Taolla sain ujutettua laukkuni yhteen dive-shoppiin, siksi aikaa kunnes loytaisin majoituksen ja dive-shopin jossa laatu ja hinta kohtaisivat. Loysinkin sellaisen, Ko Tao Easy Divers. Kyseinen pulju teki tarjouksen josta ei voinut kieltaytya, 10 sukellusta 150e. Vertailuksi Honduras 2 sukellusta 55 dollaria, Indonesia 1 tankki 35 dollaria. Sukellus Taolla on nyt varsin sameaa ja hiljaista talla hetkella. Mutta silti saarella kukoistaa kaikkien sukellus paikkojen mekka.

Vietinkin paivani paatissa tehden sukelluksia ja illat toipuen rasittavista koitoksista. Pian olinkin suorittanut sukellukseni ja oli aika lahtea kohti uusia koitoksia ja kohti manner Thaimaata.

Bangkok

Kuvia

Lento oli peruttu aamulta ja pitaisi odottaa iltapaivaan. Kiva, olisinkin vounut viettaa aamun sangyssa. No eikun vaan painelemaan kaupungille ja hommaamaan aamiaista ja tappamaan aikaa. Aikansa tapettua paasimme viimein takaisin lentokentalle ja koneeseen. Perilla paukinkin suoraan bussiin ja Khao Sen Streetille. Kyseessa on Backpackerkehto, josta pitaisi loytya kaikki mita tarvitsisin. Loysinkin nopeasti raatalin ja he rupesivat ottamaan mittoja.

Palasin huoneeseni ja totesin, etta kyseisessa kopissa ei ollut yhtakaan pistorasiaa. No nokkelana pokkelana sitten asartelin itse sellaisen. Seuraavana paivana lahdinkin kiertamaan nahtavyyksia. Tuktuk oli aika halpa ja juoni paljastuikin aika nopeasti. Jouduin kaymaan muutamassa liikkeessa sisalla jotta kuski saisi lipun, jolla saisi 5 litraa bensaa. No ei se mitn. Kavaisin suurella
Budhalla ja kiertelin komeita temppeleita kokopaivan. Palattuani illalla oli jo sovitus pukuun, nopeaa toimintaa.

Keskiviikkona rupesin hoitamaan lentojen muutoksia ja junaa etelan suuntaan. Sainkin kaiken mallikkaasti hoidettua ja siina valissa taas sovitettua pukua ja paitoja. Illalla sitten lahdinkin etelan suuntaan youjunan kuljettamana.

Vang Vieng & Luang Prabang

Kuvia

Vang Viengiin saapuminen oli aika yllari. Moni oli sanonut etta tata paikkaa joko rakastaa tai sitten vihaa. Tai sitten molempia. Itse paadyin rakastamaan paikkaa, silla se ei ollut yhtaan niin paha kuin oletin.

Otimme huoneen erittain kaukaa keskustasta, koska suositeltu paikka oli sillan toisella puolen. Sillan kaytosta piti kuitenkin maksaa joka kerta 0,5$ joten ei kiitos. Olimme jo vasyneita ja halusimme vain johonkin lepaamaan, ja vaihtaisimme huoneen seuraavana paivana (voitte varmaan jo arvata miten siina kavi).

Seuraavat 7 paivaa vierahti rattoisasti, kannissa. 5 kannissa ja 2 krapulassa. En ala erittelemaan paivien antia, mutta tubing on aivan sika hauskaa (varsinkin hirveessa tuubassa). Tai siis sen yhden kerran, sen jalkeen sita tajuaa etta se on aivan ylihintaista ja baareihin voi menna muutenkin vaan hengailemaan ja tapaamaan ihmisia ja kayttaa sitten niiden rengasta.

Viimein itse kontrolli otti ohjat torstaina ja onnistuimme jattamaan paikan ja suuntasimme kohti pohjoista Luang Prabangia. Matka oli pitka, kiemurainen ja hieman ehka jopa pelottava. Kaupungissa ei varsinaisesti temppeleiden ja vesiputousten lisaksi ollut mitaan erikoista, paitsi sauna. Sauna olikin koko kohokohta kyseisessa paikassa. Ostin lentolipun Bangkokiin ja matka Taikamaahan voi alkaa.

Laosin etelainen kierros.

Kuvia

Saavuimme muutaman ukotusyrityksen jalkeen rajan yli ja sitten Don Knogiin. Matkallani oli tarrautunut Adamin ja Peterin seuraan, jotka olivat myos menossa 4000 saarelle. Paikka nyt ei varsinaisesti ole 4000 saaren paikka, mutta jos jokaisen pienen sarakkeen laskee saareksi, tulee sitten varmaan totuus lahemmaksi. Heitimme tavarat nurkkaan ja lahdimme kiertamaan kylaa. Kyla oli varsin tyhja ja onnistuimme nakemaan vain yhden turistin meidan lisaksi. Varasimmekin veneretken seuraavalle paivalle saaristoon.

Aamulla lahdimme veneella kohti Don Detia. Matka alavirtaan oli pitka ja naimmekin varmaan satoja kalastajia matkalla. Perilla kuski ilmoitti etta han hakee meidat kolmelta. Se siita veneretkesta sitten. Lahdimme kavelemaan vesiputouksille (10 minuutin matka) ja saavuimme perille 40 minuutissa. Putoukset nahtyamme lahdimme patikoimaan takaisin. Manailimmekin pitkaa matkaa ja kuumaa ilmaa, kunnes autopysahtyi ja tarjosi kyytia kylaan pikkukorvauksella. Don Det on paikka jossa on vahan tekemista, mutta paljon rentoutumista. Siella naimmekin parisenkymmenta travelleria ja hinnat olivat kilpailun myota halvemmat.

Seuraavana paivana otimme bussin Pakseen. Maksoimme bussimatkasta vahemman kuin veneretkesta, no minkas teet. Matkasimme ilmastoidussa bussissa mukavasti muutaman tunnin ja olimme perilla. Pakseessa aloitimme vapun juhlimisen ja seuraava paiva olikin sen mukainen. sunnuntaina Britit vuokrasivat skootterin kiertaakseen vesiputouksia. Mina kaytin paivan pyoraillessa ympari lahikaupunkia. Loysin kaupungin laitamilta hylatyn hotellin, jota oltiin aloitettu rakentaa, mutta rahat olivat loppuneet kesken. Aivan ylisuuri ja liian suurrealistinen hanke, joten ei ollut ihme.

Maanantai meni korjaillessa Adamin podia, jonka allekirjoittanut onnistui pyyhkimaan puhtaaksi kopioidessani musiikkia. Tiistaina Adam ja Peter ottivat taas skootterin ja lahtivat kaymaan katsomassa etelassa temppelia ennen yobussia. Itse lahdin kiertamaan etelaista kierrosta skootterilla muutamaksi paivaksi. Suuntasin ensin Tad Lo:hon vesiputouksen kautta. Matkalla sainkin hetikattelyssa parikertaa rengasrikon. Tad Lo oli varsin mukava ja kaunis pikku kyla, eniten ihosin hetkea seuraavana aamuna, jolloin jouduin jattamaan kylan taakseni. Tanne tulen viela takaisin.

Thateng, Sekong, Hualy Ho ja Pakxong. Sitten eksyinkin vesiputousta etsiessani Nong Louang kylaan. Paasin kotimajoitukseen ja sain syotavaa, kohtuu hintaa, kai. Seuraavana aamuna ajoin huonokuntoisen tien paahan asti ja loysin parkkipaikan. Lahdin seuraamaan polkua viidakkoon. Aikani patikoituani ja muutamat joet ylitettyani keppien avulla, aloin miettia etta taalla ei varmaan turisteja paljon kay. Mielessani oli myos UXOt, eli rajahtamattomat pommit joita on viela vaikka kuinkapaljon maastossa. Polku haarautui liian moneen kertaan ja paatin palata takaisin ennenkuin eksyisin. Parkkipaikalla huomasin tien viela jatkuvan eteen pain ja niin loysinkin "pyhan"kiven. Paikalla ei ollut ristinsieluakaan ja lahdin kiertamaan ja kiipeilemaan kivelle. Ylhaalla kuulin putouksen jyrinaa ja lahdin seuraamaan aanta. Aikani kiipeiltyani ja kikkailtuani loysinkin putouksen ja etta naky oli komia, ja mina ainoana siella.

Pysahdyin parilla putouksella takasin tullessa ja Tat Fan oli kylla komea ja se oli elamani pelottavin lookoutti. Ei kaidetta, ei portaita. 50 metria alas ja kalteva pinta. Kuvat otettua kiipeilinkin takaisin ja ajoin loput matkasta Pakseen. Paatin lahtea kaymaan etelassa katsomassa temppeleita. Onnistuin kuitenkin ajamaan 40km vaaraan suuntaan. Palasinkin takaisin ja aloitin huolellisen kuosituksen.

Illalla otinkin yobussin ja sovimme Adamin kanssa tapaavamme seuraavana aamuna Youth Innissa, Vientianessa ja ottaisin saman bussin heidan kanssaan Vang Vieniin. Uusiutuuko vappu, kuinka kaykaan ensi episoodissa...

Siem Reap & Pnhom Penh, Scambodia

Kuvia

Singaporeen saapuminen oli pienoinen budjetin ylitys. Eurooppalaisittain hintataso on halpa, mutta muuhun aasiaan verrattuna hintava. Nukuin yoni lentoasemalla. Ulkona satoi ja valista paistoi, paadyinkin istumaan ravintolan ulkopuolella kayttaen ilmaista nettia. Palasin takaisin lentokentalle nukkumaan ja ottamaan aamulennon Siem Reappiin.

Lento saapui ja tapasin kentalla Danielin, jonka kanssa taksilla hotellille. Kiersimme paripaivaa temppeleita, hintaa tuli 3 paivan temppelipassille huikeat 40$, no se menee (toivottavasti) temppeleiden kunnossapitoon. Aivan mielettomat Indiana Jones maisemat, paitsi etta en muista nahneeni niinkaan Japanilaisia niissa leffoissa. Turismi on ottanut paikan haltuun ja hintataso onkin muuta maata kalliimpi. Vaikka kyseessa onkin low-season, oli turisteja liikaa, en haluaisi olla paikalla high-seasonilla.

Lahdimme lauantaina kohti Phong Penhia. Bussin jalkeen kiersimme hallitsian temppeleita ja paikallista museo antia. Lahdimme illalla katsastamaan viela paikallista yoelamaa After Darkkiin, joka oli todella vilkas baari. Seuraavana paivana kapusimme krapuloissamme riksaan ja aloitimme tutkimaan Kmeerien hirmuteoista kertovia Killing Fieldsia ja S21 Museota. S21 huoneet ja kuvat sen seinilla kertomassa mita siella on tapahtunut.

Seuraavana paivana Daniel lahti Taikamaahan ja mina jain viettamaan leppoista viisumi rallia. Kavaisin viisumia odotellessa Bogie & Bacallissa. Paikkaa pitaa vanha Britti mies, joka jarjestaa ruokintaa 450 lapselle, jotka joutuvat painamaan duunia aamusta iltaan kaupungin kaatiksella. Kavaisimme katsomassa paikallista kaatista ja sen koulua, johon lapset menevat jos heilla on lain vaatima koulupuku. Lahjoitin toimintaan 20$, jolla voi ruokkia 60 lasta. Samalla reissulla selvisi miksi Pnhom Penhin kaduilla on hienoja ja uusia luksusautoja. Vuonna 2007 Gambodia sai avustuksia 700 miljoonaa dollaria. Money well spend. Miettikaa sita seuraavan kerran kun pistatte rahaa hyvantekevaisyyteen.

Ostin lipun Don Knongiin, Laosin puolelle ja seuraavana aamuna hyppasin bussiin. Bussi menee ensin Stung Trengiin ja seuraavana paivana Laosin puolelle. Konnari vei kuitenkin minun jatkolipun mukanaan ja jouduin hyppaamaan liikkuvasta bussista. Juoksin pitkin asemaa etsien konnaria. Viimein loydettyani nappasin jatkolipun takaisin ja huomasin bussin kadonneen. Perkele. Juoksin risteykseen ja nain bussin seisomassa liikenne valoissa. Juoksin kuin hullu aamuliikenteen seassa, kun he painelivat toottia ja vaistelivat minua. Hyppasin liikkuvaan bussiin ja viimein matka voi alkaa.

Stung Trengista en sano mitaan, koska ei siita ole mitaan sanottavaa. Ja seuraavana paivana Laosiin.

Aikansa Kutakin

Kuvia

Saavuimme kutalle, mina ensimmaista, Chris ja Jane toista kertaa. Kuta on hyva esimerkki miten turismi menee vikaan. Makkaria, pitsahuttia ja kooafseeta vilisee jokapaikassa, Ruottalaisia ja Britteja joka kulmalla. Jos joku tulee Kutalle ja sanoo olleensa Indoneesiassa, on sama kuin menisi Ruotsinlaivalle ja sanoisi kayneensa ruotsissa kaymatta satamaa pidemmalla.

Otimme huoneen Kedin's Innista, mukava hotelli ja ravintola varustettuna puhtailla ja ilmastoiduilla huoneilla ja kaiken kruunaavalla uimaaltaalla. Astetuimme taloksi ja alotin selvittamaan missa minun Norjalainen amigo Jon-Olav luuraa, sainkin nopeasti selville, etta han majailee samaisessa hotellissa. Jalleennakemisen iloa ilmassa lahdimme syomaan ravintolaan ja vaihtamaan kuulumisia. Pari paivaa kului ottaen rennosti ja unohtaen kiireen, nauttien loistavasta palvelusta Floresin jalkeen. Aloitin surfauksen opettelun ja huomasinkin etta se on varsin mukavaa ja helppoa. Viikko vieri ja Jane ja Chris jattivat Kutan ja oli tullut aika jaa hyvaisten. Jain Jonin kanssa pitamaan paikkaa viela muutamaksi paivaksi jotka ajattelin kayttaa ahkeraan surfaukseen.

Lauantaina lahdimme aamururfauksien jalkeen kohti Ubudia. Matka taittui pikkubussilla joka oli ahdettu tayteen gringoja. Perilla kappailimme hotelliin jota oltiin sositeltu meille, perilla odotti nakymat riisipellolle ja mukavat huoneet. Majoituimme Teresan, Brandonin ja Henriikan kanssa kyseiseen paikkaan. Parina seuraavana paivana kiersimme kuskin ja auton kera paikallisia nahtavyyksia. Tiistaina otimme skootterit alle ja kavaisimme 50km paassa olevalla temppelilla jossa oli menossa isoimmat seremoniat 10 vuoteen. Payttavat laummat menivat ja tulivat temppelilta. Paikalla ei nakynyt kuin muutamia gringoja ja meininki oli koko matkan arvoinen.

Aikansa kutakin. Nyt oli taakse jaamassa Ubud ja Indoneesia. Aika vierahti aivan luvattoman nopeasti, mutta nyt oli suunnattava kohti Singaporia ja Siam Reappia, Gambodiaa.

Labuan Bajo, Flores

Kuvia

Alkujarkytusesta selvittya, Labuan Bajo paljastui todella viihtyisaksi ja mukavaksi kaupungiksi. Majoituin laivassa olleen Chrissin kanssa mukavaan pikku hotelliin. Pari paivaa meni sukeltaessa maailman parhailla mestoilla. Manta ray, Eagle ray ja Stone fish tuli nahtya ja kylla oli upeaa. Sillaaikaa kun olin sukeltelemassa Jane ja Chris hoitivat meille auton ja kuskin seuraaviksi 4 paivaksi.

Torstaina sitten paukautimme liikkeelle aamulla varhain. Matka taittui tiukkoja kurveja ja kuoppia taynna olevaa tieta pitkin. Kavimme syomassa paikallisessa ravintolassa johon kuski meidat vei. allistys oli ilmeinen, koko ateria maksoi 42 tuhatta per perse. Samalla rahalla saa kunnon ateria hienossa ravitolassa. Pysahdyimme muutamalle nahtavyydelle ja sitten olimmekin perilla Rutengissa. Olimme kuulleet etta kyseinen kaupungissa ei ole mitaan tekemista ja kello oli vasta jalkeen puolen paivan. Ei kay, kuski sanoin. Mita helvettia. Miksi? Ei vastausta. Miksi? Liian myoha, ei kerkea ennen pimeaa. Aikamme pommitettuamme, han sanoi etta ei kuulu ohjelmaan. No johan on. Meille oltiin siis tyonnetty paketti ratkaisu vapaan valinnan sijaan. No menimme sitten hotelliin ja katsoimme pari leffaa ja nukuimme.

Seuraavat paiva meni istuessa autossa ja tutustuessa seuraavaan kaupunkiin. Kuskimme karsi paasarysta ja pysahtyi kolme kertaa matkalla. 'Ten minutes' ja aija maksasi puoli tuntia asfaltilla. Joimme taskulamminta kaljaa ja luimme aaneen lonely planettia. Lauantaina kavaisimme orginaali kylassa ja paikallisella marketilla. Kokemus menee kylla meikan listassa kirkkaaseen karkeen. Paikalliset olivat todella ystavallisia ja aitoja. Paasimme Endeen ja pysahdyimme syomaan. Kuski vei meidat taas johonkin ravitolaan. Kavaisimme ja kysaisimme hintaa, 18 tuhatta kanasta. Eihan nyt saatana. Vaadimme kuskia viemaan meidat toiseen ravintolaan. Kolmaskin ravintola oli samanlainen kuin edelliset joten sanoimme etta Friends Cafe. Kuskilla paloi kaamit aivan totaalisesti, mutta vei meidat kuitenkin sinne.

Lahdimme kahvilasta ja kysyimme voisimmeko paasta internettiin. Kuski sanoi etta ei, se on kiinni. No me sitten etta eiko sita voisi kayda varmistamassa. Seuraavassa kylassa on netti. Kuski painoi hullua kyytia pitkin huonoja teita, mietin etta naikohan sita tulee hengel lahto, kun ei suostunut syomaan siina paikassa missa kuskikin soi muutaman dollarin tahden. Paasimme perille Kilimatuun (varmasti kirjotin sen vaarin) ja emme jalleen asettautuneet siihen mihin kuski meidat vei. Halusimme valita majapaikamme ihan itse. Yritimme viela saada kuskia viemaan meidan kraateri jarville, mutta turhaan, ei kuulu ohjelmaan. Kuski lahti takaisin ja olimme siis maksaneet 4 paivaa kuskille ja se otti laksi kesken 3 paivan. Olin jo alkanut laulelemaan joka valissa Kummeleiden tuttua savelta 'Apinaa koijataan, apinaa puijataan'

Kavaisimme kraateri jarvilla paikallisten mopokuskien avulla ja kylla maisemat olivat upea. Kukaan muu ei ollut paikalla, koska kaikki tulevat jostain riivatun syysta aamulla ennen auringon nousua. Vaikka keskipaivalla naky on kaikkein paras. Jarvet muuttavat vara sponttaanisti ja selitysta ei tiedeta. Kylassa kaikki oli kiinni, koska Flores on paassaantoisesti katollinen ja nythan oli paasiainen.

Otimme seuraavana paivana kuskin Endeen ja majoituimme hotelliin ja jarjestimme kyydin takaisin Balille. Jon-Olav on siella main kohta ja ehka kohtaamme.

Bali, Kili Twaranga & Komodo Cruise

Kuvia

Lentokentalta viinojen tullauksen jalkeen menin taksilla Dembasariin yoksi. Hong Kongissa nukkumatta jaaneet yot rysahtivat niskaan ja painoivat minut sankyyn. Seuraavana paivana otin yobussin Lombogiin ja sitten veneella Kili Twarangalle. Jaoin huoneen parin Ruotsalaisen kanssa, joten maksettavaa ei tullut nimeksikaan. Saari oli aika turistinen ja taynna Ruotsalaisia, mutta tsilli mesta, koska nyt oli low season. Saarella on yksi paakatu jota reunustaa tasaisesti Diveshopit ja ravintolat. Sukeltaminen on aika kallista, joten panostin ja ostin kunnon snorkalaus setin, laskin etta se maksaa itsensa takaisin 100 paivassa.

Seuraavat paivat kuluivat rannalla snorkalten, kortallit ovat karsineet dynamiittikalastuksesta, mutta onnistuin nakemaan viisi merikilpikonnaa, meduusoja ja 50 senttisen kalmarin. Neljantena paivana aloin olla aika taynna saarta ja otin varauksen Komodo risteilylle.

Torstai aamuna alkoi matka veneella ja bussilla kohti paattia. Perilla oli moni poika hiljaa, kaikki katsoivat paattia ja miettivat etta tuohon pitaisi mahduttaa 15 lankkaria ja 4 paikallista miehistoa. Veneessa oli pelastusliivit, kannen alla ja kasisammutinta ei nakynyt missaan. Alku jarkytyksesta selvittya paatti osoittautui todella mukavaksi ja matkaseura oli viela mukavampaa.

Sita tottui nopeasti nukkumaan moottorin pauhatessa ja sita nimittain sai kuunnella. Matka kulki pitkin saaristoa ja pysahdyimme rannoille ja hyville snorklaus paikoille. Kavaisimme parissa kansallispuistossa ja naimme maailman isoimman liskon, Komodo Dragonin. Tama 3 metrinen ja sata kiloinen lohikaarme syo aina valista paikallisia, jotka eivat ole varovaisia liikkuessaan metsassa. Viimeinen yo vietettiin lahella pusikkoa jossa eleli tuhansia lepakoita, jotka lahtivat liikkeelle auringon laskettua luoden kauniita siluetteja horisonttiin. Yolla kavaisimme snorklaamassa vedessa joka oli sysimustaa ja taynna planktonia joka hotaa valoa. Olo oli kuin olisi uinut kosmoksessa ja jokaisella kaden heilautusella luonut satoja uusia tahtia.

Sunnuntaina saavuimme perille Labuan Bajoon, olin kuullut etta kyseessa olisi kristitty kaupunki, mutta moskeijasta kaikuinkin itkuvirsi. Aikamme metsastettyamme loysimme kaupan josta sai ostettua kaljaa ja jaita. Menimme syomaan ravintolaan ja melkein kyynel vierahti poskelle, kun puraisin lihaa neljan paivan kasviskuurin jalkeen. Porukkaa oli kiitettavasti ja paikallista olutta meni kurkuista alas litra tolkulla. Palasimme viela veneelle jatkamaan bileita, koska ravintolat sulkevat aikaisin. Kukaan ei nukkunut satamassa sina yona kun me bailasimme.

Aamulla aurinko korventaa poskea ja heraan kannelta. Siirryin maihin hotelliin ja odottelemaan suihkua. Sita alkaa jo pikkaisen haista neljan paivan jalkeen.

Hong Kong & Macau

Viteo

Koska yksi kuva vastaa tuhatta sanaa, niin varmaan liikkuva kuva vastaa liikkuvaa sanaa samassa suhteessa. Empa rupea siis runoilemaan mitaan, veikkaan etta viedeosta selviaa mita oikein taalla olen touhunnut.

Pala paratiisia, Tonga. Pala taivaspaikkaa, Aukland feat. Strom

Kuvia.

Maanantai, kuumuus, kosteus, tama on Tonga. Harhailin lentokentalta ulos ja rupesin miettimaan jatkoa. Ennen kuin ajatus oli kerennyt herattaa vakavia toimenpiteita, huomasin Tony's Guest House kyltin kentalla. Kavaisin kysymassa etta onko huoneita vapaana ja pian olimmekin matkalla Tonylle. Samaan pakuun ahtautui kanssani Jussi Suomesta ja Storm Etela-Afrikassa tai siis syntynyt siella ja saarnaaja sukua, asuun nykyisin NZ:ssa.

Tony on tuttu Madventuresista ja kaikki sanoivat sen olevan paras hinta laatu suhde mita voi saada. Talo on kaukana keskustasta, mutta kaupungilla ei pahemmin mitaan ole ja Tony jarjestaa kyydin kaupunkiin yhdella Tongan taalalla. Kaupunki on aika tyhjan oloinen ja syy siihen on se etta kansalaiset mellakoivat Kiinalaisia siirtolaisia kohtaa ja polttivat puoli kaupunkia Kiinalaisten kauppojen mukana. Tottakai oli pakko ottaa Tonyn kiertue saaren ympari ja oppia tuntemaan minka nakoinen on mormooni kirkko.

Vuokrasimme autonkin ja kiertelimme saarta ominpain muutaman paivaa. Kavaisimme luolassa, rannoilla ja saarella snorklailemassa ja rentoutumassa. Uponneet laivat ja krisallin kirkas vesi kaloineen, elin lapsuuden unelmaa. Lapsuudessa tuli myos poltettua nahkaakin ja sen tein nytkin, onnistuin polttamaan selkani vaikka olin olevinaa varovainen. Tulivuorenpurkaus, perjantainen maanjaristys ja sateinen sunnuntai olivat oikeita pisteita iin paalle tekemaan koko reissussa ikimuistoisen.

Tongan hintataso on aika korkea, mutta onneksi kokkailin ja jatin kaljan juonnin vahemmalle. Kahden kaljan hinnalla (kaupasta), saa illan kavasession Tonyn kanssa. Kavaa tulikin juotua parina iltana. Paikallinen viski on aika helppoa juotavaa ja halpaa, siksi opinkin juomaan sita suoraan ilman lantrinkia.

Viikko viuhahti kuin Ari Ruisrokissa ja oli tullut aika jattaa Tonga. Mahtavia ihmisia ja mahtavia muistoja, tanne sielu halajaa takaisin. Maanantaina ajoimme omalla autolla lentokentalle ja tarjosimme kyydin myos parille joka oli menossa samalle lennolle. He tarjoutuivat antamaan kyydin lahemmas keskustaa, oli jo myoha ja he tarjosivat viela yosijankin.

Seuraavana aamuna lahdin vierailemaan Stromin luona, lupasin myos kayda hanenkin luonani ennen lahtoa. Lisaksi lainasin hanelle vara kameraani koska han oli unohtanut omansa ja minulla oli kaikki kuvat. Storm eli siskonsa kanssa aika etaisessa, mutta sitakin mukavammassa ja rauhallisemmassa lahiossa. Heilla on hyvin uskonnollinen elaman tyyli ja sainkin vaistella vahan raamattua. He eivat kayta tai halua kuulla kirosanoja tai vaikka sanaa neekeri, vaikka esittaja olisi Dave Shapelle. Heitimme hyvastit ja seuraavana paivana ja lupasin tulla uudestaan visiitille kun palaan NZtaan. Meninkin sitten kentalle ja alotin matkani kohti Hong Kongia.

Ps. Youtube video (legenda) Italian man goes Malta, sai koko huushollin peittamaan korvansa ja katsomaan seinaa. Ei taida heidan jumalansa olla huumori miehia. Mutta kaikesta huolimatta ymmarran miksi he voivat olla onnellisia, toisin kuin he eivat vaan voineet kasittaa miten mina voin olla onnellinen pakanallinen.

Alussa oli suo, kuokka ja Whangamomona

Kuvia

Sunnuntaina saavuin Stratfordiin Steffanin kanssa. Olimme tavanneet lauantaina ja lahdimme yhta matkaa kohti Mt.Taranakia. Keli oli mahtava ja maisemat komiat. Saimme yon viela kohtuu halvasta hostellista. Seuraavana paivana keli olikin sitten toinen, vetta satoi ja oli kylma. Paatimme lykata vuoren valloitusta ja lahdimme kohti Whangamomonaa, kokeileppa sanoa tuo monta kertaa perajalkeen. Stef on ammatti kerija ja menisimme tapaamaan hanen tyokaverinsa perhetta joka asuisi siella.

Saavuimme perille paikalliseen kuppilaan (jotka ovat parhaita tiedustelupaikkoja) ja jaimme odottamaan etta joku sattuisi olemaan kotona. Kuppilassa oli myos hotelli ja ravintola yhdessa, jota koristaa vanhat valokuvat ja muistoesineet. Tunnin odottelun jalkeen tapasimmekin tiskilla jonne paikalliset kokoontuvat aina tyopaivan paatteeksi. Muutaman tuopin jalkeen lahdimme maatilalle. Talossa oli tilaa muutamalle matkaajalle, koska melkein kaikki kahdeksan lasta olivat muuttaneet maailmalle.

Aamulla aloitimme lampaiden ruiskuttamisen torjunta-aineella, eli dippauksen. Ajoimme lampaat aitaukseen koirien avulla ja juoksutimme ne koneen lapi, joka ruiskauttaa aineet villaan. Iltapaivalla kokeilin jopa vahan kerintaakin ja teimme halal -lihaa, valitettavasti emme kerenneet rukoilemaan allahia samalla, mutta veikkaan etta lopputulos on aika yks yhteen. Illalla suuntasimme bubiin kaljalle ja kun saavuimme myohemmin takaisin mokille, Stef kysyi haluaisinko tehda ihan palkallista tyota seuraavana paivana.

Keskiviikko vierahtikin sitten siivilla. Oli nimittain sen verta intensiivinen paiva. Stef opetti minulle samalla miten villaa kasitellaan ja miten se erotellaan. Tahti oli kova ja villa irtosi nahasta. Valista keriat huusivat "fly blow!" se tarkoittaa etta karpaset ovat munineet villaan ja siella kuhisee matoja. Aivan jarkyttavan paljon iljettavia lampaita, kyseinen farmari on kuulemma tunnettu siita etta han ei dippaa lampaitaan. Nelja keriaa hoiteli paivanaikaan 1000 lammasta. Ja illalla taas bubiin, kuinkas muuten.

Torstai menikin mukavasti kaydessa kylilla ja kirjastossa. Perjantaina kavaisimme maastossa aamutuimaan, ennen kuin alotimme iltapaivalla kerimaan lampaita. Lampaat olivat puhtaita ja komella kerialla verkkaisesti tehtyna, kerkesi enemma perehtya villankasittelyn saloihin. Kerinnan jalkeen grillasimme ja kokkasimme oluiset samassa vajassa.

Lauantaina lahdimme kaupunkiin, josta Stef otti kyydin Auklandiin ja mina jain odottelemaan sunnuntain bussia. Sain yopaikan perhetutulta Stratfordista, ei voi kun ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta. Tama on sita paljon puhuttua, Uuden-Seelannin vieraanvaraisuutta.

Mt.Holdsworth & Golden Search

Kuvia

Wellingtonissa kavelin yon pimeydessa keskustaa kohti raskaine kantamusteni. Paadyin yoksi hostelliin juna-asemaa vasta paata. Hostelli oli rakennettu vanhaan hotelliin ja liian iso minun makuuni. Seuraavana paivana lahdin junalla suoraan Mastertoniin, jossa tarkoitukseni olisi paukkia vuorille. Perilla marssin hostelliin, DOC officeen, kauppaan ja sitten soittamaan puistonvartialle. Ystavallinen rangeri jarkkasi minulle kyydin seuraavaksi paivaksi. Jatin kaiken ylimaaraisen hostelliin sailytyksesta. Hostelli kuulemma tulisi olemaan tupaten taynna keskiviikkosta lahtien torstaina alkavan kultaisen kerinnan takia.

Seuraavana paivana rangerin kaveri, Sam tarjosi minulle kyydin Mt.Holdsworth trekin aloitus paikalle. Kiitin kyydista ja lahdin patikoimaan ylos rinnetta. Paasin juuri ennen pimeaa Powel Hutille, samaisella majalla oli myos pari israelilaista. Aloitin matkani kohti seuraavaa majaa vasta puoliltapaivin. Taivalsin verkkaisesti vuoristossa ja ihailin maisemia.
Saavuin Jumbo Hutille kahden jalkeen ja aloin tappamaan aikaa tekemalla polttopuita, lukemalla kirjoaa ja siemailemalla viinia. Illan mukana tuoma myrsky heratti minut kahden aikaan, enka saanut enaa unta. Mokki natisi, rapisi ja ulvoi tuulessa. Tunnin pyorimisen jalkeen taytin korvan pumpulilla ja sain unen paasta kiinni.

Aamulla havaitsin etta kaikki rapina ei ollut tullut mokista lahtoisin, mokissa oli myos olut hiiri, jolle oli maistunut eritoten Venalainen Fudge. Puolilta paivin lahdin taas patikoimaan. Seuraava mokki, Atiwhakatu Hut oli aika kolkko ja viereen olikin alettu rakentaa uutta mokkia. Muutin suunnitelmia ja lahdin viiden aikoihin painelemaan Holdsworth Lodgelle. Perilla en kerennyt pitkaan olemaan yksin silla majalle saapui myos vanhempaa tramppaajaa.

Lauantaina lahdin rangerin talolle kiittamaan heita kyydista. Valitettavasti vartija ei ollut kotona, mutta hanen vaimonsa kylla oli, han tarjosikin minulle heidan suihkuaan ja pyyhetta lainaan. Ei voi kuin ihmetella naiden ihmisten ystavallisyytta ja vieraanvaraisuutta. Lahdin suihkun ja kiitosten jalkeen patikoimaan takaisin kaupunkiin. Taaskaan ei kerennyt pitkaan tarjota peukkua tien varressa, kun ystavalliset ihmiset tarjosivat kyytia ihan ovelle asti. Hostellilla oli ollut sopivasti peruutus paikka joten valtyin telttailulta.

Kavasin ostamassa lipun iltaiseen Golden Shears finaaliin ja sainkin samaan rahaan viela kierroksen back stagelle, jossa nain miten tuomarointi ja lampaiden valinta tapahtuu. Illalla olikin sitten nayton paikka, katsomot olivat tayteen pakattu ja tunnelma katossa.

Greymouth, Abel Tasman, Nelson

Kuvia

Aloitimme Paivin kanssa valmistelut Arthur Passin valloitukseen, kavimme ostamassa ruokaa ja tarvikkeita joita tarvitsisimme. Lauantaina lahdimme bussilla kohti Arthur Passia, jonne saavuimme perille pieneen vuoristo kylaan ennen kymmenta. Kavaisimme DOC officessa (department of conservation) ja saimme kuulla etta sade on niin paha etta kaikki trekit on suljettu, menisi viela 2-3 paivaa sateiden jalkeen ennen kuin olisi mahdollista aloittaa. Paatimme palata hanta koipien valissa takaisin Duke's hostelliin ja miettia seuraavaa liiketta.

Seuraavana paivana kavaisimme paikallisessa olutpanimossa, jossa tehtiin olutta jo kultaryntayksen aikaan janoisille mainareille. Kierroksen paatteeksi paasi itse testailemaan miten se olut kaadetaan hanasta lasiin. Harjoitus tekee mestarin, joten otin oikein monta toistoa sina iltapaivana. Maanantaina totesimme Paivin kanssa, etta odottaisimme Jon-Olavia, joka olisi menossa tiistaina samaan suuntaan.

Jon-Olav saapui pinkilla salamallaan ja aloitimme matkamme kohti Abel Tasmania. Seuraavana paivana aloitimme matkamme ja taitoimme 21km 6,5 tuntiin. Matkalla kohtasimme Lord Of The Stringsit ja vuoroveden kuivattaman lahden. Perilla laitoimme ruokaa ja majalimme teltassa. Aamulla otimme kevyen startin ja lahdimme tarpomaan vahan ennen yhtatoista. Teimme muutaman vuorovesi ylityksen ja aloimme taistella aikaa vastaan. Saavuimme perille 20.30 juuri ennen valon kaikkoamista. Olimme taittaneet paivan aikana 24.5km ja nyt oli aika vasy olo. Korjalin viela teltan ennen kuin paasimme maaten.

Seuraavana paivana Paivi lahti takasin vene taksilla, mutta minun ja Jon-Olavin mielesta venetaksi on niin kallis etta mielummin kavelemme takaisin sisamaata pitkin. Lahdimme tarpomaan vahan ennen puoltapaivaa makea ylos. Alku matka oli mukavaa "pikku" nousua, mutta sitten maki jyrkkeni ja parin paivan saldo painoi jo jaloissa. Paivi oli tehnyt aivan oikean ratkaisun, meilla (kahdella masokistillakaan) ei ollut enaa yhtaan kivaa. Kello oli vasta vaille viisi ja olimme taittaneet vasta 15km, mutta paatimme pysahtya Awapoto majalle lepaamaan ja jatkaa matkaa huomenna.

Olimme olleet onnekkaita jo pari paivaa saiden suhteen, mutta nyt se loppui kuin seinaan. vetta alkoi sataa heti aamusta kun startasimme matkaan 9.30. Parin tunnin jalkeen totesin etta se on ihan sama astua veteen, ei ne jalat siita enaa enempaa kastu. Polut olivat veden vallassa ja reitti paikoin jopa vaarallinen. Tarvoimme viimeiset 24.5km vasyneina, markina ja aivan hajalla. Saavuimme viimein takasin aloitus pisteelle 19.50 lauantaina. Olimme olleet matkalla 4 paivaa, 3 yota ja taittaneet yli 85km. Paivi tarjosi heti ensimmaisena huurteiset kouraan kun lysahdimme kuistille.

Sunnuntaina lahdimme Nelsoniin, josta jokainen lahtisi sitten maanantaina omaan suuntaansa. Vietimme viimeisen illan Paradisossa, grillailen, saunoen ja nauttien huurteisia. Aamulla tiemme erosivat ja mina lahdin kohti Pictonia, josta ottaisin lautan Wellingtoniin, pohjois saarelle.

Intecargill ja liftilla eteen pain.

Kuvia

Intercargill ei ollut varsin erikoinen, kuitenkin kaunis pikkukaupunki. Vietimme muutaman paivan kierrellen kaupunkia ja toisen yon jalkeen Raphael lahti Stuer islandille. valitettavasti lautta oli liian kallis minun budjetilleni. Tiemme erosivat ja aloin selailemaan naamakirjaa. Jon-Olav oli sopivasti online, joten kysaisin missa mennaan. Meidan oli tarkoitus tormailla jossain vaiheessa matkaamme, viimeistaan Indoneesiassa. Kerroin Jonille missa olin ja han tokaisi etta on vain tien toisella puolen olevassa nettikahvilassa.

Jalleen nakemisen remua oli ilmassa. Jon oli juuri lahdossa kaupungista ja ajatteli kayda katsomassa jos mina olisin ollut online. Jon lykkasi lahtoa ja otti huoneen samasta hostellista. Kavaisimme kaupungilla ostamassa kaljaa ja menimme rantaan paistattelemaan paivaa, nauttimaan maltaisia ja kertaamaan kuulumisia. Totesimme etta olisimme Indoneesiassa samalla lentokentalla melko samaan aikaa. Sovimme etta tapaamme siella ja aloitamme matkamme kohti Thaimaata yhdessa.

Korin tyhjennyttya lahdimme autolle jossa Jonilla olikin vanhaa tuttua Fijilaista hullua rommia. Kietaisimme raakiletta huuleen ja painelimme valikaljalle pubiin, ennen Drum & Bass baariin siirtymista. Ennen sita kuitenkin vetaisimme taas pienet totsyt. Eihan se baari mitaa DnB soittanut, mutta hauskaa oli silti. Aamulla herailimmekin sitten hostellin keittiosta, ilmeisesti oli ollut hyva ilta.

Lahdimme selvittyamme kohti Te Anua. Jon oli menossa tekemaan Kepler trekin, itse olin jo sen suorittanut, joten ottaisin askeleeni lahemmaksi lansirannikkoa liftaillen. Telttailimme yon ja aamulla tiemme erosivat jalleen. Jon lahti painelemaan trekkia ja mina lahdin liftaamaan.

Pari tuntia liftattuani olin jo luovuttamassa. Rinkka on kuin kivireki ja lisaksi omistin viela lappari laukun. Aikani kaveltya ja peukkua tarjottuani paikalle sattui paikallinen nuoriso joka tarjosi muutaman kilometrin kyydin. Kiitin kyydista ja mietin etta hyvinhan tama taitaa menna. Seuraavan kerran kun tarjosin peukkua auto pysahtyi ja hyppasin kyytiin.

Olin onnistunut liftaamaan parin Belgialaisen kyytiin, nimeltaan Manu ja Jophilippe. Heilla taittui englanti vahvasti Ranskalaisittain murtaen ja kommunikaatiota piti vahan hakea. Selvisi etta he olivat menossa samaan suuntaan ja samoille mestoille. Kokkailimme ja telttailimme illan ilmaisella leirintaalueella Cromwellissa. Seuraavana paivana ajoimme Fox Glasierille ja teimme pienen kavelyn tahystyspisteelle. Menimme yopymaan joen viereen ja Manu teki lettuja ilapalaksi. Oli oikein mukavaa saada ohuita rasvaisia, vanhan ajan lettuja kaikkien pannukakkujen jalkeen.

Aamulla pistimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme laheiselle Lake Mathesonille, joka on tunnettu kauniista postikorttikuvista. Jatkoimme Franz Josef Glasirille, jossa teimme 5 tunnin kavelyn jaatikon tahystyspisteelle. Illalla painelimme kuumille altaille rentoutumaan, 36, 38, ja 40 asteinen vesi veti olon todella vetelaksi. Visiitti vierahti pitkaksi joten jouduimme etsimaan yosijan pimeassa. Aamulla herasimme mukavista jarvimaisemista.

Saavuimme Graymouthiin ja tapasin Paivin pitkasta aikaa. Han oli tullut toihin puoleksi vuodeksi tanne. Heitin hyvastit ja Jophilippe ja Manu lahtivat jatkamaan matkaa.

Te Anau, Milford Sound, Keplet Track

Kuvia ja sitten lisaa kuvia.

Maanantaina lahdimme aamulla ajamaan kohti Milford Soundia. Maisemat olivat aivan mielettomat ja keli kaamea, vetta tuli kuin aisaa. Otimme parin tunnin paatti reissun jylhissa maisemissa. Normaalisti alue saa 7 metria sadetta vuodessa, saassa oli sentaan jotain hyvaa, naimme paljon vesiputouksia. Aloitimme paluu matkan ja sade vain yltyi.

Te Anaussa pistimme ylimaaraiset kamat sailytykseen, pakkasimme kamat rinkkoihin ja ajoimme aloitus pisteelle. Aloitimme patikoinin kello 18 aikoihin ja tarkoitus oli paasta ensimmaiselle telttapaikalle, Brod Baylle. Yo sujui melko rauhaisasti, muutamat elukat rapistelivat, mutta ruuat olivat turvassa korkeuksissa. Jatkoimme seuraavana paivana 9 maissa, taitoimme koko vuoristo osuuden ja saavuimme Iris Burnsille 19 aikoihin. Pysahdyimme valissa Luxmore Hutissa, luolassa ja vuorenhuipulla. Maisemat olivat kerrassaan upeat, kuvat puhukoot puolestaan.

Yot olivat varsin kylmat, joten Tsekkoslovakialaiset(TM) tulivat tarpeeseen. Aamulla lahdimme 11 aikoihin kavaisemaan vesiputouksella. Varsinainen putous tapahtui, kun yritin saada parempaa kuvakulmaa ja molskahdin koskeen. Saavuimme takaisin ja kuivailin kenkia hetken, samalla kun pakkasimme teltan. Samassa jalkani olivat taynna Makaraisia (Sand Flies), karvistelin hetkisen ja vetaisin kengat takaisin jalkaan.

Vetaisimme rinkat selkaan ja aloitimme taipaleen. Saavuimme Moturau Hutille 17 aikoihin. Hengailimme majalla ja laitoimme ruokaa kaasuliesilla. Lahdimme ennen auringonlaskua Shallow Baylle, jossa olisi ilmainen leiriytyminen (majat maksaa 40$/hlo ja teltta 15$/hlo$). Pistimme valkeat rannalle ja hengailimme nuotiolla. Kello lahenteli yhtatoista ja paatimme menna nukkumaan majaan, koska kukaan ei ollut vartioimassa ja emme jaksaneet viritella telttaa. Valinta osottautui virheelliseksi. Aivan mieleton hyttyshelvetti oli seurana koko yon, telta olisi ollut sittenkin parempi.

Aamulla soimme vimeiset ruuat, olimme arvioineet ruuan menekin aika nappiin. Jatkoimme matkaa 8 maissa ja saavuimme autolle 11 jalkeen, 60 kilometria oli taitettu. Lahdimme ostamaan Subwayta ja pesemaan pyykkia. Unohdimme melkein kirjautua ulos trekilta. Ennen lahtoa ilmoitetaan toimistoon, milloin palaa takaisin, muuten lahtee etsintapartio peraan.

Henkilokohtaisenhuollon jalkeen hyppasimme autoon ja aloitimme matkan kohti Invercargillia.

Queenstown

Kuvia

Perilla odotti laukun tarkastus. Tarkoitus oli tarkistaa etten tuo mukanani multaa teltta pussissa, jutustelimme virkaijian kanssa samalla niita naita. Parkkipaikalla ollut mies naytti minulle missa on bussi pysakki ja hyppasin keskustaan vievaan bussiin. Kerroin kuskille mihin olen menossa ja viimein bussi pysahtyy tien reunaan. Kusi ja muut matkustajat neuvovat minulle tieta ja bussi seisoo. Kavelen motelliin ja kysaisen neuvoa, saan mukaani ohjeet ja kartan. Voiko ystavallisempaa tervetuloa maahan saada?

Heitin kamat hostelliin ja lahdin kiertamaan kaupunkia, jossa kauniit pikku talot ja mukava tunnelma ymparoi katuja. Palasin illalla takaisin hostellille ja lahdimme saman tien haukkaamaan legendaarista FergBurgeria. Maku oli taivaallinen. Kipaisimme Buffalo Clubissa parilla ja katsomassa paikallista coveri bandia, palasimme perinteisesti takaisin yon pikkutunneilla. Jatkoimme istumista hostellin lougessa, kunnes tajunta jatti ruumiin ja ruumis lougen.

Aamulla, tai siis paremminkin paivalla lahdin taas kiertelemaan rantaa ja hengailemaan kaupungille. Kavaisin kaupassa ja rupesin kokkailemaan hostellilla pereinteista makaronilaatikkoa. Juttelimme niita naita, kunnes Lontoolainen Ben loi poytaan pullollisen vahvaa Fijilaista rommia. Rommikolaa maistellessa rupesi nuppi tutiseemaan aika nopeasti ja lahdimme katsastamaan Buffalo Clubille heidan versiotaan Coyote Uglysta. Ilta vierahti taas kaljan huuruisille pikkutunneille ja ilmeisesti olin loytanyt tieni takaisin baarista.

Seuraava paiva meni jumittaessa nurmikolla ja pelaillessa frispie golfia. Rata on ilmainen, tarvitset vain oman frispien. Onneksi olimme tasaisesti surkeita, joten matsista tuli tiukka. Illalla muokkailin kuvia ja lukaisin uutisia. Netti maksaa hunajaa, 10c megalta ja windows paatti paivittaa itsensa ystavallisesti minulta salaa ja tyhjensi nettitilini.

Lauanataina lahdin patikoimaan Fernhill Loopin. Reitti oli rauhallinen ja muita patikoitsijoita ei nakynyt. Maisema muistutti aika paljon kotosuomea. Mita korkeammalle nousin, sita kauniimmat maisemat avautuivat. Kun viimein paasin puurajan yli sain silmailla majesteettista vuorimaisemaa. Palailin hostellille, jossa muut olivat juuri lahdossa pelailemaan frispie golfia. Eikun kentalle kalja kaupankautta ja illalla taas kaupunki kierrokselle.

Sunnuntaina kello herattaa muutaman tunnin unien jalkeen. Pakkailen kamat ja taapertelen alakertaan, jossa tapaan Rafalin. Tapasimme perjantaina ja paatin lahtea hanen kanssaan samaan suuntaan. Laitamme laukut Rafalin autoon ja lahdemme kohti Te Anau:a.

Katoomba, Blue Mountains

Kuvia

Paikallisjuna eteni verkkaisesti ja pysahteli jokaiselle asemalle. Vanhat asemarakennukset vilisivat ikkunoiden ohi. Viimein se pysahtyi Katoombaan ja paasin pienen patikoinnin jalkeen hostellille.

Maanantaina pistin kengat jalkaan ja lahdin patikoimaan ympari kanjonia. Kauniit putoukset ja jylhat kalliot ymparoivat vuorotellen polkuja. Aikani patikoituani, paatin viela jatkaa matkaa ja otin lisa lenkkia. Viimeiset askeleet kohti kolmea sisarusta alkoivat olla jo aika raskaita 7 tunnin patikoinnin paatteeksi. Vetaisin grillilta hampparin huuleen ja raahauduin takaisin hostellille. Reppua avatessani tajusin, etta olin unohtanut (jalleen kerran) pyyhkeeni edelliseen hostelliin.

Tiistaina kavaisin kiertamassa vahan kaupunkia ja illalla olikin sitten grilli juhlat. Mielettomat maarat ruokaa, viinia, olutta ja hyvaa seuraa. Ilta venyikin sitten pikku tunneille ja ajattelin etta en mene nukkumaan ollenkaan, vaan painelen suoraan asemalle. Junaa odottaessani nukahdin ja herasin siihen kun juna saapui. Yrintin siina unen popperossa ja pienessa kannissa aukoa junan ovea, siina kuitenkaan onnistumatta ja juna lahti liikkeelle. Seuraavalla kerralla onni ja taito oli paremin pain, silla tajusin liuttaa ovea. Paasin ajoissa lentoasemalle ja nokka kohti Queenstownia, Uutta Seeelantia.

Sydney

Kuvia

Varsin suolaisen 15$ junamatkan jalkeen saavuin keskustaan, joka on taynna upeita vanhoja rakennuksia, leveita ja helppokulkuisia katuja. Hostelli on varsin hyva, ottaen huomioon sijainin ja hinnan, 15$. Yksi euro vastaa 2 australian dollaria, hinta taso on varsin edullinen euromatkaajalle. Kaupassa herattaa pienta ihmetysta tiettyjen brandien nimet, esim. Axe on Lynx, jostain kumman syysta. Ja Hungry Jack muistuttaa aika vahvasti Burger Kingia.

Torstaina lahdin heti aamusta museo kierrokselle. Kavasin matkalla myos parturissa ja kiinalaisessa puutarhassa. Museossa oli meneillaan, Star Wars kohtaa todellisuuden, nayttely. Muilta osastoilta loytyi mm. vanhaa tietokonekalustoa ja pala avaruusasemaa. Kavellessani nayttelyn vanhaa rautatieasemanlaituria pitkin, tunsin melkein olevani Poirot leffassa. Vietin museossa koko paivan, lahdin vasta kun he olivat sulkemassa. Nahtavaa oli todella paljon.

Perjantaina kiersin ympari kaupungin puistoja ja vierailin kuuluisalla maamerkilla, Sydneyn oopperatalolla. Valittettavasti oopperatalo on rumempi lahelta, kuin mita se antaa ymmartaa kaukaa. Kavaisin myos ilmaisella kierroksella kuvernoorintalolla, valitettavasti valokuvaus oli kielletty talon sisalla. Kyseinen talo on viela nykyisin kaytossa harvakseltaan ja meidan kierroksen jalkeen sinne oli saapumassa poliittinen joukko pitamaan kesteja.

Launantaina kiersin Sydneyn kaupungin museon, josta loytyy mm. dinosaurus ja valokuva nayttelyita. Valitettavasti dino osasto oli pienempi kuin olisin osannut odottaa, mutta muuta nahtavaa oli paljon. Sunnuntaina hyppasin 12$ junaan ja suunta kohti Blue Mountainsia.

Hawaii

Kuvia

Ensimmainen paiva meni ihmetellessa kauppojen hintoja ja kylmyytta. Silla lahes kaikki tuodaan muualta, hinnat ovat jarkyttavat. Iltaisin olo kay kylmaksi, koska tuuli pureutuu vaatteiden lapi. Kuulemma nyt on normaalia kylmempaa ja kukaan ei tieda miksi.

Perjantaina lahdin kohti Diamond Headia, tulivuoren kraateriin rakennettua sotaaikaista bunkkeria. Dollarin sisaanpaasyn, pienoisen patikoinin ja tunneleiden jalkeen paasinkin huipulle. Illalla kokkailin spakettin ja kastikkeet. Hintaa tuli aika suolaiset 15$, ottaen huomioon etta viereisesta Jack In The Boxista saa 3$ hampurilaisen, 2 tacoa ja ranskikset.

Lauantaina lahdin laguunille, sisaan 5$ ja sen jalkeen joutui katsomaan pienen opetusfilmin. Alhaalla virittelin kamerani sukelluspussiin ja hyppasin aaltoihin. Meri elama oli aivan mieleton, heti rannassa tormasi kaloihin ja mita syvemmalle meni, sita enemman niita tuli vastaan. Aikani sukelleltua hyppasin bussiin ja vaihdoin sijaintia blow holelle, joka olikin aika blow. Mutta onneksi siita ei tarvinnut pulittaa penniakaan.

Sunnuntaina kiersin koko saaren paikallista bussia hyvaksikayttaen. Sateinen ilma onnistui rokottamaan kokemuksesta teravimman karjen, mutta onneksi iltainen grillaus ja maukkaat ripsit pelastivat paivan. Lahdimme parin ruotsalaisen kanssa ottamaan mittaa paikallisista kuppiloista, no mitta jai kotiin ja eika mitattavaa olisi liemmin ollut. Kalja oli kuitenkin halpaa ja hyvaa, esimerkiksi Guines irtosi 3$.

Maanantain kului sadetta pidellen ja illan tultua painelinkin takaisin lentokentalle. Nukuin kaytannossa ulkona, silla terminaalissa ei ollut kuin katto. Aamulla 27 paiva hyppasinkin koneeseen ja lento saapui perille 28 paiva, kymmenen tuntia myohemmin. Kokeileppa nyt siina sitten jarkeilla.

Miami, Ameriikka ja ettei elama olisi liian helppoa.

Kuvia

South Beach, eli etela ranta, alue jossa huomaa etta ihmisilla on irtorahaa ja autot ja kromi loistaa. Alueen kalleus jarkyttaa (varsinkin Hondurasin ja Nicaraguan jalkeen), mutta onneksi hostellin saa niinkin edullisesti kuin 12 taalaan. Hostelli osoittautui varsin viihtyisaksi, vaikka siella remontointi ja siita aiheutuva meteli alkoi joka aamu kahdeksalta.

Paivat kuluivat etsiessa lapparia ja objektiivia kameraan. Ja lopulta monien paivien missioiden jalkeen, sain molemmat haltuuni ja viela kohtuullisen edullisesti. Tapasin hostellissa Adamin (jenkki) ja Rossin (scotti), joiden kanssa tuli vietettya muutamia iltoja paikallisessa kuppilassa. Tulimme hyvin toimeen juomakulttuurimme pohjalta, kunnes Ross lensi pihalle kulttuurisen yliannostuksen saaneena.

Vaikka Miami beach on pitka ja upea, en kertaakaan kaynyt uimassa, miksi? Vesi on todella kylmaa ja nyt on talvi. Yot olivat aika jarkyttavan kylmia ja jos aurinko ei paistanut paivalla, ei ollut ulos asiaa ilman hupparia. Yolla vedin jalkaani wanhat kunnon Tsekkoslovakialaiset.

Tapasin loppuviikosta ryhman Seelantilaisia, jotka olivat olleet samoilla mestoilla Meksikossa, kyllakin eri aikaan kuin mina. Lauantaina kulttuuriset yhteispiirteet osuivat taas kerran nappiin ja meno oli huimaa. Lahdimme kaymaan paikallisessa yokerhossa johon paasimme hostelli kautta 5 taalalla sisaan. Juomat maksoivat sisalla 12 taalaa, joten tyydyin kiskomaan taskussa kuljettamistani pulloista. Livahdin jossain vaiheessa myos VIP-alueelle nauttimaan "paremmasta" seurasta ja ilmaisista juomista. Aamulla vaihdoin hostellia, koska pari lisa yota olisi maksanut kohtuuttomasti.

Tiistaina lahdin takaisin lentokentalle, jossa sain taas huomata etta olin kussut lippujeni kanssa. Kun vaihdoin lentopaivia aiemmin, ei matkanvalittaja muistanut mainita etta tasta koituu 120 taalaa lisakustannuksia, ja eika myoskaan sita etta nyt minut elektroninenlippu oli vaihdettava paperisiin. Eli toisin sanoen jos havitan paperi versiot, ei ole kotiin tulemista. Pienoisessa ketutuksessa nousin koneeseen, joka saapui LA:han viela myohassa, joten menetin jatkolentoni. Sain hyvitykseksi yon ja ruuan Hiltonissa, mika ei varsinaisesti haitannut minua, silla olin aikonut nukkua yon lentokentalla.

Keskiviikkona saavuin viimein Hawaiille... Etta taalla on kylma!

Utila

Kuvia

Utila on pienin Hondurasin Bay Island ryhmaan kuuluvista saarista, ja myos kaikista halvin ja rennoin. Tarvoimme Tinan kanssa kohti Ecomarinea, jossa minun olisi tarkoitus suorittaa Open Water ja Advanced. Tapasimme Tinan kanssa jo Leonissa, mutta tiemme erkanivat ja nyt olimme sattuneet samalle lautalle.

Paiva kului opiskellessa ja illalla olikin sitten luvassa joulujuhla. Juhliessa meni pullotolkulla rommia, tequilaa ja vodkaa. Aamulla monella olikin sitten hiljaisempi hetki. Joulun pyhat menivat sukellellessa, opiskellessa ja iltaisin ravintoloissa. Utila on niin halpa etta paivat menivat reippaasti alle 30 taalan, vaikka elikin "leveasti".

Uusivuosi olikin sitten vahan huonompi. Oksennus tauti joka oli piinannut muita tarttui minuun ja Jackiin (sukellus opettajani). Meilla kului ilta oksennellessa ja maatessa sangyssa. Parissa paivassa olo olikin jo parempi ja paasin taas veteen sukeltelemaan. Muutin myos lento paivaani, etta saisin suorittaa ilmaiset Fun Divet ihan rauhassa ja niissa kohteissa joissa tahdoin.

Lahdon aika tuli viimein ja kaikki tuntui eiliselta, vaikka olin ollu saarella jo 2vkoa. Heitimme hyvastit ja lahdin matkalle kohti San Josea. Matkaan kului 2 yota ja 3 paivaa ja olin kylla todella vasynyt kaiken bussissa istumisen ja rajan ylitysten jalkeen. Oli mukava nahda tuttuja naamoja taas ja vaihtaa kuulumisia.

Lauantaina 10 paivana lahdin etenemaan lentokentalle, josta sitten lensin Usahan Miamiin. Nukuin ensimmaisen yon lentokentalla ja Sunnuntaina aamutuimaan saavuinkin sitten South Beachille.